Seitsemäntoistavuotiaana Hanna-Mari Kärki ihastui väärään ihmiseen, joka johdatteli hänet huumeidensekaiseen maailmaan. Laitapuolen polku päättyi korvaushoitoon vasta, kun pilvenpoltto oli vaihtunut suonensisäisiin huumeisiin ja useat kaverit Hanna-Marin ympäriltä olivat kuolleet. Jos olisi mahdollista, hän kelaisi kymmenen vuotta taaksepäin, eikä koskisi koviin huumeisiin.
Teini-ikäisenä Hanna-Mari Kärki halusi julkisuuden henkilöksi. Ehkä hänestä tulisi tosi-tv-tähti. Hanna-Mari ei vielä tiennyt, että glamourin ja punaisten mattojen sijasta häntä odottivat lähitulevaisuudessa saastaiset huumeluolat ja -piikit.
17-vuotiaana kauppakoulussa opiskeleva äänekoskelainen nuori oli jo tottunut alkoholin huumaavaan vaikutukseen. Tuore samanikäinen poikaystävä huomautteli välillä, ettei Hanna-Marin tarvitsisi joka viikonloppu juoda. Poikaystävä kun ei niin tehnyt.
Hanna-Maria alkoi vähitellen ihmetyttää, miksi poikaystävä karttoi alkoholia, vaikka monet muut ikätoverit kuluttivat sitä ahkerasti. Syy selvisi, kun Hanna-Mari pääsi kerran käymään asunnossa, jossa poikaystävä kavereineen vietti aikaa. Suljettujen seinien sisällä kärysi kannabis, jonka tuomaa päihtymystä ryyditti lääkkeiden väärinkäyttö.
Hanna-Mari säikähti ja otti hetkellisesti etäisyyttä poikaystäväänsä. Pari riiteli joka kerta, kun poikaystävä oli polttanut pilveä tai käyttänyt aineita. Nuori mies oli kuitenkin hyvin etevä puhumaan. Kun hän ei suostunut lopettamaan huumeiden käyttöä, Hanna-Mari aloitti.
Kuvassa 17-vuotias Hanna-Mari kertoi kokemuksistaan Facebookissa. Jos päivitys ei näy, voit avata sen tästä.
– Olin itsekin aina hakenut elämään seikkailua ja jännitystä. Ei kestänyt kauaa, kun hän sai minut juttuun mukaan, Hanna-Mari kertoo MTV Uutisille.
Ensin Hanna-Mari kokeili kannabista, sitten unikkoteetä ja lopulta Subutexia. Aluksi pilven polttelua ja Subutex-viivojen nuuskaamista oli muutamana päivänä viikossa. Sitten käytöstä tuli päivittäistä ja toleranssit nousivat. Aineita tarvittiin nyt enemmän.
Tästä alkoi alamäki, joka vei uhkaavasti kohti ennenaikaista kuolemaa. Suunnan muuttamiseen meni kymmenen vuotta. Nyt 27-vuotias Hanna-Mari jakoi selviytymistarinansa Facebookissa, jossa päivitys on kerännyt tuhansia reaktioita ja satoja jakoja.
Suosion perusteella voi päätellä, että opioidiongelma koskettaa monia suomalaisia. A-klinikkasäätiön tutkija Teemu Kaskela arvioi, että Suomessa on noin 13000–15000 opioideja ongelmallisesti käyttävää ihmistä, mutta opioidiriippuvaisten määrästä ei ole tietoa.
Opiskelija-asuntola muuttui huumeluolaksi
Ensi alkuun Hanna-Marin huumeidenkäyttö pysyi visusti salassa. Sitten muuttuneet elämäntavat alkoivat näkyä ulospäin.
Pyöreässä kunnossa ollut Hanna-Mari laihtui silminnähtävästi. Koulunkäynti oli aiemminkin kangerrellut, mutta huumeiden myötä opiskelut jäivät kuvioista kokonaan. Opiskelujen keskeyttämisen vuoksi Hanna-Marin oli muutettava pois opiskelija-asuntolastaan. Harmitti ja hävetti, mutta huumekoukku oli jo ehtinyt syntyä.
Poikaystävän vanhemmat auttoivat nuorta paria löytämään uuden asunnon. Opiskelija-asunto vaihtui ”perinteiseen suomalaiseen huumeluolaan”: likaiseen ja vähäkalusteiseen vuokra-asuntoon, jonka ikkunaverhot pysyivät kiinni yötä päivää. Auringonvalon sijaan asuntoon pääsivät narkomaanitoverit.
– Se oli täysin päämäärätöntä sekoilua, siinä ei ollut minkäänlaista tolkkua. Meillä oli huumeita myynnissä ja käytössä, siellä harva se päivä ovella kävivät ihmiset ostamassa aineita ja usein jäivät meidän kanssa niitä käyttämään, Hanna-Mari muistelee.
Huumeita pariskunta kävi hakemassa halvalla Ruotsista ja myi sitten kalliimmalla Suomessa. Huumeet varastoitiin keittiön kaappeihin. Hanna-Marin kodissa käytettiin useammin aineita kuin syötiin ruokaa.
Musiikki pauhasi yötä päivää ja vuokramaksuja jäi rästiin. Pian Hanna-Mari heitettäisiin ulos jo toisesta asunnosta elämänsä aikana. Hän oli vasta 18-vuotias.
Tuen sijaan tarjolla oli väkivaltaa
Huumemaailmassa väkivalta uhkaa erityisesti naisia, uskoo Hanna-Mari. Kuvituskuva.
Vanhemmille Hanna-Mari jäi kiinni huumeidenkäytöstä, kun hänen äitinsä löysi kotoaan tyttärensä kyläilyn jälkeen kannabiksen polttoon tarkoitetun, kotona kyhätyn välineen. Veljen antama saarna huumeiden käytön vaaroista ei kuitenkaan auttanut – ne Hanna-Marin oli nähtävä itse. Kavereistakaan ei ollut huumekierteen katkaisijoiksi, sillä he olivat narkomaaneja siinä missä Hanna-Marikin.
– Valitettavasti kunnolliset ja normaalit pidempiaikaiset ystävät jäivät, kun aloimme olemaan poikaystävän kanssa niin tiiviisti, Hanna-Mari pahoittelee.
Tuen sijaan Hanna-Mari sai kohdata väkivaltaa. Pitkään jatkuneen henkisen väkivallan jälkeen yhteenotot poikaystävän kanssa muuttuivat rajuiksi. Mustasukkainen mies saattoi tarttua Hanna-Maria hiuksista ja mäiskiä hänen päätään seinään tai lattiaan tai tunkea vessanpönttöön – tai potkia tyttöystäväänsä.
Kuten moni muu parisuhteessa väkivaltaa kokenut, myös Hanna-Mari luotti sokeasti taitavasti puhuvan poikaystävänsä muuttavan tapojaan. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.
Vasta parinkympin tienoilla pariskunnan tiet erkanivat lopullisesti ja Hanna-Mari muutti Jyväskylään. Toiveissa siinsi uusi elämä, mutta todellisuus paljastui karummaksi.
Hanna-Marin ex-poikaystävä kiistää MTV Uutisille jyrkästi väitteet pahoinpitelystä.
Suonensisäiset huumeet avasivat oven rapanistin todellisuuteen
Suonensisäisten huumeiden käyttö muutti Hanna-Maria syvästi. Kuvituskuva.
Jyväskylässä Hanna-Mari aloitti opiskelut ravintolakoulussa. Hän tutustui uusiin ihmisiin, jotka eivät käyttäneet huumeita.
Hanna-Mari sai hetkeksi hillittyä Subutexin käyttöään, mutta jo pelkät satunnaiset ostokerrat tutustuttivat Jyväskylän huumeporukoihin, joihin Hanna-Mari oli ehtinyt tehdä tuttavuutta jo Äänekosken aikoina. Koulu katkesi, samoin hillitty aineiden käyttö.
Hanna-Mari tapasi uuden miehen. Päältä kolmikymppinen poikaystävä opetti parikymppiselle tyttöystävälleen, kuinka huumeita piikitetään suoneen. Uusi maailma aukesi, uusi ihminen syntyi – mutta se maailma tai ihminen eivät olleet kauniita.
– Psyyke alkoi pikkuhiljaa pettämään, niin kuin varmasti kaikilla, jotka käyttävät suonensisäisiä huumeita, Hanna-Mari sanoo.
Ulkonäkö rapistui. Hanna-Mari laihtui paljon ja voi alati huonosti. Hän näytti rapanistiltä.
Pelko ja vainoharhat valtasivat mielen. Hanna-Mari kääntyi sisäänpäin ja hänestä tuli psykoottinen, kuten monesta muustakin suonensisäisiä huumeita käyttäneestä. Siisti asunto muuttui uudeksi huumeluolaksi. Hanna-Mari sai häädön, kun rakennusmiehet löysivät asunnosta remontin yhteydessä uuden poikaystävän huumeruiskun.
Videolla kerrotaan, millainen kokemus psykoosissa oleminen on. (Artikkeli jatkuu videon alla.)
2:27
Vainoharhoja väkevöitti väkivallan uhka
Hanna-Mari ennen korvaushoidon aloittamista. Kuva: Hanna-Mari Kärki.
Uusi koti löytyi, mutta meno vaipui vain pahempaan suuntaan. Asunnossa vieraili pelkästään rikollisia ja piikkinarkomaaneja. Poikaystävästään eronnut mutta edelleen suonensisäisiä huumeita käyttävä Hanna-Mari eli yksin jatkuvan pelon ja vainoharhojen vallassa.
Vainoharhoihin ei auttanut edelleen jatkuva väkivallan uhka, joka leijaili huumepiirien yläpuolella. Päihteiden vaikutuksen alaisena ihmiset tekevät äkkipikaisia tekoja seurauksista välittämättä. Narkomaani tekee mitä vain saadakseen huumeensa. Lisänä on vielä vallan ja palvonnan halu, Hanna-Mari uskoo.
Kerran Hanna-Mari joutui ampumavälikohtauksen keskelle, jossa erään tyttökaverin miesystävä yritti työntää käsiaseen piipun Hanna-Marin suuhun ja saada hänet imemään aseen piippua.
– Se oli ehkä elämäni nöyryyttävämpiä kokemuksia. Sen jälkeen pelkäsin ihan hirveästi, en uskaltanut liikkua kotoa mihinkään, Hanna-Mari sanoo.
Hän oli kuitenkin kiitollinen, ettei kuollut.
Korvaushoitoon useiden vieroitusyritysten jälkeen
Hanna-Mari yritti monesti lopettaa huumeiden käytön – tuloksetta. Kuva: Hanna-Mari Kärki.
Hanna-Mari joutui todistamaan, kun hänen narkomaaniystävänsä saivat myrkytyksiä ja joutuivat sairaalahoitoon. Sieltä hän on usein itsekin herännyt. Moni samoihin piireihin kuulunut kuoli yliannostukseen tai huonojen elintapojen seurauksena. Yhtenä yönä keho saattaa vain pettää: sydän pysähtyä tai tulla hengityslama. Se on huumemaailman todellisuutta.
Hanna-Mari ei halunnut itselleen samaa kohtaloa. Hän yritti päästä irti huumeista kotona ja katkolla. Yritykset kariutuivat motivaation puutteeseen.
– Ehkä mulla ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota tai en ole pystynyt siihen. Täytyy olla 110-prosenttisen varma, että haluat päättää sen elämän. Jos olet 99-prosenttisen varma, se ei riitä.
Vuonna 2017 tuolloin 25 vuotta täyttävä Hanna-Mari pääsi korvaushoitoon useiden katkokertojen, vieroitusyritysten ja päihdeklinikoilla käymisten jälkeen. Hän katkaisi välinsä huumepiireihin ja päätti aloittaa kuntoutumisen uudella asenteella.
Lääkehoito ja keskusteluapu auttoivat pääsemään irti huumeista
Korvaushoidossa käytetty metadoni on opioidi, mutta se ei päihdytä samalla tavalla kuin Subutex. Kuvituskuva.
Korvaushoidossa Subutex korvattiin metadonilla. Metadoni on voimakas opiaatti, jonka tarkoitus on vähentää Subutexin puutteesta johtuvia vieroitusoireita, kuten lihassärkyä, unettomuutta, ahdistuneisuutta, ärtyisyyttä, masentuneisuutta, pahoinvointia ja oksentelua. Tutkija Teemu Kaskela kertoo, että korvaushoitolääkitys kannustaa tutkimusten perusteella lopettamaan laittomien opioidien käytön, mikä antaa ihmiselle mahdollisuuden käsitellä riippuvuuttaan.
– Metadoni ei päihdytä henkisesti, mutta pitää fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet poissa. Sen avulla olen pystynyt saamaan elämänlaadun kuntoon ja elämään normaalia elämää, Hanna-Mari sanoo.
Lääke piti ottaa joka päivä samaan aikaan aamulla. Jos käyttäytyisi kunnolla, lääkettä saisi mukaansa esimerkiksi viikoksi. Ensimmäisen vuoden Hanna-Mari kokeili rajojaan ja poltti korvaushoidosta huolimatta pilveä sekä käytti lääkkeitä. Korvaushoidossa tehtävät huumeseulat narauttivat Hanna-Marin muutaman kerran.
– Sitten aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, etten oikeasti tarvitse näitä enää, että mulla on oikea elämä tässä.
Irtiotossa auttoi korvaushoitoklinikan ammattilaisilta saatu psykososiaalinen tuki sekä muilta päihdekuntoutujilta saatu vertaistuki. Keskusteluavun merkitys on Hanna-Marin mukaan valtava.
– Kun saat luotettavan ja välittävän ihmisen, jolle voit kertoa ihan kaiken elämästäsi, niin kyllä se on tosi iso osa hoitoa. Ei todellakaan pelkillä lääkkeillä päästä tähän.
Asiantunteva ammattihenkilö auttaa ymmärtämään paljon omaa käytöstä sekä syitä sen takana.
Myös Kaskela sanoo, että korvaushoito pitäisi nähdä osana ihmisen päihdekuntoutusta, ei pillerin jakamisena. Jos lääkehoitoa ei liitetä muuhun psykososiaaliseen kuntoutukseen, ihmiset saadaan usein lähinnä pysymään hoidossa ja elossa, sekä pystytään vähentämään heidän tekemäänsä rikollisuutta.
Huumepiirit jäivät – vanhemmat tukevat tulevissa koitoksissa
Nyt Hanna-Marilla on takanaan kaksi vuotta korvaushoitoa, eikä hän halua enää tuhlata aikaansa huumepiireihin. Kuva: Hanna-Mari Kärki.
Nyt Hanna-Marilla on takanaan kaksi vuotta korvaushoitoa. Tavoitteena on lopettaa hoito viimeistään kolmen vuoden kuluessa. Tällä hetkellä hän saa korvaushoitolääkkeet kotiinsa viikoksi kerrallaan, sillä päihdyttävistä aineista Hanna-Marille maistuu enää satunnainen saunalonkero. Huumeseulat eivät enää värähdä.
Hanna-Mari on antanut anteeksi kaikille, jotka ovat satuttaneet ja kohdelleet häntä huonosti. Hän ei tunne enää vihaa tai kostonhimoa. Hanna-Mari on myös itse pahoillaan rikoksista, joita on tehnyt menneessä maailmassa. Hän katuu tekojaan eikä ole niistä ylpeä. Nainen ei halua enää tuhlata aikaansa huumepiireihin, jotka olivat tuhota hänen elämänsä.
Vanhemmat ovat ottaneet Hanna-Marin hoidon kiitollisina vastaan. Vaikka huumesekoilut söivät pitkään perhevälejä, nyt suhteiden kunto on hyvä. Vanhemmat ovat luvanneet tukea tytärtään läpi vieroitusoireiden, jotka alkavat metadonihoidon loppuessa.
Ilman korvaushoitoa nuori nainen olisi luultavasti edesmennyt
Ilman korvaushoitoa Hanna-Mari uskoo, että ei nyt kertoisi omaa selviytymistarinaansa vaan olisi joko vankilassa tai kuollut – todennäköisemmin kuollut.
– Varsinkin kun noiden suonensisäisten huumeiden kanssa pelleilee, niin kyllä se vie niin nopeasti ennenaikaiseen hautaan. Että varmasti olisin kuollut.
Jotta muut välttäisivät saman kohtalon, Hanna-Mari toivookin pääsevänsä mahdollisimman pian kouluttautumaan kokemusasiantuntijaksi. Hän haluaa varoittaa etenkin kokeilun kynnyksellä olevia nuoria ihmisiä huumeidenkäytön vaaroista.
– Esimerkiksi itse en saanut juuri minkäänlaista huumevalistusta nuorena, mikä on tosi surku juttu, Hanna-Mari sanoo painokkaasti.
Jos hän saisi nyt muuttaa menneisyyttään, hän ei kokeilisi kovia huumeita.
– Elämä on elämisen arvoista ilman huumeita. Meillä on vain yksi elämä, joka on lopulta hyvin lyhyt. Huumeet eivät tuo elämään mitään sellaista, mitä ilman emme pärjäisi, päinvastoin. Huumeet saavat vahvimmankin mielen särkymään ja voimakkaimmankin ihmisen kaatumaan, sen lisäksi ne tekevät ihmisen sairaaksi ja voivat viedä hengen. Ei kannata lähteä kokeilemaan.
LUE MYÖS: Löytyykö lapsesi puhelimesta tämä sovellus? Äiti Uusimaalle: "Meillä se oli aivan selkeä merkki huumeiden käytöstä"
Onko sinulla tai läheiselläsi opioidiriippuvuus?
A-klinikkasäätiön tutkija Teemu Kaskela neuvoo riippuvaista hakeutumaan ensin oman kuntansa järjestämiin päihdepalveluihin, joissa arvioidaan hoidon tarve. Korvaushoitoon päästään arviointiprosessin kautta.
Lähtökohtaisesti ensin kokeillaan muuta hoitoa, kuten huumevieroitusta tai lääkkeetöntä avokuntoutusta, mikäli ihmisen tilannetta ei arvioida sellaiseksi, että mahdollisimman nopeaa korvaushoidon aloitusta voidaan pitää ihmisen terveyden kannalta välttämättömänä.
Jos korvaushoito aloitetaan, se kestää tyypillisesti vuosia, joskin hoidon kesto on hyvin yksilöllistä. Ei ole mahdotonta, että hoitoa jatketaan läpi elämän.
Kaskela kertoo, että hoidon lopettamisessa on hyvin paljon kuntakohtaisia eroja.
– Hoidon toteutuksen suhteen Suomi on melkoinen Villi länsi, ja hoitoa toteutetaan eri puolilla maata täysin eri tavoin. Tällä on väistämättä monenlaisia vaikutuksia hoidon lopettamiseen.
Kaskela arvioi, että monella paikkakunnalla olisi yleisellä tasolla asiassa parantamisen varaa.
MUOKATTU 21.5.2019: Lisätty Hanna-Marin ex-poikaystävän kommentti.