Hiljaisuus. Se kestää sekunnin tai kaksi, mutta tuntuu ikuisuudelta. Samalla poraava katse tarkentuu entistä tiukemmaksi ja tekee hiljaisuudesta painostavan. Hetki saa kysyjän epäilemään omaa kysymystään tyhmäksi. Tunne katoaa, kun Erkka Westerlund avaa suunsa.
Westerlund ei vain sylje sanoja ulos. Hän on ajattelija, kiekkofilosofi. Kun hänelle esitetään kysymys, hän miettii sitä hetken, sekunnin tai kaksi, pureskelee sen osiksi ja tarjoaa kattavan ja jäsennellyn vastauksen. Vastauksessa harvemmin puhutaan ohjauspelin tai puolustusalueen puolustuspelin yksityiskohdista. Sen sijaan huomio keskittyy siihen, joka ohjauspeliä ja puolustusta suorittaa; ihmiseen. Westerlundia haastatteleva henkilö kokee haastattelutilanteen aikana useaan otteeseen sen hiljaisuuden, joka saa epäilemään itseään. Tyhminkin kysymys saa silti palkintonsa, sillä vastaus on mietitty. Ihminen saa toiselta ihmiseltä sen, mitä hän haluaa.
- Laji on aika pitkälti koluttu läpi, että mitä jääkiekko on pelinä ja mitä yleensä peli on, mutta ihmisissä on paljon käyttämätöntä voimavaraa.
Lause kertoo sen ytimen, johon lähes 50 vuoden valmennuskokemus tiivistyy. Peliä voi pelata monella tavalla, menestystä on tehty eri nyansseilla, mutta lopulta kaikessa on kyse pelaajista; niistä ihmisistä, joiden tehtävä on yhdessä laittaa kiekko maaliin useamman kerran kuin vastustaja. Sen takia Westerlund haluaa ajatella asioita eri tavalla kuin Suomessa on yleensä tapana.
- Ihmisessä ja pelaajissa on paljon voimavaroja, meidän jokaisen sisällä on isot voimavarat. Vielä kun sen kaiken tekemisen saisi lähtemään pelaajasta itsestään. Se kuinka paljon me käytämme niitä voimavaroja elämässä ja tässä tapauksessa urheilussa, niin hyvin paljon siitä on kysymys, että oppisi tuntemaan itsensä ja omat vahvuutensa. Ja käyttämään niitä. Niin että se koko toiminta lähtisi sieltä urheilijasta käsin, eikä niin miten se on aika pitkälti suomalaisessa valmennuskulttuurissa lähtenyt: valmennuksen toimesta ulkoapäin asioiden työntämisenä ja sanotaanko että pakottamisena, Westerlund pohtii.
- Nämä ovat sellaisia hienosäätöasioita työskentelyssä ja erittäin vaativia. Koen että se on valmentamisen hienoin asia, kun saat pelaajan näkemään tämän asian laajemmin. Loppujen lopuksi pelaajat ovat etuoikeutettuja, he saavat tehdä ammattina sitä, mitä he ovat lapsina halunneet tehdä. Pääsevät toteuttamaan itseään jäällä ja todennäköisesti se on heille heidän elämänsä parasta aikaa.