Suomen Supernanny -ohjelmasta tuttu, yli 20 vuotta lastensuojelussa työskennellyt Pia Penttala luennoi elokuussa lapsiperheiden arkiruokailusta. Penttala nosti puheenvuorossaan esiin erityisesti yhdessä tekemisen ja syömisen tärkeyden. Kiireetön ja leppoisa yhteinen ruokahetki vaikuttaa myös lapsen syömiseen.
Videolla selviää, mikä ruoka on syrjäyttänyt arjessa jopa makaronilaatikon!
Suomen Supernannyna tunnettu Pia Penttala antoi elokuussa HKScanin järjestämässä tiedotustilaisuudessa vinkkejä lapsiperheiden ruokailuun. Penttala nosti puheenvuorossaan esiin erityisesti yhdessä tekemisen ja yhdessä syömisen tärkeyden. Hän muistutti, että ruoalla on paljon suurempi merkitys arjessa kuin ehkä osataan ajatella.
Penttala korosti erityisesti sitä, miten tärkeää on ottaa lapsi jo varhaisessa vaiheessa mukaan ruoan suunnitteluun ja ruoanlaittoon. Penttalan mukaan tämän vaikutus tulee monelle vanhemmalle täytenä yllätyksenä
– Joka kerta vanhemmat pääsee hämmästymään sitä, että kun lapset on otettu mukaan tekemään ja pilkkomaan sitä salaattia, kattamaan ruokapöytää ja hämmentämään soppakattilaa, niin se itse ruokailuhetki on täydellisen erilainen kuin koskaan ennen.
Onko sillä väliä, syödäänkö ateriat yhdessä perheenä?
Monella perheellä arki on hyvin kiireinen ja tuntuu, ettei ruoanlaitolle jää aikaa. Myös yhdessä syöminen voi olla haastavaa, kun kaikilla on omat harrastuksensa vielä työ- ja koulupäivien päälle. Onko sillä oikeastaan väliä, syödäänkö ateriat yhdessä perheenä? Penttalan mukaan on.
– Ruokahetki on tänä päivänä jotain muutakin kuin vain pelkästään se saamarin jauhelihakastike siinä yhteisen ruokahetken äärellä. Se on paljon muutakin kuin pelkkä suoritus siitä, että syödään lautanen tyhjäksi ja lähdetään toimimaan eteenpäin. Tarvitsemme niitä yhteisiä ruokahetkiä sen vuoksi, että asetumme yhdessä perheenä muutaman kerran viikossa ruoan äärelle sellaiseen yhteiseen rytmiin.
Tästä ei kannata kuitenkaan ottaa liikaa paineita. Ei ole realistista, että yhteisen ruokapyödän ääreen kokoonnuttaisiin kellontarkasti joka päivä.
– Itse ajattelen, että tänä päivänä perheiden rytmi ja rakenne arjesssa on sen tyyppinen, että ihan joka päivä ei pystytä syömään yhdessä. Mutta toivoisin ihan todella todella vahvasti, että jokaisessa perheessä olisi muutaman kerran viikossa se yhteinen ruokahetki.
Ruokapöydässä voidaan hetki hengähtää arkikiireiden keskellä ja keskustella menneistä ja tulevista päivistä. Penttala korostaa, että lapsilla on monesti päässään ajatuksia, joita he eivät välttämättä osaa pukea kysymyksiksi. Kun ruokapöydässä keskustellaan seuraavien päivien aikatauluista, lapsi voi kokea turvallisuuden tunteen.
– Sen keskustelun myötä lapsille voi valjeta asioita, jotka rauhoittavat mieltä. Lapsi saattaa miettiä, että miten äidin kalenteri menee seuraavat kolme päivää tai onko iskä kotona viemässä harrastukseen.Tällaisia asioita lapset eivät välttämättä osaa kysyä. Kun näistä keskustellaan ääneen, se luo lapselle turvallisuudentunnetta ja lapsi tiedostaa, että vanhemmat huolehtivat.
Unohda kiristäminen, kiire ja määräily ruokapöydässä: "Paljon parempi mahdollisuus saada lapsi syömään kasviksia"
Supernanny Pia Penttala suosittelee kiireetöntä ja kepeää yhteistä ruokahetkeä ainakin muutaman kerran viikossa.
Yhdessä syömisessä on myös toinen hyvä puoli: ruokapöydässä vanhemmilla on tilaisuus toimia malliruokailijoina lapsilleen. Esimerkiksi kasvisten syömisestä syntyy usein ruokapöydässä valtataistelu.
– Siinä syntyy se yksi konfliktitilanne selkeästi. Mä en syö tota kurkkua, tai salaattia. Alkaa taas se valtataistelu ja pelaaminen. Jos meillä on hyvä hetki siellä ruokapöydän ääressä yhteisesti, me ollaan rentoja levollisia ja hyväntuulisia, niin on paljon paremmat mahdollisuudet myös antaa malliesimerkkiä lapsille siitä, että mitä ruokalautaselle valitaan.
Jos ateria syödään kiukkuisena ja kiireisenä ja lähdetään asettamaan lapselle ehtoja, miten asioiden pitää hoitua mahdollisimman nopeasti, se blokkaa Penttalan mukaan paljon hyvää pois. Liikkeelle kannattaakin lähteä jo siitä, että ottaa lapsen mukaan ruoanlaittoon esimerkiksi salaattia pilkkomaan. Lapsi saattaa jo pilkkomisvaiheessa ilmoittaa, että voi hoitaa homman, mutta ”mä en ainakaan tätä syö”.
– Vanhempi voi sivuuttaa tämän ja todeta, että hyvä että pilkot, sillä minä aion kuitenkin sitä syödä. Todennäköisesti sellaisella keveällä ja kiireettömällä otteella ruoan valmistuksessa ja ruokapöydässä on paljon parempi mahdollisuus saada lapsi syömään kasviksia ilman sen suurempaa meteliä.