Erityisesti kolme asiaa altistavat rattiraivolle – ratkaisujakin löytyy

Rattiraivo voi näkyä liikenteessä aggressiivisena ajotyylinä, valojen vilkutteluna, tööttäilynä, vaarallisina ohituksina tai olemattomina turvaväleinä. Selvästi harvinaisempaa on, että raivoaja nousee autostaan tai lähtee jopa seuraamaan raivonsa kohdetta ilmaistakseen suuttumustaan kasvotusten, kertoo Liikenneturvan suunnittelija ja psykologi Jyrki Kaistinen.

Liikenneturvan kyselyiden perusteella suomalaiset ärsyyntyvät liikenteessä eniten kolmesta asiasta: yllättävistä käänteistä, hitaudesta ja esteistä, jotka estävät omien tavoitteiden saavuttamista, sekä liian pienistä turvaväleistä. Muiden ihmisten hitauden lisäksi myös ruuhkat ja kiire altistavat aggressiivisuudelle.

Kaistisen mukaan yleisesti elämässään aggressiivisesti käyttäytyvät ihmiset käyttäytyvät aggressiivisesti myös liikenteessä. Aggressiivisuus on yhteydessä kilpailuviettiin ja elämyshakuisuuteen.

– 15–24-vuotiaat ovat yliedustettuina onnettomuustilastoissa. Tunteiden säätely on nuorille vaikeampaa, mikä usein korreloi holtittoman käytöksen kanssa. Miehet käyttäytyvät naisia aggressiivisemmin ja joutuvat useammin liikenneonnettomuuksiin, vaikka otettaisiin ajokilometrit ja -kokemus huomioon, Kaistinen toteaa.

Auto tuo anonymiteetin

Myös Traficomin johtava asiantuntija ja psykologi Inkeri Parkkari yhdistää rattiraivoon tunteiden säätelyn ongelmia. Tunteiden säätely vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ja millä tavalla tunteet näkyvät käyttäytymisessä – ehtiikö ihminen pohtia asiaa ja rauhoittua, vai onko ensimmäinen reaktio raivostuminen.

Parkkarin mukaan ihmisillä on taipumus tulkita toisten ihmisten liikennekäyttäytymistä tahalliseksi kiusanteoksi. Sen sijaan oma käytös – kuten hetkellinen alinopeus tai vilkun unohtaminen – ymmärretään vahingoksi.

– Olisi kiinnostavaa tietää, miten autoissa raivoajat toimivat esimerkiksi kassajonoissa. Autossahan ihminen on kauhean anonyymi eikä joudu samalla tavalla kohtaamaan toista ihmistä, Parkkari huomauttaa.

Jyrki Kaistisen mukaan tunteet vaikuttavat liikenneturvallisuuteen muun muassa tarkkaavaisuuden kautta. Esimerkiksi viha, suru, itku ja henkinen stressi voivat nostaa kolaririskin jopa noin kymmenkertaiseksi valppaaseen ajotapaan verrattuna ja häiritä tarkkaavaisuutta samansuuntaisesti kuin esimerkiksi huono sää ja päihteet.

Empatiakyvyn puutetta

Inkeri Parkkarin mukaan rattiraivon taustalla voi olla myös empatiakyvyn puutetta. Ihminen ei vain pysty tai edes halua miettiä, millaista esimerkiksi oma ajaminen oli heti ajokortin saamisen jälkeen tai millaiseksi se saattaa muuttua ikääntyessä. Osa ihmisistä ylipäätään ajaa hyvin harvoin, jolloin ajotapa voi jäädä epävarmaksi.

Parkkari yhdistää riskikäytökseen – kuten vaaralliseen ohitteluun ja ylinopeuteen – poikkeuksellisen korkeaa riskinsietokykyä ja välinpitämättömyyttä itseä ja muita tielläliikkujia kohtaan.

– Jos mitään ei riskikäyttäytymisestä huolimatta tapahdu, sehän tavallaan tukee ihmisen toimintaa: tämä toimii ja voin ajaa näin. Ihminen unohtaa, että kaikki liikennetilanteet ovat erilaisia eikä koskaan voi olla varma, mitä nopeutta vastapuoli ajaa tai tuleeko joku muu äkkitilanne. 

– Ja yleensähän tällaisissa läheltä piti -tilanteissa on se törttö, joka aiheuttaa vaaratilanteen, jonka muut omalla toiminnallaan pelastavat esimerkiksi hidastamalla vauhtiaan.

Huumori avuksi

Jos kohtaa liikenteessä aggressiivisen tai turvattoman oloisen kuljettajan, kannattaa pitää etäisyyttä. Järkevä kuljettaja ei lähde toimintaan mukaan eikä provosoidu siitä, sanoo Parkkari.

– Jos taas jää itse kiinni siitä ajatuksesta, että nyt ottaa päähän joka ainut liikkuja liikenteessä, suosittelen hetkeksi pysähtymään ja miettimään, voisiko asialle tehdä jotakin. Liikenteeseen kannattaa varata riittävästi aikaa, ettei tule kiire, ja hyväksyä, että liikenteessä kaikki ei ole minusta itsestäni kiinni, eikä muiden toiminta ole henkilökohtaista loukkausta juuri minua kohtaan.

Parkkari huomauttaa, että rattiraivon kanssa voi kääntyä myös ammattilaisen puoleen. Hän pitää hyvänä suuntauksena sitä, että nykylasten ja -nuorten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomioidaan paremmin tunnetaitoja. 

– Pettymysten sietokyvystä on hyötyä myös liikenteessä.

Jyrki Kaistisen mukaan ihminen voi itse opetella uusia suhtautumistapoja liikenteessä. Tunnereaktion kemiallinen vaikutus kestää hyvin lyhyen ajan, minkä jälkeen edessä on käytökseen vaikuttava tulkinta.

– Jos joku vähän törppöilee liikenteessä, asiaan voisi suhtautua suuttumuksen sijaan esimerkiksi huumorilla. 

– Kun muutamme omaa ajatteluamme ja sisäistä puhettamme ja alamme tulkita muita ihmisiä neutraalisti tai positiivisesti, myös meidän oma mielenmaisemamme pysyy parempana.

Lue myös: Miksi erilaiset liikennetilanteet ottavat niin paljon päähän? Näin saat tunnekuohun laantumaan

Lähes puolet suomalaisista autoilijoista pelkää tätä liikenteessä: "Turhankin tuttu ja arkinen näky"

Loppu rattiraivoamiselle? Nissanin konseptiauto osaa jo lukea mielialaa

Rattiraivo kärjistyi Helsingissä: Moottoripyöräpoliisi joutui puuttumaan peliin

Autoilijan kuppi meni täysin nurin, kun moottoripyöräilijä "kiilasi" – kypäräkamera tallensi brittinaisen kauhunhetket