Auttaja, älä tule huijatuksi – näin tunnistat vastuullisen rahankeräyksen

Suomessakin toimii runsaasti yhteisöjä ja järjestöä, jotka keräävät varoja toimintaansa. Kerätä voi rahan lisäksi melkeinpä mitä vain: tavaroita, vaatteita, astioita tai hygieniatarvikkeita.

– Avun antaminen on monimuotoista; ihmiset testamenttaavat omaisuuksiaan hyväntekeväisyyteen, siinä voi olla kiinteistöjä, osakkeita, metsääkin, Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteeri Pia Tornikoski kuvailee.

Vastuullinen Lahjoittaminen ry on yleishyödyllisten yhteisöjen verkosto.

Ukrainan sodan alettua moni kokee tarvetta auttaa edes jotenkin. Kulutusvalinnoilla on vaikea tukea Ukrainaa, sanoo vastuullisuusasiantuntija Maija Lumme Eettisen kaupan puolesta ry:stä.

Rahan lahjoittaminen voisi olla helppo tapa auttaa, mutta miten voi varmistua siitä, että varat todella menevät perille? Tornikoski antoi vinkit luotettavan keräyksen tunnistamiseen.

Lue myös: Nämä suomalaisyritykset ovat ilmoittaneet lopettavansa venäläistuotteiden myynnin

Mistä tunnistaa luotettavan keräyksen?

1. Keräämiseen on oltava lupa

Suomessa rahan keräämistä säätelee rahankeräyslaki. Se tarkoittaa, että rahan keräämiseen tulee olla lupa.

– Rahaa keräävällä taholla pitää olla asianmukaiset luvat, joiden tulee olla myös aina esillä, kun rahalahjoitusta pyydetään. Arpajaisiin löytyy myös vastaavan kaltainen arpajaislaki, Tornikoski kuvailee.

Poliisi pitää luvista listaa.

Rahankeräyslupa myönnetään tiettyyn tarkoitukseen. Sitä ei siis voi käyttää tänään yhteen, huomenna toiseen tarkoitukseen.

– Jos järjestösi esimerkiksi pelastaa kodittomia kissoja, et vain voi ruveta pyytämään rahaa Ukrainan tilanteeseen tai muuhun kriisiin. Keräystarkoitus on siellä taustalla olemassa.

Rahankeräyslaki muuttui 2020 niin, että nykyisin Suomessakin yksityishenkilön on mahdollista järjestää keräys. Näitä kutsutaan pienkeräyksiksi; ne kestävät maksimissaan kolme kuukautta, ja rahaa saa kerätä enintään 10 000 euroa. Tällaisessakin keräyksessä on ilmoitettava pienkeräysnumero.

Lue myös: Näin voit auttaa ukrainalaisia Suomesta käsin – avustuslahjoituksilla pyritään auttamaan siviilejä

2. Kerrotaanko, kuka kerää, miksi ja minne?

Se, että keräyksestä, sen kohteista ja käyttötarkoituksista on tarjolla runsaasti yksityiskohtaista tietoa, on hyvä merkki. Onko keräyksen netti- tai somesivulla kerrottu, mitä tehdään ja millaista apua on tarkoitus antaa?

– Luotettavan toimijan nettisivuilta löytyy tarpeeksi tietoa: esimerkiksi tiedot henkilöistä, jotka ovat toiminnan takana, Tornikoski sanoo.

Esimerkiksi pienkeräyksen vaatimuksena on, että sitä on järjestämässä kolme luonnollista henkilöä. Luonnollisella henkilöllä tarkoitetaan ihmistä.

– Jos lahjoituspankkitili on suomalaisessa pankissa järjestön nimissä, se osoittaa tietyllä tavalla luotettavuutta paremmin kuin se, että rahat siirtyvät maksujärjestelmien kautta, Tornikoski kuvaa.

Tärkeintä olisi, että lahjoittajalle annettu lupaus pidetään.

– Sanoisin, että Suomessa lainsäädännönkin takia toimijat ovat erittäin hyvin toimivia ja luotettavia, Tornikoski sanoo.

Katso myös: Välty nettihuijaukselta! Asiantuntija jakaa vinkkinsä. Juttu jatkuu videon alla.

3. Yksityinen auttaja vai iso organisaatio – mihin kannattaa lahjoittaa?

Moni haluaa kriisitilanteessa lähteä auttamaan lähimmäisenrakkaudesta ja hyvin aikein. Silti todellisuudessa esimerkiksi vaatelahjoituksen vieminen perille voi olla logistisesti hankalaa: miten varmistetaan, että esimerkiksi auto pääsee perille kohteeseen? Jos perille päästään, miten tavarat jaetaan?

– Jos Suomessa törmää pyyntöön, jossa yksityinen haluaa esimerkiksi lähteä keräämään rahaa ja kertoo vaikka vievänsä ne rahat Ukrainaan, tarkistaisin esimerkiksi, millä tavalla maksujärjestelmät toimivat. Maksujen välittäminen voi olla kallista, ja lisäksi kuluttajilla on monia erilaisia maksamisen vaihtoehtoja, Tornikoski sanoo.

Suomeksi siis: jos yksi maksaa tilisiirrolla, toinen MobilePaylla ja kolmas Paypalilla, miten varmistetaan, että kaikki rahat kulkeutuvat kohteeseen?

– Harvalla yksityishenkilöllä tai yhteisöllä, joka haluaa auttaa, on avunsaajakohteessa kanavia tai rakenteita valmiina. Se on aikamoinen pystyyn pistäminen, jos haluaa Suomessa ryhtyä keräämään ja toteuttamaan sen, mitä lahjoittajille on luvattu.

Tornikosken mukaan isoissa, kansainvälisissä järjestöissä valmis organisaatio varmistaa, että hätäkeräys saadaan organisoitua nopeastikin. Hätäapu- ja katastrofikeräyksissä Tornikoski suosisikin suuria, tunnettuja toimijoita. Tällaisia ovat esimerkiksi Lääkärit Ilman Rajoja, Unicef tai Punainen risti.

– He pystyvät toimimaan nopeasti, koska heillä on olemassa olevat kontaktit ja yhteistyökumppanit kriisialueella, yhden tai useamman valtion alueella. Kansainväliset verkostot toimivat monessa maassa. Ne pystyvät kanavoimaan apua tai tukea, oli se sitten rahaa, tavaraa tai vaikka lääkäreitä.

Lue myös: Espoolaisten vapaaehtoisten avustusmatkalle sataa tukea – jo yli 25 000 suomalaista mukana auttamassa Ukrainaa

4. Kannattaako ulkomaiseen keräykseen lahjoittaa?

Ulkomaisten rahankeräysten luotettavuutta on hyvin vaikeaa arvioida. Suomessa rahankeräyksestä on säädelty lailla, mutta muualla vastaavaa lakia ei ole.

–  Siksi on vaikeaa arvioida esimerkiksi nettilinkkien takana olevia kohteita. Siellä ei ole vaateita siitä, että pitäisi olla keräyslupaa.

Yksityishenkilö voi toki pistää pystyyn keräyksen ja myös onnistua keräämään merkittäviäkin summia.

–  Se, miten rahat lopulta käytetään, voi kuitenkin olla hankalampi asia, Tornikoski pohtii.

Jos lahjoituksen tekee netissä, myös käyttöjärjestelmä tai selain saattavat varoittaa epäluotettavasta sivusta. Esimerkiksi Kimmo Rousku on Twitterissä varoittanut digi-huijareista. Myöskään aiemmin luotettavuuden merkkinä pidettyyn pieneen lukon kuvaan nettisivun osoiterivillä ei voi enää luottaa.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

Lue myös: Vanhat neuvot eivät enää suojaa nettihuijareilta – asiantuntija kertoo uuden nyrkkisäännön: "Helppo ja yksinkertainen turvakonsti"

Huomioi: Osa rahoista menee aina kuluihin

Osa hyväntekeväisyyteen lahjoitetuista rahoista menee aina kuluihin, kuten toiminnan pyörittämiseen. Markkinointikin maksaa, samoin pankkipalvelut, joilla rahaa liikutellaan. Tämä on normaalia.

– Kysymys lahjoittajan mielessä varmasti on, että jos minä annan kymmenen euroa, montako euroa tästä menee perille? Aika lailla varmasti raha ei aivan kokonaisuudessaan mene perille asti. Kaikki järjestöt kyllä varmasti pyrkivät kustannustehokkuuteen, Tornikoski sanoo.

Kannattaa myös selvittää, miten järjestö kuluista ilmoittaa. Avoimuus on hyvä merkki, sillä kuluja joka tapauksessa on olemassa.

– On rahankeräyskuluja, on niin sanottuja hallinnollisia kuluja, joita on mielestäni hyvä olla. Ne kertovat siitä, että toimintaa hallinnoidaan ja johdetaan, ja samalla saadaan mahdollisimman paljon tehokkuutta myös avun vaikutukseen.

Lue myös: Suomalaisnaisiakin petkuttanut Tinder-huijari avautuu ensimmäistä kertaa kohudokumentin jälkeen: "Olin vain sinkkumies, joka halusi tavata tyttöjä"

Lue myös: Eksynyt lapsi pyysi puhelinta lainaan, Shannon antoi – pari päivää myöhemmin selvisi ikävä yllätys: "Uudenlainen taskuvarkaus"

Katso myös: Helsinkiläinen Alex ratkesi salakavalaan huijaukseen myydessään iPhonea netissä – tili jäädytettiin ja poliisit soittivat:

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Osittainen lähde: Poliisi