Liikunta vaikuttaa erilaisten hormonien eritykseen. Siinä, missä yksi saa nauttia liikunnanjälkeisestä euforiasta, toinen voi jäädä rannalle ruikuttamaan: kaikille liikunta ei tuota hyvää oloa.
Liikuntaa kannattaa harrastaa – siitä tulee niin ihana olo! Leijuva, lämmin, raukea. Oikein mukava, ihana.
No, entä jos ei tule?
Liikunta vaikuttaa muun muassa erilaisten sukuhormonien ja kilpirauhashormoni tyroksiinin eritykseen. Pitkäkestoinen liikunta nostaa kortisolitasoja. Hyvän olon tuottajaksi mainitaan usein endorfiini.
– Siinäkin on mutkat laitettu vähän suoraksi, sillä emme voi olla ihan varmoja siitä, onko kaikki liikunnan aiheuttama raukeus ja hyvä olo endorfiinien työtä, vai onko siinä muutakin. varmasti näillä on tekemistä toistensa kanssa, mutta pomminvarmasti yhtälöön osallistuu joku muukin, lääkäri- ja UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari kuvaa.
Vasankari teki 20 vuotta sitten väitöskirjan liikunnan hormonaalisesta vaikutuksista. Liikunta-aiheen tuntemus on hyvin hanskassa; Vasankari on toiminut myös olympiakomitean lääketieteellisen toimikunnan ylilääkärinä.
– Liikunta on siinä mielessä kiva asia, että jos kyseessä on on kestävyysliikunta tai vähänkään voimakkaampi rasitustaso, se muuttaa monia hormonitasapainoja ja nostaa monien hormonien eritystä, Vasankari toteaa.
Hän kuitenkin myöntää, että on mahdollista harrastaa liikuntaa ja jäädä silti vaille euforisista tuntemuksista.
– Fysiologisestikin niiden asioiden, joita tapahtuu liikunnan aikana, kirjo on valtava. Aina voi olla muutama prosentti niitä ihmisiä, joilla fysiologista ilmiötä ei tapahdukaan. On mahdollista, että jollakin ei nähdä vaikutuksia. Onko endorfiinien puute syy siihen, ettei hyvänolontunnetta synny? Se on vähän liian yksinkertainen ja suoraviivainen johtopäätös. On muita syitä, ettei liikunta tunnu hyvältä, Vasankari sanoo.
"Lihaksiin sattuu!"
Liikunta ja rytmihäiriöt
Jos olo on liikunnan jälkeen enemmän runneltu kuin rento, kyse voi olla liikunnan aiheuttamasta rytmihäiriöstä.
– Edellisessä työssäni näin ihmisiä, joilla kuntotesti jäi kiinni siitä, että liikunnan aikana tuli rytmihäiriöitä. Ne johtavat siihen, että tuntuu huonolta, ja liikunnan jälkeen on rääkätyn ja kiusatun tuntuinen olo.
Sydänvaivat kuulostavat pelottavilta. Vasankarin mukaan ihminen tuntee rytmihäiriöt yleensä muutoinkin poikkeavana – ei siis puhuta pelkästään siitä, että liikunnan jälkeinen hyvä olo jää saavuttamatta. Myös liikuntasuorituksen aikana tulee huono, heikottava olo.
– Jos liikunnan aikaisia poikkeavia tuntemuksia ei ole, en olisi kovin huolestunut. Jos asiaan liittyy muuta poikkeavia elimistön reaktiota, ei ole hätävarjelun liioittelua käydä lääkärissä.
Lääkärillä voidaan tehdä rasituskoe, jolla katsotaan, että kropassa kaikki toimii normaalisti ja että esimerkiksi verenpaine nousee normaalisti. Ongelmien selvittämiseksi voidaan myös ottaa verinäytteitä. Vasankarin mukaan on syytä pohtia, onko liikunnanjälkeisen hyvänolontunteen poisjääminen ainoa tekijä mennä testiin.
– Periaatteessa elimistön fysiologia aina sopeutuu eri tilanteisiin. On mahdollista, että tuntemukset tulevat, kun liikuntaan tottuu ja tekee pidempään. Ihminen sopeutuu esimerkiksi korkeaan ilmanalaan: vuoristoharjoittelussa ensimmäisellä kerralla reaktiot ovat erilaisia kuin 10. tai 15. kerralla, Vasankari kuvaa.
"Koska se rentous alkaa?"
Rasitu, niin saat hyvän olon?
Oleellinen asia on se, miten liikuntaa harrastetaan.
– Jos tekee jotain mikä ei aiheuta positiivista oloa, ei se välttämättä tarkoita, että sama asia koskisi kaikkea liikuntaa ja ettei koskaan tulisi sitä oloa. Kokonaisuus vaikuttaa: ravitsemustila, miten hyvin on nukkunut, minkä verran on aiemmin harrastanut liikuntaa, millaista harrastettu liikunta on suhteessa aiempaan kuntotasoon, Vasankari listaa.
Usein elimistön reaktio liikuntaan laimenee, kun samaa treeniä tekee runsaasti.
– Eli jos teen ensimmäisen kerran lihaskuntoharjoitteen, paikat ovat tosi kipeinä. Kun teen sen sadannen tai viidennensadannen kerran, kroppa on adaptoitunut hyvin ja voimakkaita reaktioita ei vältättämättä synny, Vasankari sanoo.
"Ei mua kyllä huvita."
Mitä rankempaa liikunta on, sitä varmemmin se synnyttää hyviä tuntemuksia. Samalla loukkaantumisen riski kuitenkin nousee.
– On eri asia kävellä reippaasti ja juosta kovaa. Riskit kasvavat, Vasankari sanoo.
Liikunnan tuottamasta euforiasta saattaa tulevaisuudessa paljastua uutta tietoa.
– Oleellinen pointti on se, että niin kiva selitys kuin olisikin, että endorfiinit yksin ovat hyvänolon aiheuttaja, voi olla, ettei kaikkea tarinasta tiedetä, Vasankari vielä rohkaisee.