Porvoolainen Aleksi Kirjonen haluaa pyörätuolitempuillaan rohkaista kaikkia vammaisia ja vammattomia tavoittelemaan unelmiaan.
Pulahtaminen viilentävään veteen on kuumien kesäpäivien virkistys. Huimapäät eivät kastaudu veteen hiljalleen, vaan hyppäävät pinnan alle suoraan laiturin nokasta. Näin tekee myös porvoolainen 26-vuotias Aleksi Kirjonen – huolimatta siitä, että hän on pyörätuolissa.
Ajatus pyörätuoli-uimahypystä alkoi kyteä jo viime kesänä. Aleksi katsoi, kun ihmiset tekivät uimahyppyjä korkeuksista. Osa hyppäsi bmx-pyörän tai skeittilaudan päällä. Miksei siis pyörätuolin kanssa?
– En saanut viime kesänä aikaiseksi, laiska mies kun oon, niin ajattelin tänä kesänä heti tarttua härkää sarvista, kun tuli paremmat kelit, Aleksi veistelee.
Varusteiksi tarvittiin arkikäytöstä poistunut pyörätuoli, naru, kamera ja pari kaveria, koska ”ei sitä kannata mitään extremeä mennä yksinään kokeilemaan”. Lopputulos näkyy alla olevalla videolla. Aleksi haaveilee kokeilevansa vielä huimempaa uimahyppyä kenties jo tämän kesän aikana. Hän voisi esimerkiksi hypätä veteen pyörätuoliin sidottuna tai kaatua laiturilta käsillä seisoen.
– Vaikka olen pyörätuolissa, se ei tarkoita, että pitäisi jättää adrenaliiniryöppyjä kokematta.
(Artikkeli jatkuu videon alla.)
Jos video ei näy, voit avata sen tästä.
Unelmia kannattaa tavoitella
Aleksi on ollut pyörätuolissa pienestä pitäen synnynnäisen alaraajahalvauksen vuoksi. Yläasteiässä hän katsoi, kun muut nuoret taiteilivat skeittilaudoilla ja bmx-pyörillä ja mietti, voisiko samaa kokeilla pyörätuolin kanssa.
Siitä alkoi matka, joka kulminoituu nyt Aleksin ylläpitämään Facebook-sivuun Rajoitteet ovat vain omassa päässä. Sen avulla Aleksi haluaa kannustaa kaikkia vammaisia ja vammattomia uskaltamaan tavoittelemaan unelmiaan epäonnistumisista huolimatta.
Hankkeeseen kuuluvat olennaisesti Aleksin huimapäiset videot, joilla nuorimies temppuilee pyörätuolinsa kanssa. Takaperinvoltit ja -kuperkeikat, leuanvedot, voimailut ja tietysti ne uimahypyt ovat saaneet pääosin hyvän vastaanoton. Yksittäistapauksissa jotkut saattavat kysellä, eikö alaraajojen toimintakyvyttömyys riitä Aleksille. Toisaalta mieltä lämmittää, kun äidit kertovat liikuntarajoitteisten poikiensa menneen pyörätuolilla katukiveyksen yli tai innostuneen liikunnasta Aleksin vuoksi.
Aleksi itse kokee esikuvien voiman tärkeäksi. Vammaisurheilijat olivat hänelle hyvä malli. Mutta esikuva ei pelkästään riitä, tarvitaan myös omaa kamppailua, Aleksi muistuttaa.
LUE MYÖS: Simen, 16, ja Daniel, 14, ovat parantumattomasti sairaita – nettikiusaajat poikien suosittujen videoiden kimpussa: ”Tapa itsesi, senkin autisti”
Vastoinkäymiset eivät lannistaneet
Teininä Aleksi mietti, miksei pyörätuolilla voisi skeitata. Nyt hän todistaa, että voi. Kuva: Joni Salminen.
Kouluikäisenä Aleksi kulki koulumatkansa aina taksilla. Hän ei voinut jäädä kavereiden kanssa leikkimään koulun pihalle tai puistoihin koulupäivän päätyttyä. Ulos hän jäi lisäksi jalkapallo- tai jääkiekkopeleistä. Aleksi mietti, miksi juuri hän oli pyörätuolissa ja miksi juuri hän jäi ulkopuolelle peleistä.
Erilaisuus aiheutti ulkopuolisuuden lisäksi myös kiusaamista. Aleksi muistaa, miten koulukaverit löivät häntä repuillaan, kun Aleksi odotti koulutaksin saapuvan.
– Uskoisin, että jokainen niin sanotusti erilainen ihminen on kokenut jonkinlaista kiusaamista tai kieroon katsomista.
Ulkopuolelle jääminen tai kiusaaminen eivät kuitenkaan lamaannuttaneet Aleksia lopullisesti.
Itsetuntobuusti löytyi kuntosalilta
Jos video ei näy, voit avata sen tästä.
Peruskoulun lopussa Aleksi löysi kuntosaliharjoittelun. Vammaisurheilijat rohkaisivat miehenalkua kokeilemaan rajojaan.
Se kannatti.
– Olihan se pienelle pojalle itsetuntobuusti, kun lihakset alkoivat kasvamaan ja voimatasot nousemaan.
Peruskoulun jälkeen Aleksi jätti Porvoon hetkeksi taakseen opiskellakseen liikuntaneuvojaksi. Muuton tarkoituksena oli etsiä itseään. Opintojen aikaan Aleksi kävi syvissä vesissä minäkuvansa kanssa, mutta nousi pintaan entistä vahvempana ihmisenä.
Hän antaa esimerkin:
– Joskus en halunnut hirveästi liikkua shortseissa, koska jaloissa ei ollut niin hirveästi lihaksia. Mutta nyt ihan mielelläni painan kauniissa kesäkeleissä shortseissa eteenpäin, Aleksi sanoo.
– Vaikka en ole aina ihan tyytyväinen vartalooni, niin en halua sen takia jättää elämättä tai tekemättä asioita
LUE MYÖS: 16-vuotias Down-poika nousi Facebook-ryhmän suosikiksi – isä toivoo ihmisten oppivan pojaltaan: "Arttu ei tunne kateutta tai vihaa"
Avun pyytämistä ei tarvitse hävetä
Huikeista käsivoimistaan huolimatta Aleksikin tarvitsee joskus apua. Kuvituskuva.
Monet saattavat kuvitella, että pyörätuolissaan sulavasti temppuileva Aleksi ei tarvitse muiden apua selvitäkseen. Näin ei kuitenkaan ole, hän muistuttaa ja kertoo eräästä tapauksesta asiaa havainnollistaakseen.
Kaksi talvea sitten Aleksi oli Helsingissä liikkeellä omalla autollaan. Maassa oli paljon lunta. Aleksi parkkeerasi autonsa parin metrin päähän ovesta. Lumimassa kuitenkin esti häntä kelaamasta itseään eteenpäin.
– Jouduin pyytämään kolmelta tuntemattomalta työntöapua, Aleksi muistelee.
Apua annettiin. Aleksi muistuttaa, ettei apua tule pelätä ottaa vastaan.
LUE MYÖS: Vammautuneen miehen häämatkasta tuli painajainen, kun lentoyhtiö vei akun hänen skootteristaan: "Minun piti ryömiä vaimoni edellä"
Pienin askelin eteenpäin
Jos video ei näy, voit avata sen tästä.
Rajoitteet ovat vain omassa päässä -hankkeen taustalla on Aleksin halu viedä saamaansa hyvää eteenpäin. Hän haluaa olla muille samanlainen esikuva kuin vammaisurheilijat olivat hänelle.
Pyörätuolitemppuja kuvatessa Aleksi on päässyt toteuttamaan unelmiaan extreme-urheilusta. Erityistä ylpeyttä saa aikaan vuonna 2013 tehty takaperinvoltti pehmustetulle alustalle. Aleksi oli ensimmäinen pyörätuolissa oleva ihminen, joka onnistui tempussa Euroopassa.
Kerran Aleksi yritti takaperinvolttia kovalle alustalle – ikävin seurauksin. Aleksi löi päänsä. Parista onnettomuuden jälkeisestä minuutista hänellä ei ole muistikuvia. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan onneksi sattunut.
Pääosin temppuilusta on seurannut vain mustelmia ja ruhjeita. Aleksi kehottaa silti extreme-lajien harrastajia varovaisuuteen.
– Pitää muistaa aina oma toimintakyky, mitä itse osaa ja pystyy tekemään.
Vaikka isot hypyt pyörätuolilla ovat Aleksin mielestä ”siistejä”, ei hän suosittele isoja harppauksia unelmiaan tavoitteleville.
– Pienin askelin eteenpäin. Oli se sitten liikunta tai mikä tahansa harrastus tai uuden taidon opettelu, mikään taito ei tule sua kotoa hakemaan.