Italialaisen Lamborghinin mukaan superautojen tärkein ominaisuus ei ole enää nopeus. Mieli on muuttunut sähköautojen laittaessa kiihtyvyyslukemia uuteen uskoon.
Lamborghinit, Ferrarit ja muut perinteiset urheiluautot ovat aina olleet niitä, joiden luomukset tarjoavat kaikkein rajuinta kiihtyvyyttä ja korkeimpia huippunopeuksia mitä tuotantoautojen maailmasta löytyy.
Asia ei kuitenkaan ole enää yksiselitteisesti niin. Tavallisia superautoja nopeammin nollasta sataan kiihtyvät jo huomattavasti edullisemmat sähköautotkin – jopa perhe-malliset sellaiset – ja reippaasti kovempiin nopeuksiin ylletään superautojen yläpuolelle asettuville hyperautoilla.
Tämä on tehnyt perinteisistä urheiluautoista jonkinlaisia väliinputoajia, ja Lamborghini onkin nyt perustellut, miksi sen valmistamat autot ovat yhä relevantteja, vaikka ne eivät tarjoaisikaan enää markkinoiden vikkelintä kiihtyvyyttä tai kovinta huippunopeutta.
Lue myös: Supervoimia ei tarvittu, superauto riitti: Lamborghini auttoi pelastamaan potilaan Italiassa
Superauton kolme tärkeintä ominaisuutta
Lamborghinin Aasian ja Tyynenmeren alueiden toiminnoista vastaava johtaja Francesco Scardaoni totesi australialaisen Car Advicen haastattelussa, että vaikka mahdollisimman ripeä kiihtyvyys ja korkea huippunopeus olivatkin ennen asioita, joita Lamborghini tavoitteli, ei se jahtaa niitä enää yhtä järkähtämättömästi.
– Jos meiltä olisi 10 vuotta sitten kysytty, mitkä ovat superauton kolme tärkeintä ominaisuutta, olisimme sanoneet, että huippunopeus, kiihtyvyys ja ajettavuus. Tässä järjestyksessä. Sittemmin kiihtyvyydestä tuli huippunopeutta tärkeämpi ominaisuus, mutta nyt sekään ei ole enää niin tärkeää. Autojen sähköistymisen myötä mielettömiin kiihtyvyyslukemiin on niin helppo päästä, Scardaoni sanoi.
Esimerkiksi juuri Lamborghinit ottavat kiihdytyskisassa kuokkaan monilta sähköautoilta, kuten vaikka Tesla Model S:n tai Porsche Taycanin suorituskykyisimmiltä malleilta. Niiden huippunopeus ja etenkään ajettavuus eivät kuitenkaan lähentele keveiden superautojen tasoa.
Bugatti Chironin kaltaiset todella kalliit hyperautot puolestaan tarjoavat rajun kiihtyvyyden lisäksi myös todella vakuuttavia huippunopeuslukemia, joihin ihan tavallisilla Lamborghineilla ja Ferrareilla ei ole mitään jakoa. Painavalla Chironilla ei kuitenkaan kannata lähteä uhittelemaan yhdellekään modernille Lamborghinille radalla.
Hypersähköautojen, kuten vaikkapa Rimac C Twon, miinuspuolena on niin ikään paino. Vaikka hevosvoimia otetaankin lähemmäs 2 000, ei Mersun S-sarjan painoinen hyperauto ole radalla niin ketterä kuin puolet kevyempi superauto.
Lamborghini-pomo yrittääkin alleviivata edustamansa yhtiön valmistamien autojen ajettavuutta tämän päivän superautojen tärkeimpänä valttina.
Koska huomattavasti halvemmalla on mahdollista saada kiihtyvyyden puolesta suurempia elämyksiä ja oikeasti rikkaat autoharrastajat pääsevät kiitämään halutessaan yli 400 kilometrin tuntinopeudella, kunhan lyövät tarpeeksi rahaa tiskiin, on esimerkiksi juuri Lamborghinin roolina tarjota jotain siltä väliltä; erittäin paljon suorituskykyä paketissa, jolla ajaminen on hauskaa ja ketterää.
– Se, millä on tällä hetkellä merkitystä, on auton ajettavuus, Scardaoni kertoi.
– Kun sinulla on alla todella nopeasti kiihtyvä, mutta painava ja raskaasti kääntyvä auto, ei kovaa ajamisesta saa samanlaista nautintoa.
Lue myös: McLarenin uudessa superautossa ei ole peruutusvaihdetta
Lähteet: Car Advice, Autoblog