Autoilija voi viestiä muille vilkkujen lisäksi myös kaasupolkimella – hallitsetko nämä kaikki keinot?

Kysymys: Miten liikenteessä viestitään muille kuljettajille esimerkiksi vilkulla, jos haluaa esimerkiksi ilmoittaa tai varoittaa jostakin?

Vastaus: Liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden parantamiseksi autoissa on erilaisia merkinantolaitteita, joiden avulla voidaan viestiä muille tienkäyttäjille. Tietyissä tilanteissa myös kädet voi ottaa avuksi.

Vuorovaikutus liikenteessä on tärkeää. Sen toteutumiseksi pitää ennakoida muiden tekemisiä ja toimia itse ennakoitavasti. Oman toiminnan ennakoitavuutta parantavat erilaiset merkinantokeinot oikein käytettynä.

Lue myös: Miksi liikenteessä moikkaillaan tuntemattomia? – "Kielii asenteesta, jonka soisi yleistyvän muutenkin"

Vilkku

Vilkulla eli suuntamerkillä osoitetaan aikomus siirtää ajoneuvoa sivusuunnassa esimerkiksi lähdettäessä liikkeelle kadun reunasta, pysäköitäessä kadun reunaan tai vaihdettaessa kaistaa. Tämän lisäksi suuntamerkillä osoitetaan kääntymisaikomus.

Välillä tuntuu, että liikenteessä liikkuvien kaistanvaihdot ja käännökset perustuvat täydelliseen yllätykseen. Näin ei tietenkään pitäisi olla. Suuntamerkin tulee siis syttyä hyvissä ajoin ennen varsinaista toimenpidettä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi risteystä lähestyttäessä suuntamerkki syttyy jo selvästi ennen kaasun ylös nostoa ja moottorijarrutuksen aloittamista – ryhmittymisestä tai jarrupolkimen painamisesta puhumattakaan.

Nykyautojen jarruvalot ovat hyvin kirkkaat. Pimeällä tämä aiheuttaa sen, että suuntamerkki saattaa helposti hävitä kirkkaiden jarruvalojen loisteeseen. Tämäkin ongelma vältetään, jos kuljettaja kytkee suuntamerkin hyvissä ajoin ennen jarrutuksen aloittamista. Tällöin muut ehtivät havaita kääntymisaikomuksen jo ennen jarruvalojen syttymistä.

Lisäksi ohitettava voi viestiä suuntamerkin avulla ohittajalle: Jos ohitettava havaitsee, ettei kyseinen tienkohta tai liikennetilanne mahdollista turvallista ohittamista, hän voi pyrkiä viestimään asiasta takaa lähestyvälle, ohitukseen lähteneelle, vilauttamalla suuntamerkkiä vasemmalle.

Ohittajan tulee tällöin ymmärtää, ettei ohitusta ole turvallista jatkaa, koska suuntamerkki vasemmalle voi tarkoittaa myös sitä, että ohitettava aikoo kääntyä vasemmalle.

Vastaavasti, jos ohitettava haluaa viestittää ohitusta suunnittelevalle tienkohdan ja liikennetilanteen olevan turvallinen ohitusta silmällä pitäen, voi hän kertoa asiasta vilauttamalla suuntamerkkiä oikealle. Jos olet ohitettavan roolissa, näytä ohitusmerkkiä vain, kun olet täysin varma, että ohitus voi tapahtua turvallisesti.

Lue myös: Älä tee tätä virhettä maantiellä ohittaessasi – se voi olla kohtalokas

Jos taas olet ohittajan roolissa, muista, että vastuu turvallisen ohituspaikan ja -hetken valinnasta on kuitenkin sinulla eli älä luota sokeasti edellä ajavan merkinantoihin.

Nopeus, ajolinja ja jarruvalot

Nopeudensäätely on keskeinen merkinantokeino, vaikka sitä harvoin tulee sellaiseksi mieltäneeksi: Monesti päätietä ajettaessa edellä ajavan kääntymisaikomuksen pystyy arvaamaan, vaikkei tämä vielä ole kytkenytkään suuntamerkkiä.

Toiminnan pitäisi kuitenkin alkaa suuntamerkillä, jota sitten seuraa ensin kaasun noston aiheuttama moottorijarrutus, ryhmittyminen ja jarrutus. Suuntamerkin tulee siis syttyä selvästi aiemmin kuin jarruvalojen.

Toinen klassinen esimerkki ajonopeuden vaikutuksesta ennalta-arvattavuuteen on päätien risteyksen lähestyminen sivutietä pitkin: Jos autoilija saapuu kovalla nopeudella sivutietä ja jarruttaa vasta aivan viime hetkellä ennen tulosuunnastaan väistämismerkillä varustettua päätien risteystä, saattaa päätietä ajava pelästyä ja luulla sivutieltä tulevan ajavan eteen väistämisvelvollisuudestaan huolimatta.

Pahimmillaan oikealta sivutietä lähestyvä vielä kurvaa vauhdilla tulosuunnastaan katsottuna oikealle, päätien varressa olevalle linja-autopysäkille. Tällainen toiminta on omiaan pelästyttämään päätietä ajavan. Siksi väistämismerkin suunnasta sivutietä lähestyvän tulisikin hiljentää nopeuttaan ajoissa ja riittävästi viestiäkseen päätietä ajaville, että hän tiedostaa väistämisvelvollisuutensa ja aikoo väistää.

Päätien varressa olevaa linja-autopysäkkiä ei tule käyttää kiihdys- tai kääntymiskaistana edellä kerrotun esimerkin tavoin. Muutenkin ajolinjojen osalta suomalaisessa liikenteessä olisi parannettavaa. Oikean ajolinjan valinta parantaa paitsi oman toiminnan ennalta-arvattavuutta ja sen kautta turvallisuutta – myös liikenteen sujuvuutta.

Vasemmalle kääntyminen päätieltä on erityisen vaarallinen tilanne, koska tällöin kuljettaja joutuu monesti pysähtymään odottamaan edestä lähestyviä. Pysähtyminen saattaa yllättää takaa tulevan – erityisesti, jos jonossa ajetaan liian lyhyillä turvaväleillä.

Lue myös: Tätä liikennetekoa asiantuntija pitää erityisen hienona eleenä – muista sinäkin!

Ryhmittymällä hyvissä ajoin keskiviivan viereen, kääntyvä autoilija parantaa myös taaempana jonossa ajavien mahdollisuuksia havaita suuntamerkin ja jarruvalot. Kääntyvän auton takana ajava kuljettaja voi helpottaa merkinantojen näkymistä omalta osaltaan siirtymällä lähemmäs oikeaa reunaa.

Jarruvalojen toiminta on syytä tarkastaa säännöllisesti. Tämä onnistuu helposti yksinkin peruuttamalla auton perä esimerkiksi näyteikkunaa tai muuta isoa ikkunapintaa kohti. Ikkuna toimii peilinä eli painamalla jarrua voit tämän jälkeen tarkastaa auton peiliin vilkaisemalle, syttyivätkö jarruvalot näyteikkunassa.

Toinen hyvä keino on esimerkiksi lumiharjan käyttö: Säädä kuljettajan istuimen etäisyys sellaiseksi, että saat lumiharjan pingotettua jarrupolkimen ja istuimen väliin. Harja siis ikään kuin painaa jarrupoljinta. Näin voit kiertää auton taakse tarkastamaan, palavatko jarruvalot. Kiinnitä huomiota myös keskimmäisen jarruvalon toimintaan.

Toki voit pyytää myös kaveria tai perheenjäsentä painamaan jarrua tai katsomaan, palavatko jarruvalot poljinta painaessasi.

Korjaa tai korjauta toimimattomat jarruvalot heti – ei siis vasta sitten, kun katsastusmies sitä velvoittaa.

Peruutusvalo

Peruutusvalot näyttävät valkoista valoa taaksepäin ja syttyvät kytkettäessä peruutusvaihde päälle. Peruutusvalojen syttyminen on takaa lähestyville viesti siitä, että edessä oleva auto aikoo peruuttaa. Esimerkiksi taskupysäköintiä tai ruutuun peruuttamista suunniteltaessa on kuitenkin taas tärkeää, että merkinannot tehdään loogisessa järjestyksessä.

Kun sopiva tyhjä ruutu näkyy edessä, on pysäköintiaikomuksesta syytä kertoa suuntamerkillä vapaan ruudun suuntaan. Vasta suuntamerkin sytyttyä saa hiljentää vauhtia – siis taas suuntamerkki syttyy hyvissä ajoin ennen jarruvaloja.

Lue myös: Taskuparkki on tuttu jokaiselle autoilijalle, mutta tiedätkö, mikä on vähemmän tunnettu palomiesparkki?

Kun auto on pysähtynyt, voidaan kytkeä peruutusvaihde ja aloittaa peruutus taskuun tai ruutuun tilanteen niin salliessa. Valitettavan usein näissä tilanteissa näkee autoilijoiden näyttävän suuntamerkkiä vasta peruutusvalon syttymisen jälkeen, jos silloinkaan.

Ajovalot, takasumuvalo ja kaukovalojen vilautus

Valojen toimintaperiaatteeseen, toimivuuteen ja puhtauteen on kiinnitettävä huomiota oman näkemisen ja näkymisen varmistamiseksi. Päiväajovaloilla ajettaessa yhä useammassa autossa eivät takavalot pala ollenkaan. Hämärässä, pimeällä, sateella tai heti sateen jälkeen onkin syytä huolehtia, että valokatkaisija on sellaisessa asennossa, että myös takavalot palavat.

Jos lumipyryn aikana tai sen jälkeen on vaikea erottaa edellä ajavaa autoa lumipölyn keskeltä, on myös takana ajavalla todennäköisesti vastaavanlaisia ongelmia. Omaa havaittavuutta saa parannettua kytkemällä takasumuvalon päälle.

Kaikkien auton valojen – myös seisontavalojen – tulee toimia. Mikäli seisontavalon polttimo on hajonnut aiemmin ja samalta puolelta pimenee myös ajovalon polttimo, näyttää auto muiden silmissä mopolta ja saattaa näin aiheuttaa arviointivirheitä.

Auton valot on puhdistettava säännöllisesti – erityisen tärkeää tämä on autoissa, joissa ei ole ajovalonpesureita.

Mikäli vaaran välttämiseksi on tarpeellista, voi kuljettaja antaa valomerkin. Valomerkki on annettava kaukovaloja vilkuttamalla.

Käytännössä tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi tien välittömässä läheisyydessä liikkuvista eläimistä varottaminen sekä valottomalla tai valovikaisella autolla liikkuvalle valottomuudesta huomauttaminen.

Lue myös: Nyt muuttuu myös hätävilkkujen käyttäminen: "Monesta Euroopan maasta tuttu tapa"

Hätävilkut

Hätävilkuilla saadaan muita tienkäyttäjiä varoitettua, jos auto on jouduttu vian, onnettomuuden tai muun pakottavan syyn vuoksi pysäköimään sellaiseen paikkaan, jossa se saattaa aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle. 

Hätävilkkuja saa nykyään käyttää myös liikkuvassa autossa, kun on tarkoitus varoittaa muita tienkäyttäjiä välittömästä vaarasta, esimerkiksi yllättävästä liikenteen hidastumisesta tai seisahtumisesta.

Käsimerkit

Käsimerkkejä on monenlaisia. Keskisormea ja nyrkkiä emme liikenteessä tarvitse. Sen sijaan kohtelias kädennosto esimerkiksi kaistanvaihdon mahdollistaneelle autoilijalle on hieno ele.

Myös selkeästi tulkittavat kädenheilautukset toimivat osoitettaessa toiselle tienkäyttäjälle oma väistämisaikomus. Näiden kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, ettei muut tienkäyttäjät tulkitse niitä väärin.

Kädenheilautuksen käyttöpaikka kannattaakin aina miettiä huolellisesti väärinymmärrysten välttämiseksi sekä liittää siihen katsekontakti juuri sen tienkäyttäjän suuntaan, jolle merkki on tarkoitettu.

Äänimerkki

Äänimerkkiä voi käyttää viestintään, mikäli sen katsoo vaaran välttämiseksi tarpeelliseksi – siis ennaltaehkäisevästi. Jo tapahtunut vaaratilanne tai esimerkiksi edellä olevan auton sammuminen liikennevaloihin ei ole peruste äänimerkin käytölle – ei edes ”koulutusmielessä”.

Lue myös: Saitko videolle, kun joku aasi törttöili liikenteessä, mutta poliisi ei siltikään tee mitään? Tästä syystä kiistattomatkaan todisteet eivät aina johda toimenpiteisiin