Antarktiksen merijäällä merkittävä rooli maapallon lumien ja jään sulamisen säätelyssä – tutkimuksessa havaittiin kaksi poikkeavaa kehitystä

Etelämantereen merijääpeite laajeni viidentoista vuoden ajan, mikä tasapainotti arktisen alueen sulamista saamalla aikaan jäähdyttävän vaikutuksen. Vuonna 2016 antarktinen merijää kuitenkin vetäytyi merkittävästi, mikä kumosi aikaisemman kehityssuunnan.

Maapallon lumi- ja jääpeitteen sulaessa maanpinnan heijastavuus pienenee, ja entistä pienempi osa Auringon lämmittävästä säteilyenergiasta heijastuu avaruuteen.

Suurempi osa säteilyenergiasta jää siis lämmittämään maapallon ilmastojärjestelmää. Vastaavasti laajenevalla lumi- ja jääpeitteellä on jäähdyttävä vaikutus.

Merijään vetäytyminen vesitti kehityssuunnan

Tutkimuksessa laskettiin satelliittihavainnoista arktisella ja antarktisella alueilla tapahtuneiden heijastavuuden muutosten lämmitys- ja jäähdytysvaikutukset vuosien 1982 ja 2018 välillä.

Tulokset vahvistivat, että arktisen alueen lumi- ja merijääpeitteen 1990-luvulta asti jatkuneella sulamisella on lämmittävä vaikutus ilmastoon.

Lisäksi Etelämantereella havaittiin kaksi toisistaan poikkeavaa kehitystä. Vuosina 2000–2015 Etelämantereen merijääpeitteen laajeneminen aiheutti jäähtymistä, joka tasapainotti suurelta osin arktisen alueen sulamisen lämmittävää vaikutusta.

Toisaalta tutkimuksessa osoitettiin, että vuonna 2016 tapahtui merkittävä antarktisen merijääpeitteen pieneneminen, joka käytännössä poisti kokonaan edellisen 15 vuoden aikana kasvaneen jäähdytysvaikutuksen.

Tutkimus toteutettiin vuosina 2020–2021 Ilmatieteen laitoksen ja Norjan biotalouden tutkimuskeskuksen (NIBIO) tutkijoiden yhteistyönä. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden työtä osarahoitti Suomen Akatemia.

Työssä käytettyjen satelliittimittausten tärkeimmät toimittajat olivat Euroopan sääsatelliittijärjestö (Eumetsat) ja Yhdysvaltojen avaruusjärjestö (Nasa).