Quelle surprise! Mikä yllätys! Vain kourallinen ihmisiä tiesi Ranskan presidentin pokerikäden kortit eilen EU-vaali-iltana. Kukaan sen sijaan ei tiedä, mihin se lopulta johtaa. Nyt koko Eurooppa saa jännittää, ottaako äärioikeisto vallan EU:n toiseksi suurimmassa jäsenmaassa kuukauden kuluttua, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Viime viikolla kaikkien huomio kohdistui Normandian maihinnousun aina yhtä vaikuttaviin 80-vuotismuistojuhlallisuuksiin.
Atlantin takaa viimeistä kertaa tulleet yli 100-vuotiaat sotaveteraanit saivat Ranskan presidentti Emmanuel Macronilta rintaansa Ranskan kunnialegioonan kunniamerkin koskettavassa seremoniassa.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden puolestaan vannoi, ettei Normandian rannikolla kaatuneiden ristimeri muistuta turhaan vapaan maailman puolustamisen velvollisuudesta tyranniaa vastaan tänä päivänä, jolloin Eurooppa on uudelleen samanlaisen hyökkäyksen kohteena.
Samassa tilaisuudessa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky ja toisen maailmansodan veteraanit ylistivät toisiaan suurina sankareina liikuttavassa tapaamisessa.
Macronin puhe tilaisuudessa oli selvästi harkittu, eikä hän säästellyt sanojaan kiittäessään amerikkalaisten sotilaiden uhrauksista.
Onnistunut harhautus
Liittoutuneiden onnistunut ja kauan suunniteltu vastahyökkäys vuonna 1944 Normandian rannikolla perustui vihollisen harhautukseen.
"Opération Fortitude" oli suurella vaivalla rakennettu ja visusti salassa pidetty harhautus, jonka ansiosta saksalaisvihollinen uskoi loppuun asti, että maihinnousu tapahtuisi Pas de Calais’ssa eikä Normandian rannikolla.
Macron otti tiettävästi suoraan mallia Normandian onnistuneesta harhautuksesta.
Viimeisen puolen vuoden ajan on Ranskassa huhuttu Macronin mahdollisesta kansalliskokouksen hajottamisesta sillä täsmennyksellä, että jos presidentti siihen todellakin päätyisi, se tapahtuisi aikaisintaan Pariisin heinä-elokuussa pidettävien olympialaisten jälkeen.
Mutta siihenkään ei moni, minä mukaan luettuna, oikein uskonut, sillä kun gaullistipresidentti Jacques Chirac teki tempun vuonna 1997, seuraukset olivat katastrofaaliset.
Kansalaiset äänestivät Chiracia vastaan, ja presidentti menetti ehdottoman enemmistönsä kansalliskokouksessa.
Macronilla ei ole ehdotonta enemmistöä kansalliskokouksessa enää viime parlamenttivaalien jälkeen ollutkaan, ja on ollut vaikea nähdä, millä hän saisi sen takaisin, kun hänen kannatuksensa on pohjalukemissa.
Macronin operaatio oli täysi yllätys
Niinpä kukaan, toistan kukaan, ei odottanut kansalliskokouksen hajottamista eilen illalla. Yllätys oli täydellinen.
Yleensä asioista hyvin perillä olevan Le Monde -lehden mukaan vain neljä "muskettisoturia" oli vihkiytynyt asiaan pitämällä harhautuksen yhtä visusti itsellään kuin "Opération Fortitude" oli pysynyt salassa kesäkuuhun 1944 asti.
Kansalaiset odottivat mahdollista "operaatiota" olympialaisten jälkeen, kun se oli tosiasiassa suunniteltu tapahtuvaksi EU-vaali-iltana. Suunnitelma oli kasattu kokoon toukokuun 20. päivänä neljän luottomiehen kesken. Macronin tehtäväksi jäi siis ottaa tai jättää koko "operaatio" heti vaalituloksen selvittyä.
Yllätysvaikutus onnistui aivan täydellisesti. Mutta onnistuuko Macron palauttamaan itselleen kansalliskokouksen enemmistön vai joutuuko hän hallitsemaan äärioikeiston kanssa jäljellä olevat kolme vuotta?
Taka-ajatuksena on se, että jos Le Penin puolue joutuu hallitusvastuuseen kolmen vuoden ajan, se katkaisee Marine Le Penin voitontien tasavallan presidentiksi vuonna 2027.
Bardella pian Macronia vahtimassa?
Ranska on kokenut niin sanotun yhteishallinnan, "cohabitationin", vaikeita aikoja jo muutaman kerran. Koskaan niitä ei ole kokeiltu äärioikeiston kanssa, mutta silti yksikään aiempi kokemus ei ole jättänyt kenellekään hyviä muistoja.
Sen huomaa muukin Eurooppa, kun EU-huippukokouksiin ryntää Ranskasta joka kerta sekä presidentti että pääministeri, joka vahtii valtionpäämiehen sanomisia ja tekemisiä.
Tällä kertaa kyse olisi presidentti Macronista, jota EU-pöydässä vahtisi Le Penin puolueen puoluejohtaja, sulavasti esiintyvä, monien mielestä ihannevävyn perikuva, 28-vuotias Jordan Bardella.
Pääministerin pallia havitteleva Bardella aiheutti Macronille eilisen rökäletappion keräämällä johtamalleen äärioikeistopuolueelle 31,4 prosentin kannatuksen, kun Macronin puolue sai tyytyä häpeällisen alhaiseen 14,6 prosentin kannatukseen.
Pokeripelin äärimmäisen korkeat panokset
Voi vain kuvitella, että henkilökohtaisesti Macronin olisi huomattavasti helpompi jatkaa nykymenoa viimeiset kolme vuotta kykenemättä enää tekemään paljoakaan muuta kuin laskemaan seppeleitä ja osallistumaan arvokkaisiin seremonioihin.
Mutta Macron ei myöskään halua jäädä historiaan valtionpäämiehenä, joka teki mahdolliseksi äärioikeistolaisen presidentin valtaannousun. Siksi hän valitsi pokeripelin, jossa panokset ovat äärimmäisen korkeat.
Mutta jos Macron uhrautuu viheliääseen vallanjakoon äärioikeiston kanssa niin, että ranskalaiset näkevät, mitä siitä seuraa, ja äänestävät kolmen vuoden päästä Le Peniä yhtä vähän kuin meikäläiset eilen perussuomalaisia, voi sitä pitää suurena tekona sen Euroopan puolesta, jota Macron on aina rohkeasti ajanut.
Myös Le Penin porukka koki muiden tavoin täydellisen yllätyksen eilen illalla, niin nopeasti asiat vyöryvät nyt liikkeelle. Vaalien ensimmäinen kierros käydään jo kolmen viikon kuluttua ja ratkaiseva toinen kierros heinäkuun 7. päivänä.
Puolue on jo jonkin aikaa julistanut sitä, että Jordan Bardella tavoittelee tosissaan pääministerin paikkaa. Mahdollisia ennenaikaisia vaaleja varten puolueella on ehdokaslistat ja iskulauseet valmiina.
Mutta joutua hallitusvastuuseen kuukauden kuluttua ilman uskottavaa hallitusohjelmaa on puolueelle enemmän uhka kuin mahdollisuus.
Le Penin puolue on aina ollut taitava asettamaan oikeita kysymyksiä, mutta mitään uskottavia ratkaisuja sillä ei koskaan ole ollut esittää.
Äänestäjiä on helppo kosiskella
Ranskan vaalituloskartta on uskomattoman yksivärinen: Äärioikeisto vei voiton joka ainoassa läänissä.
Bardella kysyi maakuntien miehiltä ja naisilta yksinkertaisen kysymyksen:
– Oletteko te onnellisia?
Vastaus oli tietysti kielteinen. Eihän ranskalainen ole koskaan tyytyväinen mihinkään.
Ja Macronin erehdys taas on ollut kuunnella aivan liian vähän maakuntien, maalla ja kaupunkien ulkokehällä asuvien ääntä ja antaa tyytymättömyyden kasvaa muualla kuin kaupunkilaisten keskuudessa niin suureksi, että siihen on äärioikeistolla ollut helppo antaa helpolta kuulostavia ratkaisuja.
L'heure de vérité – totuuden hetki
Mutta nyt kaikille on eilisillasta lähtien koittanut "l’heure de vérité", totuuden hetki.
Nyt voikin äänestäminen olla vaikeampaa kuin EU-vaaleissa, jotka olivat suurelle osalle äänestäjistä ennen kaikkea protestivaalit Macronia vastaan.
Nyt on ikuisten änkyröidenkin mietittävä, uskaltavatko he todella antaa hallitusvastuuta yhtä kokemattoman ja heppoisen höyhensarjalaisen kuin Jordan Bardellan käsiin.
Katugallupeissa kuuluu heittoja.
– En tiedä, onko heistä hallitsemaan, mutta kun heitä ei ole vielä koskaan kokeiltu, nyt on aika tehdä se.
Pardon? Anteeksi kuinka?
C’est le contraire! Asiahan on juuri päinvastoin.
Ranskassa leikitään tulella
Nyt jos koskaan on aivan väärä aika kokeilla yhtään mitään, kun Euroopassa käydään sotaa, Venäjän diktaattori Vladimir Putin vaanii ja vaikuttaa Euroopan demokratioiden murtamiseksi, Kiina kyttää ja Yhdysvaltain presidentiksi uhkaa nousta Euroopan turvana toimivan Naton vetäytymisellä uhkaava Donald Trump. Nyt leikitään Ranskassa tulella.
Sen ovat todenneet myös vasemmalla Ranskan ay-liikkeet sekä jälleen kerran yhtenäisyyttä keskenään tavoittelevat vasemmistopuolueet.
Juuri heidät ja Macronin puolueen kanssa yhteistyöhön haluttomat maltillisen oikeiston kannattajat ja edustajat Macron halusi nyt panna oikeasti miettimään vastuutaan tässä maailmanajassa. Lähiviikot näyttävät, onnistuuko hän siinä.
EU-vaaleissa äänestysvilkkaus oli Ranskassa ennätyskorkea 51 prosenttia. Se tarkoittaa kuitenkin samalla myös sitä, että joka toinen äänioikeutettu jäi eilen kotiin.
Rutto vai kolera?
Äänestysvilkkaudella on iso vaikutus myös kuukauden päästä.
Pahaksi onneksi heinäkuun 7. päivän viikonloppu osuu monelle lomalle lähdön kanssa samaan aikaan, ja gallialaisellehan lomailu on yksi elämän tärkeimpiä asioita.
Eilisestä lähtien myös paljon kuultu logiikka kuuluu:
– Enemmin Matignon 2024 kuin Élysée 2027!
Toisin sanoen on parempi äänestää äärioikeiston Bardella nyt pääministerin virka-asuntoon Matignoniin kuin Le Pen Élysée-palatsiin kolmen vuoden päästä.
Merde! Taas äänestetään ruton ja koleran välillä!