Helsinkiläinen Jessica ajoi Lapinjärven Teboilin pihaan ajatuksenaan tankata auto lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Tankkaaminen jäi kuitenkin yritykseksi, kun hän näki tuhansittain ötököitä tankkauspisteellä.
Jessica ajoi Nesteelle, mutta siellä oli sama tilanne.
– Tulin aamulla uudestaan tankille. Niitä oli silloinkin, mutta paljon vähemmän, suurin osa oli kuolleita, hän sanoo.
Hyönteisasiantuntija Jaakko Kullbergin mukaan kyseessä on jokin surviaissääski ja niiden parveilu. Surviaissääskiä elää lähellä vesistöjä. Niitä voi olla Kullbergin mukaan aivan infernaalisia määriä, jopa miljoonia yksilöitä.
– Videolla ne ovat kerääntyneet huoltoaseman valoille. Se ei ole harvinaista, vaan täysin normaalia. Niitä saattaa olla valtavia määriä. Joka vuosi esimerkiksi merialueilta tulee ihmisiltä metsäpalo-ilmoituksia, koska surviaissääskiä voi olla niin tiheänä parvena metsien yläpuolella, että se näyttää, kuin metsässä savuaisi, Kullberg sanoo.
Suomessa on noin 650 lajia
Loppukesästä on hänen mukaansa yleistä, että sääsket hakeutuvat valon lähelle.
– Niitä voi olla paljon suurempi määrä, kuin mitä tuossa videossa on. Meillä Suomessa niitä on noin 650 lajia. Ne elävät normaalisti järvien ja vesistöjen pohjamudassa. Eri lajit elävät erityyppisillä pohjilla ja eri tyyppisissä vesistöissä. Joissa, järvellä ja merenlahdella. Ne ovat kalojen ruokaa, hän sanoo.
Täysin räjähtäneissä vesistöissä, joihin on survottu ympäristömyrkkyjä, niitä ei ole. Mutta jos on yhtään parempilaatuista vettä, niin alkaa olla. Niitä on todella monenlaisilla paikoilla monia eri lajeja.
Laji ei ole pitkäikäinen, varsinkin kuuma keli nopeuttaa niiden onnettoman aikuisiän elinkiertoa.
– Luultavasti ne ovat paritelleita koiraita, joiden parasta ennen -käyttöpäivä on heilahtanut yön aikana, Kullberg sanoo viitaten helsinkiläisen Jessican aamulla löytämiin kuolleisiin sääskiin.
– Laji elää maksimissaan muutamia päiviä, jotkin muutamia tunteja. Toukka saattaa jumittaa veden pohjassa vuosikausia, mutta aikuiselämä on vain pariutumista varten, Kullberg kertoo.
Kuulevat tuntosarvillaan
Lajilla on tuntosarvet, joilla ne kuulevat. Naarailla on erilainen lajityypillinen lentoääni, joka lähtee niiden siivistä.
– Niiden siivet iskevät lajista riippuen 400-900 kertaa sekunnissa. Voi itse miettiä, mitä jäisi ruumiinmuodoista, jos heiluttaisi satakin kertaa käsiä sekunnissa. Nämä tyypit vetävät ihan kunnolla ja koiraat kuulevat naaraan lentoäänestä onko se heidän omaa lajiaan vai ei.
– Koiraat tunnistavat naaraan ja naaraat kerääntyvät valtaviksi parviksi. Myös naaraat kuulevat koiraiden lentoäänen ja lentävät kohti parvea. Sitten arvotaan, kuka on se onnellinen, joka pääsee jatkamaan sukua. Hyvin se onnistuu, kuten määrästä voi päätellä, Kullberg päättää.