Helsingin kaupungin Laakson sairaalan työntekijältä kantautui väite, että pelkästään kyseisessä sairaalassa on noin sata potilasta, joiden ei oikeasti pitäisi olla siellä. Helsingin Kallion virastotalossa tämä tyrmätään.
Kuuluuko kaatuvan vanhuksen asua kotona?
Tapaus Broman on kohahduttanut asiantuntijapiireissä, mutta kotona kaatuilua ei pidetä poikkeuksellisena.
Kysytään asiaa Kallion virastotalon hallintokerroksesta. Jos ihminen on niin heikossa kunnossa, että ei pääse itse ylös, kun kaatuu ja joutuu tämän jälkeen odottamaan tuntejakin, että joku tulee asuntoon, niin onko ihminen silloin enää siinä kunnossa, että hänen pitäisi asua kotona?
- Toistuvat kaatumiset ovat usein sellainen yksi lisäperuste, joka saattaa olla syynä siihen, että pitää muuttaa kotoa ympärivuorokautiseen hoitoon. Mutta näin ei aina toki ole. Aika paljon voidaan tehdä kaatumisten ehkäisemiseksi, vastaa Juha Jolkkonen, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston osastopäällikkö.
Entä tämä tapaus Broman?
- En tunne tapausta, mutta tämän tyyppisessä tilanteessa on aina kyse siitä, että tilanne on ollut jotenkin epävakaa. Siinä on ollut ehkä sairauksia, joita on pitänyt hoitaa. On haluttu katsoa, miten kuntoutustoimenpiteillä on voitu vaikuttaa asiaan. On kotona tehty ehkä muutostöitä. Selvästi matkan varrella ei ole vielä ollut mahdollista tehdä pysyvää ratkaisua kotoa pois muuttamisesta ja silloin tietysti aikaa voi mennä enemmänkin. Yleensä näin ei ole, Jolkkonen sanoo.
- Tietenkin silloin, jos muistisairaus on niin pitkälle edennyt, että ei itse kykenyt näitä turvalaitteita käyttämään ja on toistuvaa kaatuilua, niin ne ovat painavia perusteita miettiä muita vaihtoehtoja kuin kotona asumista.
– Meillä pitkäaikaishoitopaikkaa odottaa yhteensä noin sata kaupunkilaista. Noin kolmasosa on sairaaloissa, noin kolmasosa on arviointi- ja kuntoutusyksiköissä ja kolmasosa odottaa kotona, kertoo Sosiaali- ja terveysviraston osastopäällikön Juha Jolkkonen.
Jolkkosen mukaan keskiarvoinen odotusaika on noin puolitoista kuukautta. Eeva-Liisa Broman, jatkohoitoa odottavan potilaan tytär, kritisoi kaupunkia siitä, että virastossa ei mitata lainkaan epävirallista jonotusta eli hoitopaikkajonoon odottavia.
– Siinä jonossa voi joutua roikkumaan todella kauan, Broman toteaa.
Vuosi jonon jonossa, vuosi jonossa
Jolkkonen muistuttaa, että arviointiin pääsee kuka tahansa sellaiseen haluava.
– Arviointi ei aina johda siihen, että paikka järjestettäisiin. Joskus todetaan, että voidaankin tukea kotona asumista paremmin. Tai tarvitaan jatkokuntoutus eli ei kannata vielä muuttaa pysyvästi pitkäaikaiseen hoitoon.
Tv-insertissä esiteltävän Bromanin äidin tapauksessa toimintakykyarviointiin pääsyssä meni omaisen mukaan kokonainen vuosi. Mutta vielä tätä kirjoittaessa yli kolme kuukautta sairaalassa maannut potilas ei ole saanut päätöstä pitkäaikaishoidosta.
– En tunne tätä yksittäistä tapausta, mutta ei ole normaalia, että arvioinnin aloittaminen kestää näin kauan. Toki me otamme mielellämme palautetta vastaan ja käydään läpi nämä tapaukset, joissa ihminen itse tai omainen kokee, että asiat eivät ole menneet niin kuin niiden olisi pitänyt mennä.
Arviointijonoon pääsyä pitkitti muun muassa se, että kotihoitaja oli sanonut, että hakeminen jonoon ei ole vaivan arvoista.
Voiko kotihoitaja sanoa asiakkaalle, että ei kannata mennä tähän toimintakykyarviointiin?
– Mielestäni ei, mutta tässä voi olla kyse siitä, että asiakas sillä hetkellä on ollut sen verran omatoiminen siellä kotona, että hän ei mahdollisesti olisi saanut mitään jatkohoitopaikkaa, sanoo Merihaan kotihoitotiimissä toimiva terveydenhoitaja Sanna Riikonen.
Tuhansia kotona liian heikossa kunnossa
Suomen kotihoidon työntekijöiden mukaan Suomessa on tuhansia sellaisia kotihoidon asiakkaita, joiden oikea hoitopaikka ei ole kotona. Jolkkonen ei tätä allekirjoita.
– Olen jyrkästi eri mieltä. Kyse on pienestä joukosta.