Kun selkä on kipeä, ei kannata jäädä sänkyyn makaamaan ja odottamaan, että tilanne parantuu. Liikunta voi usein olla parempi parannuskeino kuin leikkaus.
Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten selkää voi vetreyttää keppijumpalla.
Kun selkäkipu iskee, moni saattaa ajatella, että leikkaus olisi paras hoitokeino. Kivun voi kuitenkin selättää myös vähemmällä, ja liikunta onkin monesti toimiva lääke. Näin kertoo James Rainville, lääkäri ja Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fysikaalisen lääketieteen ja kuntoutuksen apulaisprofessori Harvard Health Publishing -sivustolla.
Selän kivut esiintyvät useimmiten alaselässä. Terveyskirjaston mukaan yli joka kolmas työikäinen suomalainen on viimeisen kuluneen kuukauden aikana kokenut kipua alaselässä. Joka kymmenes on ollut viimeisen vuoden sisällä lääkärin hoidossa kivistävän selän vuoksi.
Selkäkivut näyttäisivät olevan varsin yleinen vaiva.
Hermosto mukautuu selkäkipuun
Rainvillen mukaan selkäkipu on vaivana hieman erikoinen. Kun nyrjäytät nilkkaasi, tunnet kipua, joka häipyy, kun vamma parantuu. Selkäkivun kohdalla näin ei kuitenkaan ole. Kivun lievittyminen ei näyttäisi liittyvän paranemiseen, koska kipu ei yleensä johdu loukkaantumisesta. Oikeastaan selkäkivulla on yleensä taipumus lievittyä ajan kuluessa, vaikka taustalla olisikin välilevyn pullistuma tai niveltulehdus.
- Jopa 80 prosenttia suomalaisista kärsii selkäkivuista jossain vaiheessa elämäänsä. Viimeisen 30 päivän aikana selkäkipua oli kokenut 44 prosenttia miehistä ja 48 prosenttia naisista. Suurin osa selkäkivusta on kuitenkin hyväennusteista, eikä selkäkipuun liity sairautta.
- Selkäoireet ovat yleisimpiä syitä sairauspoissaoloihin. Kela maksoi viime vuonna sairauspäivärahoja selkäsairauksien takia noin 97,2 miljoonaa euroa ja korvattuja päiviä oli yli 1,7 miljoonaa.
- Selkäkivuille altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi liikunnan vähäisyys, ylipaino, tupakointi, psykososiaaliset tekijät (stressi, masennus, heikentynyt työtyytyväisyys), raskas fyysinen työ ja tapaturmat.
Selkäviikkoa vietetään 15.10.–21.10. maailman selkäpäivän (16.10.) yhteydessä.
Lähde: Selkäliitto
Selkäkivun omituisuuksiin kuuluu sekin, että ihmisillä on taipumus kertoa selkäkivustaan enemmän 40–50-vuotiaina kuin sitä vanhempina. Ajan myötä selkä kuitenkin rappeutuu yhä enemmän, joten ihmisten pitäisi tuntea ajan myötä enemmän kipua eikä vähemmän.
Rainvillen mukaan selkäkivun kohdalla töitä tekee hermostollinen eikä fyysinen parantumisprosessi. On kehitelty teoria, että kun ilmenee ongelma, joka aiheuttaa kipua, hermosto sopeutuu kipuun, minkä vuoksi epämukavuuden tunne kaikkoaa. Treenaaminen ja liikunta saattavat auttaa hermostoa mukautumaan nopeammin.
Selkäsärky kuuluu ikääntymiseen
Selän rappeutuinen on luonnollinen osa ikääntymistä. Pullistuva välilevy on tietyllä tapaa ihan sama asia kuin silmien ympärille ilmestyneet rypyt.
Vastoin yleistä uskomusta selkäkipu iskee vain harvoin silloin, kun ihminen nostaa jotain painavaa tai tekee jotain rankkaa työtä. Yleisimmin juiliminen yllättää kesken arkiaskareiden.
– Kuulen usein esimerkiksi, että ”kurotin vain ottamaan kynää” tai ”aivastin”, Rainville selittää.
Useimmiten selkäkipu johtuu vääjäämättömästä kudoksen toiminnan heikkenemisestä. Niin käy, kun ikää tulee mittariin yhä enemmän.
– Ei ole mitään todisteita siitä, että varovaisuus hidastaisi välilevyjen rappeutumista, Rainville toteaa.
Ikää tuo mukanaan kaikenlaista kremppaa.
Selkäkipu voi olla sukuvika
Selkäkipu voi liittyä myös kunkin yksilöllisiin geeneihin. Perinnöllisyystekijöillä saattaa olla sormensa pelissä.
– Oireet, joiden mielletään liittyvän selkäkipuun, vaihtelevat suuresti. Kipu voi kestää vaikka päivästä kolmeen kuukauteen, Rainville kertoo.
Lisäksi toiset ihmiset ovat alttiimpia kivuille kuin toiset. Esimerkiksi fibromyalgiaa sairastavilla kipuja on enemmän.
Tutkimukset ovat Rainvillen mukaan osoittaneet, että perintötekijät vaikuttavat myös siihen, kuinka paljon tai vähän kipua ihminen tuntee. Identtisillä kaksosilla on usein samanlainen selkäkipuhistoria, vaikka he olisivatkin eläneet elämänsä ihan eri tavalla, toinen vaikkapa istuen toimistossa ja toinen tehden fyysistä työtä.
Hoitoon hakeudutaan helpommin
Rainville arvelee, että muuttunut suhtautuminen kipuun saattaa jopa pahentaa kolotuksia.
Aikoinaan ihmiset suhtautuivat tyynesti selkäkipuun eivätkä menneet niin helposti lääkäriin.
Rainvillen mukaan ihmiset ovat vasta viimeiset 30 vuotta hakeutuneet kipeän selän takia tohtorin vastaanotolle. Se ei hänen mielestään ole vähentänyt kipua yhtään sen enempää. Itse asiassa selkäkivut ovat jopa lisääntyneet ajan kuluessa.
Ennen selkäkipua pidettiin vain työteon tuomana ikävänä haittana, mutta nykyään selkäkipu pysäyttää monen arkielämän. Rainville veikkaa tämän johtuvan siitä, että ihmisä on kehotettu olemaan varovaisia ja lakkaamaan liikkumasta. Se on vastoin kaikkea, mitä opetettiin vuosikymmenien ajan. Nyt monet lääkärit kannustavatkin palaamaan takaisin vanhaan hoitokeinoon eli liikunnan pariin.
Ei välttämättä kannata jäädä odottelemaan, että vaiva paranee.
Liikunta usein paras troppi
Liikunta näyttäisikin olevan tekijä, joka normalisoi kipureaktion hermostossa. Rainvillen mukaan eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kun eläin pakotettiin liikkumaan, sen kipu lievittyi nopeammin kuin niiden eläinten, jotka liikkuivat vähemmän.
– Tämä on luultavasti seurausta selviytymismekanismista. Jos villieläin ei liiku, se syödään tai se nääntyy kuoliaaksi.
Liikunta näyttäisi auttavan myös ihmisiä. Rainvillen mukaan parhaiten meistä pärjäävät ne, jotka käyvät esimerkiksi salilla tai siivoilevat.
Joskus tarvitaan leikkausta
Joissain selkäkiputapauksissa leikkaus voi olla välttämätön. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa ilmenee eteneviä hermostovaurioita tai mikäli ilmenee rakenteellisia vikoja, jotka pitää korjata.
– Mutta monissa tapauksissa siihen ei ole syytä, Rainville toteaa.
Mikäli siis selkäsi on kipeytynyt normaalista tekemisestä, useimmiten parasta onkin, että et lakkaa elämästä elämääsi ja odottaa, että parannut. Liiku sen sijaan. Lääkäriltä saa myös ohjeita oikeanlaiseen liikuskeluun.
Lähteet: Health.harvard.edu, Terveyskirjasto.fi