Historiallisen henkilön ja tämän elossa olevan jälkeläisen perheyhteys on varmistettu ensimmäistä kertaa uudenlaista geneettistä todistusaineistoa käyttäen. Asia selviää tutkimuksesta, joka julkaistiin keskiviikkona Science Advances -tiedejulkaisussa.
Läpimurtoon päädyttiin, kun Pohjois-Amerikan siouxien lakota-haaraan kuuluneen Istuvan Härän väitetyn jälkeläisen yhteys esi-isäänsä saatiin todistettua uuden tekniikan avulla. Istuva Härkä oli hunkpapa-lakotojen heimopäällikkö ja pyhä mies.
Nyt 73-vuotiaan Ernie LaPointen ja lakota-legendan sukulaisuus todistettiin Istuvalta Härältä otetun hiusnäytteen avulla. Istuva Härkä kuoli jo 1800-luvun lopulla.
Uuden teknologian takana on professori Eske Willerslevin johtama brittiyliopisto Cambridgen ja tanskalaisen Lundbeckin säätiön geogeneettisen keskuksen tutkijoista koostuva ryhmä. Ryhmän kehittämän teknologian avulla voidaan saada hyödyllistä geneettistä tietoa irti pienestä tai sirpaloituneesta muinais-DNA-näytteestä.
LaPointen ja Istuvan Härän geneettisen yhteyden todistanutta metodia voitaisiin jatkossa käyttää myös muiden historiallisten henkilöiden tutkimiseen, kunhan vanhaa dna:ta vain on tarjolla.
Aiempien metodien rajat tulivat vastaan
Aiemmin muinaista geenitutkimusta on tehty etsien yhteyksiä tietyn y-kromosomista löytyvän dna:n avulla, jos sukuyhteys on periytynyt miespuolisten jälkeläisten kautta. Vastaavasti on tutkittu taas naispuolisten jälkeläisten kautta kulkeneita geenitodisteita, jos kauan sitten kuollut henkilö on ollut nainen.
LaPointen tapauksessa kumpaakaan näistä ei ollut kuitenkaan mahdollista tehdä, sillä mies kertoi olevansa sukua Istuvalle Härälle äitinsä puolelta, Willerslev kertoo uutistoimisto AFP:lle. Willerslev kollegoinensa löysikin tavan etsiä sukupuolesta riippumatonta autosomaalista dna:ta.
Tutkijaryhmä löysi edellä mainittua dna:ta hiusnäytteestä. Tämän jälkeen ryhmä kehitti laskennallisen metodin, joka vertasi näytteestä otettua dna:ta LaPointelta ja 13 muulta Siouxien läntiseen haaraan kuuluvan lakota-heimon jäseniltä otettuihin näytteisiin.
Willerslevin mukaan ryhmä arvioi tämän jälkeen näytteiden pohjalta, että LaPointe on Istuvan Härän lapsenlapsenlapsi.
– Olemme 100-prosenttisen varmoja, hän painotti.
Lapsenlapsenlapsi haluaa haudata esi-isänsä uudelleen
LaPointe uskoo, että Istuvan Härän jäänteet ovat tällä hetkellä Etelä-Dakotassa paikassa, jolla ei ole mitään erityistä yhteyttä menneen maailman johtajaan tai hänen edustamaansa kulttuuriin.
Vaikka historiallisista asiakirjoista löytyy todisteita LaPointen suhteesta Istuvaan Härkään, hän on halunnut todistaa erikseen geneettisen yhteyden, jotta voisi haudata esi-isänsä uudelleen.
– Vuosien saatossa monet ihmiset ovat yrittäneet kyseenalaistaa minun ja sisarteni suhteen Istuvaan Härkään, LaPointe itse sanoi Cambridgen yliopiston tiedotteessa.
1830-luvun alussa syntynyt Istuva Härkä jätti merkkinsä historiankirjoihin johtamalla 1 500 lakotataistelijaa Little Bighornin taistelussa vuonna 1876. Istuvan Härän johtamat joukot kukistivat yhdysvaltalaiskomentaja George Armstrong Custerin ja viisi komppaniaa sotilaita.
Yhdysvaltain liittovaltion tuella toimineen niin kutsutun intiaanipoliisin edustajat ampuivat Istuvan Härän kuoliaaksi vuonna 1890.
Henki antoi siunauksensa tutkimukselle
Istuvasta Härästä kiinnostunut Willerslev kuuli LaPointen pyrkimyksistä kymmenisen vuotta sitten ja tarjosi apuaan. Selvitystyössä hyödynnetyn hiusnäytteen LaPointe sai käyttöönsä Smithsonian-instituutilta vuonna 2007.
Ennen kuin Willerslev pääsi sorvin ääreen, LaPointen piti kuitenkin varmistua tutkijan motiiveista. LaPointe pyysi Willersleviä osallistumaan hänen kanssaan seremoniaan, jonka aikana tutkija näki sinivihreän valon pimeän huoneen keskellä.
LaPointe kertoi Willersleville valon olleen Istuvan Härän henki, joka antoi tutkimukselle siunauksensa. Tämän jälkeen mies antoi tutkijalle neljän senttimetrin pätkän yli 30-senttisestä hiustupsusta. Loput hän poltti hengen ohjeiden mukaisesti.
Willerslev pelkäsi, ettei näytteen määrä ole riittävä, mutta olosuhteiden pakosta hänen ryhmänsä päätyikin kehittämään seuraavien kymmenen vuoden aikana uraa uurtavan menetelmän.