Ihmisoikeustarkkailijana toiminut Elisabeth Rehn näki joukkohaudat ja sodan kauhut – "Bosnian teurastajan" tuomionluku oli kuin kiertomatka surullisiin muistoihin

– Joka ikinen paikka ja kaupunki oli minulle tuttu, koska niissä jouduin käymään ja puhumaan ihmisten kanssa. Se oli kovin raskasta.

Tuomiolla oli myös henkilökohtainen merkitys Rehnille. Hän kuvaa tuomiota viivaksi, joka on nyt vedetty ikävien asioiden ylitse.

– Katsotaan nyt vain eteenpäin, onko alueella tulevaisuutta ja olisiko todella niin, että tämä on lähtölaukaus paremmalle ajalle.

Työ jätti ristiriitaiset jäljet

Rehn toimi Balkanin alueella muun muassa YK:n ihmisoikeustarkkailijana vuodesta 1995 ja vuonna 1998 YK:n pääsihteerin edustajana UNMIBH:n (YK:n operaatio) johtajana. Kauheudet sotien ja julmuuksien kurittamalla alueella ovat jättäneet häneen ristiriitaiset jäljet.

– Heistä on helppo pitää, mutta toisaalta inhoan ja vihaan heitä siitä, mitä he ovat tehneet. He rakastavat paljon ja ottivat minutkin hyvin vastaan, vaikka jouduin monia heistä toimittamaan vankilaan ja syyttämään heitä.

Mieleen ovat jääneet Srebrenican verilöylyn uhrit, raiskatut naiset ja kodittomat ihmiset. Hän oli ensimmäisten joukossa Srebrenicassa tutkimassa tilannetta ja myös paikalla, kun joukkohautoja avattiin.

– Mikään sotaan liittyvä ei ole vierasta minulle. Siinä joutui näkemään sodan erityisen rumat puolet.

"Pelko tulee vasta jälkeenpäin"

Hankalat tilanteet surmapaikoilla ja sotarikollisten tapaamisissa tulivat Rehnille tutuiksi. Pelolle ei ollut sijaa – ainakaan tilanteen ollessa päällä.

– Olihan siellä uhkatilanteita, jolloin turvaa tarvittiin. Mutta pelko tulee vasta jälkeenpäin. Se on niin kuin joutuisi läheltä piti -tilanteeseen liikenteessä. Sen jälkeen tulee sellainen kylmä hiki.

Rehn muun muassa nousi yksin puhumaan mielenosoitukselle, kun ihmiset vaativat Sarajevon varapresidentin tappajaa luovutettavaksi vankilasta. Sadat polttopulloilla ja aseilla varustautuneet uhmakkaat mielenosoittajat asettivat Rehnin kovaan paikkaan.

– Minua kiellettiin menemästä sinne, mutta kertasin Adolf Ehrnroothin sanoja, että joukkoja johdetaan edestä, Rehn kertoo.

– Jopa serbialainen poliisipäällikkö antoi minulle oman taskuikoninsa, että pitäisin sitä sen aikaa, kun tapasin mielenosoittajia. Asiat olisivat voineet mennä pahasti pieleen, hän muistelee.

Puhuttuaan mielenosoittajien kanssa Rehn kävi tapaamassa vankia.

Toisessa tilanteessa Rehn oli selvittämässä tilannetta, jossa bosnialaiset olivat ottaneet panttivangeiksi venäläisiä rauhanturvaajia. Serbit olivat pidättäneet muutaman bosnialaisen. Mukanani oli vain tulkki ja turvamies, vastassa satoja valvoneita ja päihtyneitä ihmisiä.

– Turvamies sanoi, että ei sitten yhtään ylimääräistä sanaa ja tulet nopeasti pois sieltä. Mutta minä hoidin sen ja tapasin nämä vangit.

Luottamukselliset suhteet auttoivat

Elisabeth Rehn kertoo ehkä saaneensa myös erityiskohtelua naisena. Hän kertoo myös hyödyntäneensä sitä työtään edistääkseen monissa tilanteissa.

Hän loi luottamukselliset suhteet ihmisten kanssa, kulki yksin työpäivän jälkeen toreilla ja kaduilla, ilman turvamiehiä – tai ainakaan niitä näkemättä.

Myös aiemmat työtehtävät herättivät kunnioitusta.

– Minun arvostustani nosti se, että olen entinen puolustusministeri. Paatuneet sotarikolliset pitivät erikoisena, että puolustusministerinä voi olla nainen.

Rehn sai neuvotteluihin koulutusta Suomessa poliisilta.

– Yksi oppi oli, että älä milloinkaan menetä malttiasi, ja istu aina korkeammalla kuin vastapuolesi.

YK:n ihmisoikeustarkkailija koki työssään painostusta myös työnantajansa suunnalta. YK olisi halunnut poistaa tarkkailijoiden raporteista YK:ta kritisoivia kohtia, muun muassa YK:n henkilökunnan seksuaalirikoksia.

– Olen pyrkinyt olemaan hyvin rehti siinä, että oikeat asiat kerrotaan oikeilla nimillä.