Ohikulkijat ovat hämmästelleet turkoosia värikertymää Helsingin Lauttasaaren rannoilla. Erikoistutkija kertoo, mitä tekemistä saasteilla on tämän luonnonilmiön kanssa.
– Tässä on kyse siitä, että aikaisemmin merellä kasvanutta sinilevää on ajautunut rantaan. Kun levän solut kuolevat, solujen sisällä olevat yhteyttämispigmentit, jotka ovat sinisiä tai turkooseja, vapautuvat soluista, kertoo erikoistutkja Seppo Knuuttila.
Kesäisin vihreän värinen sinilevä saa nimensä tästä sini-turkoosista väristä, jota levän solut erittävät kuollessaan.
Kuolleeseen sinilevään pitää suhtautua yhtä varoivaisesti kuin kesällä eläviin sinileväesiintymiin, sillä siinä voi olla sinilevän tuottamia myrkkyjä tai muita ihmiselle haitallisia yhdisteitä.
Vaikka kuolleen sinilevän värjäämät kivet ovat kauniita, niitä ei kannata käsitellä. KUVA: SEPPO KNUUTTILA
Ilmastonmuutoksen myötä lämpenevä merivesi lisää sinilevälle otollisia kasvuolosuhteita. Toisaalta myös ravinnepäästöt Itämeren alueella voimistavat sinileväkukintoja.
– Jos ravinnepäästöjä, jotka ruokkivat kesäaikana näitä kukintoja, onnistutaan vähentämään, niin sitä kautta voidaan lieventää ilmaston lämpenemisen vaikutusta, Knuuttinen sanoo.
Hänen mukaansa tärkein toimenpide leväkukintojen hillitsemiseksi onkin ihmisen toiminnasta tulevien ravinnepäästöjen vähentäminen. Hän kertoo, että esimerkiksi Helsingin jätevesiä on onnistuttu puhdistamaan hyvin päästöistä, mutta kaikkialla tilanne ei ole sama.
– Se, missä emme ole hyvin onnistuneet vielä, ovat ruoantuotannon eli maatalouden sekä metsätalouden päästöt. Ne muodostavat tällä hetkellä Suomen alueelta Itämereen tulevista –ja ihmistoiminnasta peräisin olevista– ravinnepäästöistä valtaosan, Knuuttinen kertoo.
Katso erikoistutkija Seppo Knuuttilan koko haastattelu yllä olevalta videolta.