Emil Ruusuvuoren isä Jari Laakkonen oli saattelemassa poikaansa huipputenniksen maailmaan. Kun omat työt ääniteknikkona loppuivat, hän hyppäsi itsekin valmennuksen pariin. Laakkonen tietää, että miten lahjakkuudesta muovautuu kivenkova ammattilaispelaaja.
Yhteisiä automatkoja harjoituksiin. Pitkiä iltoja tenniskentän laidalla. Miljoonia lyötyjä palloja, hikeä ja välillä hammasten kiristelyäkin. Paljon naurua.
Ja lopulta poika on yhtenä päivänä pelaamassa samoissa turnauksissa Rafael Nadalin, Novak Djokovicin ja Roger Federerin kanssa.
Tehtävä suoritettu. Poika lentää jo omilla siivillään, nyt voi vain seurata sivusta ja nauttia siitä, että lapsuudessa on tehty paljon asioita oikein.
On aika keskittyä omiin ääniteknikon töihin. Paitsi ettei keskitytäkään, kun koronavirus vei pohjan kulttuurialalta.
On keksittävä uusia töitä.
Tennis on ainakin tuttua.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Jari Laakkonen on viettänyt lukemattomia tunteja poikansa Emil Ruusuvuoren kanssa Talin tenniskeskuksessa. Nykyään hän valmentaa junnuja itsekin.
Tuntematon isä
Jari Laakkonen istuutuu tuttuun paikkaan Talin tenniskeskuksen kahvilaan. Tässä rakennuksessa on tullut vietettyä iso osa elämästä poika Emil Ruusuvuoren harrastuksen kautta.
Usein käy niin, että lapset seuraavat aikuisten jalanjälkiä, mutta tässä tapauksessa kävi niin, että isä seurasi pojan tietä.
Laakkonen on miksannut bändejä, tehnyt televisiotuotantoihin äänitöitä, työskennellyt Finlandia-talolla ja organisoinut mykkäelokuviin ääniraitoja. Laakkonen oli miettinyt jo aiemmin uranvaihdosta, ja kun Talin tenniskeskuksen johtaja Pekka Mäkelä vihjasi Taivallahdessa olevasta juniorivalmentajan paikasta, hän innostui.
LUE MYÖS: Novak Djokovicin viisumiselkkaus taas oikeudessa, tuomarilta heti myönnytys tähtipelaajalle – viranomaiset haluavat serbin säilöön
Parin viikon tutustumisjakson jälkeen lyötiin kättä päälle. Laakkonen on ohjannut syksystä lähtien HVS-Tenniksen 5–15-vuotiaita nuoria.
Laakkosella ei sinänsä ole itsellään merkittävää urheilutaustaa, mutta tenniksen lainalaisuudet ja toimintatavat ovat tulleet tutuksi "Empun" kautta.
– Valmennettavat eivät varmaan edes tiedä, että olen Emilin isä. En aloita tunteja mainitsemalla siitä, hän naurahtaa.
Leikinomaisuutta ja iloa
Laakkonen on astunut nousujohteiseen maailmaan, sillä tenniksen suosio on noussut paljon viime vuosina sekä juniorien että iäkkäämpien pelaajien keskuudessa. HVS-Tenniksen tunneille on runsaasti tulijoita.
Junioripelaajien harjoitusmäärät voivat olla isoja jo varhaisessa iässä, mutta sillä ei saisi tappaa motivaatiota.
– Tärkeintä on, että tietty iloisuus säilyy. Harjoituksissa pitää säilyttää leikinomaisuus, eivätkä ne saa olla mitään jonossa seisomista ja käskyttämistä. Junnut tekevät paljon juttuja pareittain, eikä niin, että valmentaja antaa palloja korista ja opastaa sitä täydellistä kämmenlyöntiä.
– Toisaalta on tärkeää, että opetetaan asiat oikein pienestä pitäen.
Laakkonen aikoo vielä jatkaa ääniteknikonkin töitä. Tenniksen maailma on kuitenkin vienyt vahvasti mukanaan.
– Tennisväki on kyllä todella mukavaa porukkaa. Hankalia tyyppejä ei juuri näissä piireissä näy.
Äänimiehen taustasta on ollut hyötyä tenniksessäkin. Laakkonen on hoidellut tiskijukan töitä Talissa isoissa turnauksissa.
– Liian kovalle ei voi laittaa ääntä, sillä toisen kentän pelit häiriintyvät. Sama se on harjoituksissa. Sanomista tulee aika nopeasti, jos yrittää soittaa musiikkia.
"Väsymätön pallojen kanssa"
Emil Ruusuvuori taisteli välieriin Melbournen ATP-turnauksessa viikko sitten.
Laakkonen muistelee 5-vuotiaana tenniksen aloittaneen Ruusuvuoren junioriuraa hymyssä suin.
– Hän oli aivan väsymätön pallojen kanssa, oli sitten laji mikä tahansa.
Ruusuvuori kokeili jalkapalloa ja jääkiekkoakin joukkuetreeneissä, mutta yksilölaji oli hänen juttunsa.
Tenniksen maailmanlistan sadan joukkoon yltäminen vaatii rajua ja pitkäjänteistä työtä. Monet pelaajat kokevat matkalla isoja pettymyksiä: loukkaantumisia, henkistä väsymystä ja motivaatio-ongelmia.
LUE MYÖS: Novak Djokovicia uhkaa kotimaassaan jopa vankeustuomio – "Hänestä voisi tehdä esimerkin"
Ihan paraatimarssia ei Ruusuvuorenkaan tie ole ollut, mutta suurimmilta karikoilta on vältytty. Kolme pahaa selkävammaa ja niitä seuranneet kuntoutusjaksot ovat vaatineet paljon pinnaa.
Niistäkin on selvitty.
Laakkonen pitää tärkeänä, että pojan uran varrelle on sattunut oikeita ihmisiä. Mika Muilu oli tärkeä ensimmäinen valmentaja, ja Jarkko Niemisen akatemiaan pääsy oli merkittävä askel. Yhteistyö nykyisen valmentajan Federico Riccin kanssa on ollut erittäin hedelmällistä.
Laakkonen kertoo hienon tapauksen Niemisestä. Kun Ruusuvuori oli selkävamman takia sivussa, Suomen silloinen ykköspelaaja otti 14-vuotiaan lupauksen mukaan kisareissulle isoon turnaukseen. Se oli tärkeä sytyke Ruusuvuorelle.
– Teini-iässä tuli tiettyä väsymystä. Pidin silloin tärkeänä, ettei saa prässätä liikaa. Piti luottaa siihen, että laji kiinnostaa jatkossakin.
Muilun mukana Ruusuvuori pääsi pelaamaan paljon Saksassa 8–12-vuotiaana. Laakkonen pitää tärkeänä, että pelaaja pääsee varhain maailmalle haistelemaan tunnelmia ja hakemaan hyviä vastustajia.
Sitä kautta luodaan henkistä kapasiteettia.
– Tennis on kuitenkin yksilölaji. Pelitilanteessa ei saa olla liian isoa vuorovaikutusta ja kommentointia, Laakkonen muistuttaa.
Maailmassa muutakin kuin tennistä
Tenniksen huipulle nouseminen vaatii muutakin kuin lajitaitoa ja fyysistä suorituskykyä. Ruusuvuori on saanut ympärilleen osaavan taustatiimin ja hyviä yhteistyökumppaneita. Äiti Eva Ruusuvuori on hoitanut paljon käytännön asioita.
Laakkonen ei osaa sanoa suoraan summia, mutta perheen omiakin varoja on käytetty paljon Ruusuvuoren intensiiviseen harrastukseen. Viime vuosina tulovirta on alkanut kääntyä jo toiseen suuntaan.
– Olemme laittaneet rahaa likoon, mutta myös asioita on saatu sovittua hyvin. Eli ei mikään katastrofi, Laakkonen naurahtaa.
Urheilu on ollut iso osa perheen elämää, sillä kohta 18-vuotta täyttävä pikkuveli Eliaskin harrastaa tennistä, ja 26-vuotias isosisko Aino on voimistellut. Laakkonen pitää kuitenkin tärkeänä, ettei urheilu nouse perheessä liian isoksi asiaksi.
– Maailmassa on niin paljon muitakin asioita. Urheilujutut käydään läpi, mutta sitten puhutaan ruokapöydässä muusta. Keskustellaan vaikka elokuvista tai musiikista.
Musiikki onkin ollut tärkeä osa Ruusuvuoren elämää. Hän soitti rumpuja 14-vuotiaaksi asti ja kävi tunneilla musiikkiopistossakin.
Tenniksessä ja rumpujensoitossa onkin paljon samaa. Pitää löytyä rytmiä, ilmaisuvoimaa ja kestävyyttä.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Emil Ruusuvuoren kehitys on jatkunut tasaisesti viime vuosina.
Suomen kaikkien aikojen ykköseksi?
Vuonna 2018 ammattilaiseksi vaihtanut Ruusuvuori on nyt maailmanlistalla sijalla 90. Hyviä merkkejä on ilmassa. Viimeksi Ruusuvuori pelasi Melbournen ATP-turnauksen välierässä uskottavasti Rafael Nadalia vastaan.
Jarkko Nieminen nousi parhaimpana suomalaisena maailmantilaston 13. sijalle. Siinä olisi oiva tavoite.
– Keihäänheittomaassa ei välttämättä edes tajuta, että miten kovaa on nousta sadan joukkoon tenniksessä, koska pelaajia on niin paljon. Siellä jokainen ottelu on taistelevat loppuun asti, eikä mitään saa ilmaiseksi.
LUE MYÖS: Rafael Nadal antoi hienon tunnustuksen Emil Ruusuvuorelle – suomalainen muikeana: "Tämä oli yksi parhaista kokemuksistani tenniskentällä"
Tenniksen sadan parhaan pelaajan keski-ikä oli viime vuonna 27, joten Ruusuvuoren huippuvuodet ovat vasta lähestymässä.
– Ei Emilillä ole varsinaisia heikkouksia, vaan kaikkia osa-alueita pitää kehittää tasaisesti. Ja päänupinkin pitää kehittyä samalla tavalla.
– Mutta ei siinä mitään estettä ole, etteikö Emil voisi nousta ihan sinne kärkeen.