Suomalaisen metsäteollisuuden olisi nyt todistettava, että Hukkajoen raakkutragedia on yksittäistapaus. Luontoarvojen kanssa perseily johtaisi lopulta niin ekologiseen kuin taloudelliseen tuhoon, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
Myös metsäteollisuuden alalla on kirottu Hukkajoen surullista raakkutuhoa. Ala on pyrkinyt viime vuosina huomioimaan luonnon monimuotoisuuden monilla eri keinoilla, muun muassa lahopuun jättämisellä metsiin ja suojavyöhykkeillä.
Nyt Hukkajoen raakkujen jyrääminen herättää ikävän epäilyksen siitä, että teollisuuden luontotyö on vain puhetta.
Koko metsäteollisuudella on nyt paljon todistettavaa sen suhteen, että kyseessä on ennemmin yksittäistapaus kuin maan tapa.
– Tämä on hyvin surullinen tapahtuma. Minä ja koko metsäala ollaan hyvin pahoillaan tästä. On selvää, että sitä varjoa tulee koko toimialaa koskien, kun näin ikävä tapahtuma on sattunut, toteaa alan edunvalvontajärjestön Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Paula Lehtomäki MTV Uutisille.
Lehtomäki uskoo ainakin vielä, että Hukkajoen tragedia on yksittäistapaus.
– Minulla on se käsitys, että tässä on kyse hyvin poikkeuksellisesta tapahtumasta. Kun on mittavat arvoketjut ja tuhansia ammattilaisia töissä, on joka päivä huolehdittava, että tieto, taito ja asenne ovat kohdillaan, hän sanoo.
Hukkajoki osoitti nyt ainakin sen, että tiedonkulku alihankintaketjussa ei aina toimi. Stora Enson sitoutuminen raakkujen suojelemiseen ei jostain syystä välittynyt hakkuupaikalle.
Stora Enson tiedotus vei aikaa
Stora Enso on niin ikään hyvin pahoillaan tapahtuneesta. Toistaiseksi vastuu raakkutuhosta on poliisin tutkinnassa. Yhtiö ei ole vielä raastuvassa, mutta maine koki kolauksen.
Mainehaittaa ei auttanut se, että vasta parin päivän harkinnan jälkeen yhtiö päätti perjantaina iltapäivällä pahoitella tapahtunutta tiedotteessaan.
– Tapauksen johdosta hakkuukohteiden valvontaa on lisätty. Tämä pätee myös suojavyöhykkeisiin. Esimerkiksi juuri tärkeillä raakkujoilla on noudatettava tarkasti niille asetettuja vaatimuksia, yhtiö tiedottaa.
Todennäköisesti muutkin metsäyritykset tehostavat valvontaansa Hukkajoen tapahtumien myötä.
Uudet, törkeät ympäristötuhot olisivat mainekatastrofi alalle, jonka elinehto ainakin Suomessa on se, että se oikeasti huolehtii ympäristöstä.
Luontokato näkyy myös Suomen metsissä, joten parannuksia suojelutyöhön on penätty jo aiemmin.
– Luonnon monimuotoisuuden ja erityisesti metsäluonnon hyväksi tehdään paljon töitä. Se on metsäteollisuudelle elinehto. Vain hyvinvoiva metsäluonto tuottaa teollisuudelle sen raaka-aineen, jota kilpailukykyinen teollisuus voi käyttää. Työtä monimuotoisuuden eteen tehdään kovasti, ja nyt tehdään vielä kovemmin, Lehtomäki kertoo.
Pörssivaikutus vielä pientä
Toistaiseksi raakkujen kuolemat eivät ole esimerkiksi pörssissä paljon näkyneet. Stora Enson pörssikurssi on kirjoitushetkellä perjantaina iltapäivällä noin prosentin nousussa eikä merkittävää pudotusta tullut aiemmin tällä viikolla.
Stora Enson kurssi on tosin jo valmiiksi niin alamaissa heikon suhdanteen myötä, että harva pidempää peliä pelaava omistaja haluaa myydä osaketta näillä hinnoilla.
Vaikka Stora Enso joutuisi maksamaan miljoonasakkoja, ei sillä ole suurta vaikutusta yhtiön talouteen. Tammi-kesäkuussa yhtiö teki yli 300 miljoonaa euroa voittoa ja liikevaihto oli noin 4,45 miljardia euroa.
Miljoonaluokan sakoista tulisi pienehkö heikennys jonkun yksittäisen kvartaalin tulokseen.
Mainehaitta voi kuitenkin nykyään aiheuttaa ongelmia pidemmällä aikavälillä myös pörssimaailmassa.
Vastuullisuus on entistä tärkeämpää myös monille suursijoittajille, jotka eivät hyväksy, jos luontoarvojen kanssa perseillään.
Myös pankkimaailmaan on tulossa yhä kiristyviä vaatimuksia sille, että yritysten on huomioitava ilmastonmuutos ja myös luontokato toiminnassaan. Muuten ei sijoituksia tai hyviä lainaehtoja tipu.
Metsäteollisuudella tai millään muullakaan alalla ei pidemmän päälle ole varaa lepsuiluun luontoarvojen kanssa. Tämä muutos on hyvä, mutta tapahtuu ainakin luonnonsuojelijoiden mielestä liian hitaasti.
Ja luonnon hyvinvointi pitäisi huomioida jo ilman sitä taloudellista pelotetta, että uhanalaisille lajeille määritellään suuria korvaussummia.