Maastohiihdon olympiavoittoon Oslon kisoissa 1952 yltänyt Paavo Lonkila kuoli perjantaina. Oslossa viestivoittoon Heikki Hasun, Urpo Korhosen ja Tapio Mäkelän kanssa hiihtänyt Lonkila oli 94-vuotias.
Lonkila hiihti 4x10 kilometrin viestissä toisen osuuden, kasvattaen Hasun hankkimaa etumatkaa Ruotsiin ja Norjaan. Suomi voitti mestaruuden lopulta lähes kolmella minuutilla ennen Norjaa.
Lonkila voitti Oslon kisoissa myös pronssia 18 kilometrillä. Suoritus oli melkoinen, sillä edellissyksynä Lonkila oli metsätöissä iskenyt kirveenterän oikeaan ranteeseensa.
– Verta tuli tuhottomasti. Kävelin rauhallisesti kotiin, mistä minut samantien vietiin Iisalmeen sairaalaan. Tohtori Rainer Nuutinen neuloi ruman jäljen kiinni. Jänteet piti kuroa uudelleen yhteen, mutta Nuutinen vain rauhoitteli: "Älä hätäile, pian hiihdät taas", Lonkila muisteli Kultaa, kunniaa, kyyneleitä -kirjassa.
Olympiakisa arvelutti kuitenkin.
– Pelkäsin kättä – oliko se kunnossa vai ei? Epävarmuutta oli sen verran, etten uskaltanut panna peliin kaikkeani, Lonkila kertasi 18 kilometrin olympiakoitosta.
Viestissä "latujen tyyliniekkana" tunnettu 158-senttinen Lonkila oli sitten hurjana. Hasu toi Suomen vaihtoon minuutin ja 20 sekunnin johtoasemassa, ja Lonkila tuplasi etumatkan osuudellaan.
– Norjalaisyleisö oli haltioissaan – samana aamuna olivat Suomen tytöt 10 kilometrillä vieneet kolmoisvoiton. Muistan ikäni, kun menimme kaikki yhdessä illalla kisaravintolaan. Orkesteri vaikeni. Sitten yhtäkkiä kajahti suuressa salissa Maamme-laulu. Minusta tuntuu, että sen hienompaa hetkeä ei urheilija uransa varrella saata kokea, Lonkila kertoi Kultaa, kunniaa, kyyneleitä -teoksessa.
Lonkila voitti Rumfordin MM-hiihdoissa vuonna 1950 viestihopeaa, ja uran huippuhetkiin lukeutui myös 18 kilometrin voitto Holmenkollenilla 1951.
Kiuruveden Jännettä edustanut Lonkila oli ammatiltaan maanviljelijä. Hän sai opetusministeriön Pro Urheilu- tunnustuspalkinnon vuonna 2001.
Lonkilan kuolemasta kertoi Wanhat Hiihtoveikot ja Hiihtosiskot ry, jolle tiedon välitti Lonkilan tytär.