Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin mukaan psykiatrisen potilaan pitkäaikaisessa eristämisessä Niuvanniemen sairaalassa ei ollut ongelmaa, vaikka tapaus huolestuttava onkin. Eristyshuoneen olojen pitäisi kuitenkin olla paremmat.
Oheisella syksyllä 2018 kuvatussa Rikospaikan jutussa Kuopiossa sijaitsevan Niuvanniemen sairaalan silloinen johtava lääkäri Eila Tiihonen kertoo, miten tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättyjä potilaita sairaalassa hoidetaan.
Potilas – apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa ei mainita sukupuolta tai ikää – oli eristetty sen takia, että tämä oli muille vaarallinen ja vaikeutti toisten potilaiden hoitoa. Ainakin yksi potilas joutui häirinnän kohteeksi. Eristys pitkittyi, koska psykoottinen potilas ei ainakaan aluksi puhunut lääkäreille.
Potilas oli lopulta eristettynä 124 vuorokautta eli hieman yli neljä kuukautta. Eristystä lievennettiin asteittain.
Potilas kanteli eristyksestään oikeusasiamiehelle.
Apulaisoikeusasiamiehelle lausunnon antanut aluehallintovirasto katsoi lausunnossaan, että pitkälle eristykselle oli peruste ja se oli lopetettu heti kun oli riittävä varmuus väkivallan uhan katoamisesta. Tarkemmin näitä perusteita ei ole monin osin salatussa apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa kuvattu.
Potilas katsoi itse apulaisoikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa, ettei eristämiselle ollut tarvetta.
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan eristämisen perusteita ei voi kyseenalaistaa, mutta hän kuitenkin ehdottaa, että pitkään jatkuvissa eristyksissä jatkamista pohtisi useampi ammattihenkilö.
Olosuhteet
Apulaisoikeusasiamies löysi kuitenkin arvosteltavaa eristyksen olosuhteista.
Mielenterveyslaissa on säädetty vain, että eristetylle potilaalle on annettava soveltuva vaatetus. Aiemmissa ratkaisuissa apulaisoikeusasiamies on korostanut sitä, että olosuhteiden on oltava mahdollisimman inhimilliset.
Sairaalan selvityksen mukaan kantelija sai eristyksen alkaessa korkean sänkymäisen patjan, täkit ja tyynyn sekä peruspuhelimen, lyhyen kynän ja paperin. Hän sai käyttöönsä tietokoneella internetin vartiksi kahdesti päivässä.
Huoneessa oli sänky ja pehmeä eristyskuutio, jota voi käyttää pöytänä tai tuolina. Myöhemmin hänet siirrettiin huoneeseen, jossa oli televisio. Vaatetuksena oli college-asu.
Kuvassa on yksi Niuvanniemen eristyshuoneista. Kuva on oikeusasiamiehen aiemmasta tarkastuksesta sairaalaan.
Eristyshuoneessa ei ollut vessaa, joten wc-käynnit hoituivat kahden hoitajan saattelemana.
Eristyksen alkaessa huhtikuussa – päätöksessä ei mainita vuotta, mutta ilmeisesti kyse oli huhtikuusta 2019 , koska kantelu on tehty viime vuonna – potilas kieltäytyi tarjotusta ulkoilusta. Kun ulkoilut alkoivat, potilaalla oli karkaamis- ja väkivaltariskin takia rajoitevaate. Takin hihat on ommeltu kylkiin, joten käsiä ei voi liikuttaa. Selkäpuolella on ommeltuna kestävät kahvat.
Melko pian rajoitevaatteesta kuitenkin luovuttiin.
Arvostelua
Apulaisoikeusasiamiehen mielestä sänky ja eristyskuutio eivät ole riittävät pitkiin eristyksiin. Jos turvallisuus ei estä, niin potilaalle pitäisi antaa tuoli. Potilaiden eristystilojen pitäisi Niuvanniemessä olla myös väljemmät.
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan Pohjois-Karjalan keskussairaalan psykiatrisella osastolla on käytössä turvasolu, joka koostuu viidestä potilashuoneesta.
- Huoneiden yhteydessä on erillisessä tilassa wc ja suihku, joiden käyttö on mahdollista estää potilaalta lukitsemalla saniteettitilan ovi. Lisäksi turvasolussa on yhteinen olohuoneenomainen tila, jossa on sohva ja nojatuoli sekä mahdollisuus television katseluun. Olohuoneesta on käynti parvekkeelle, jossa voi tarvittaessa tupakoida, apulaisoikeusasiamies kuvasi Pohjois-Karjalan oloja ratkaisussa.
Tällaista pitäisi apulaisoikeusasiamiehen mukaan harkita Niuvanniemessäkin.
Rajoitevaatteen käyttö
Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea suositteli 2014 rajoitevaatteen käytön lopettamista keskipitkällä aikavälillä. 2015 oikeusasiamies kehotti etsimään vaihtoehtoja rajoitevaatteelle.
Rajoitevaatteen käyttöön tässä tapauksessa apulaisoikeusasiamies ei ottanut kantaa. - Asiassa ei ole saatu sellaista selvitystä, että pystyisin ottamaan kantaa rajoitusvaatteen välttämättömyyteen.
- En kuitenkaan suhtaudu täysin kielteisesti rajoitevaatteen käyttöön, jos sillä mahdollistetaan muutoin täysin eristetyn potilaan mahdollisuuksia liikkua osastolla tai ulkona, eivätkä muut keinot ole käytettävissä.
- Karkailualttiin potilaan ulkoilu tulisi mielestäni kuitenkin pääsääntöisesti turvata muulla tavoin, kuten aitauksella tai riittävän henkilökunnan avulla.
Valituskelpoinen päätös
Kantelijan mukaan eristämispäätös on rinnastettavissa vangitsemiseen ja siitä pitäisi voida valittaa tuomioistuimeen.
Jo vuonna 2018 tekemässään Niuvanniemen sairaalan tarkastuksessa apulaisoikeusasiamies piti erittäin tärkeänä, että psykiatristen potilaiden sitomisista ja eristämisistä tehtäisiin valituskelpoinen päätös. Apulaisoikeus päätti tuolloin kiirehtiä lainsäädännön täydentämistä.
Tämä täydentämistä koskeva esitys on edelleen valmisteilla oikeusasiamiehen kansliassa. Syyskuussa 2018 tehdyn tarkastuksen rapotti valmistui vasta joulukuussa 2019.
Potilas oli kannellut myös yhteydenpidon rajoituksista, mutta niissä ei lainvastaista löytynyt.
Vaikka eristäminenkään ei ollut lainvastaista, apulaisoikeusasiamies piti yli neljä kuukautta jatkunutta eristämistä huolestuttavana.
Apulaisoikeusasiamies pyysi sairaalalta selvitystä eristystiloista, eristyksen jatkamisen arvioinnista ja eristyksen aikaisista ulkoiluista.