Selma syö sitä, mitä metsästä löytää – näin hän tekee kasvissosekeiton

Ikikaiku-elämänperintösäätiön metsäpuutarhaopettajana Selma Kilpi hankkii ruokansa mahdollisimman läheltä. Hän tutkii Suomen kansan myyttisiä runoja ja sitä, miten ihmiset elivät aikoinaan metsässä ilman sähköä ja juoksevaa vettä.

Kilpi kerää tuoreet yrtit pääosin Tärkkilän metsästä ja pihamaalta. Nyt hän tekee tilan talkoolaisille kurpitsakeittoa, johon mielellään käyttäisi salviaa.

– Salviahan tähän kuuluisi, mutta sitä ei ole tässä hetkessä saatavilla, Kilpi kertaa tuoreita nokkosia silputessaan.

Salvia on voimakasarominen yrtti ja erinomainen lampaan ja riistan maustaja, mutta toimii hyvin myös kasvisruoassa. Salvia on kotoisin Välimeren alueelta, mutta sen viljely kotipuutarhassa onnistuu myös Suomessa myös talvisin, joskaan kasvi ei siedä talvimärkyyttä. 

– Pahinta tällaisille arimmille kasveille on, että tulee lumeton pakkastalvi, sillä lumi suojaa. 

Talvehtemista ulkona voi auttaa se, jos salviat peittää esimerkiksi havuilla.

Metsän ehdoilla

Vaikka Kilpi mielellään lisäisi juuri salviaa kurpitsakeiton mausteeksi, soppakattilaan laitetaan aina sitä, mitä luonto sillä erää tarjoilee.

– Kun salviaa ei nyt ole, ajattelin tehdä sellaisen nokkos-suolaheinävoin, jota voi kaataa kurpitsakeiton päälle.

Kilpi on keskittynyt jo vuosia syötävän metsäpuutarhan pystyttämiseen Tärkkilään. 

– Olen tehnyt sellaisia satopolkuja eli ne satokasvit sijaitsevat reittien varsilla. Siellä on ruokaa tuottavia puita, pensaita ja köynnöksiä, hän kertoo.