Vakuutusyhtiön mukaan noin joka kymmenennessä polkupyörätapaturmassa murtuu luita. Pyöräilyonnettomuuksia tapahtuu eniten touko–kesäkuussa.
Pyöräilykausi on pian kuumimmillaan. Erityisesti kevät, mutta myös kesän alku ovat tapaturmille altista aikaa, sillä katujen puhdistaminen irtosorasta on vielä kesken.
Vakuutusyhtiö If varoittaa, että hiekoitushiekkaa on kaduilla paikoitellen vielä todella paljon, sillä talvi oli vaihteleva ja kelit liukkaat. Tavanomainen pyöräilykauden alkuun sattuva onnettomuus tapahtuukin silloin, kun renkaan alle jäävä irtosora luistaa alta, vie kitkan mennessään ja pyöräilijä kaatuu.
Muita tyypillisiä pyöräilyonnettomuuksia ovat vakuutusyhtiö LähiTapiolan mukaan yllättävistä jarrutuksista tai äkkiliikkeistä johtuvat kaatumiset sekä törmäykset kiinteiden esteiden tai ajoneuvojen kanssa.
Lue myös: Suomessa on kohta enemmän työsuhdepyöriä kuin -autoja − yli 80 prosenttia veroedun saajista lisännyt pyöräilyä
Kypärän käyttäminen pelastaisi usein pahimmalta, sillä onnettomuustutkijalautakuntien vuonna 2019 tutkimissa pyöräilijöiden kuolemantapauksissa noin puolella (15) menehtyneistä pyöräilijöistä ei ollut kypärää. Arvioiden mukaan kypärän käyttö olisi voinut pelastaa heistä neljä.
Suurin riski pyöräilijän menehtymiseen liittyy edelleen törmäykseen ajoneuvon kanssa. Liikenneturvan mukaan noin joka toisessa pyöräilijän kuolemantapauksessa on ollut osallisena auto. Valtaosa henkilövahingoista tapahtuu risteyksissä.
Joka kymmenennessä onnettomuudessa murtuu luita
If kertoo vapaa-ajan pyöräilyonnettomuuksien määrän kääntyvän nousuun huhtikuussa. Eniten vahinkoja tapahtuu touko- ja kesäkuussa.
– Heinäkuussa tapaturmia sattuu vähemmän ennen elokuun koulujen alusta ja arkeen paluusta johtuvaa piikkiä, Ifin henkilövakuutusten korvausasiantuntija Anne Koivisto toteaa yhtiön tiedotteessa.
Ifin tilastojen mukaan pyörällä kaatuessa tulee tavallisesti ruhjeita ja murtumia käsiin, jalkoihin sekä solisluuhun. Luita murtuu noin joka kymmenennessä pyöräilyonnettomuudessa.
Työmatkapyöräilijöille sattuvat onnettomuudet jakautuvat tasaisemmin kuin vapaa-ajan pyöräilyssä. Suurin piikki koetaan marraskuun ensiliukkailla. Ilmiötä selittää Ifin mukaan se, että työmatkapyöräilijöiden ajokausi on tyypillisesti pidempi kuin ainoastaan vapaa-aikanaan pyöräilevillä.
Lue myös: Väärä uskomus istuu tiukassa: Saako suojatiellä pyöräillä vai pitääkö taluttaa?
Lähteet: If, LähiTapiola