Kirja-arvio: Ilmasto on vaikuttanut ihmisten historiaan aina – näiden purkausten merkitys on silti vielä mysteeri

Ilmasto on muuttunut ja muuttuu. Siitä todistavat nykyteknologian sallimat tutkimusmenetelmät (sellaiset kuten glasiologia, dendrokronologia ja morfostratigrafia), joilla voidaan sukeltaa pitkälle menneisyyteen, paljon, paljon kauemmaksi kuin vaikkapa lämpömittarit Helsingin Kaisaniemessä.

Ihmisillä on siinä rupeamassa ajallisesti silmänräpäyksen osuus, elonkehän ronkkimisessa sitä valitettavan paljon suurempi. Meidän pitää nopeasti tehdä jotain tai muuten -selittelyjen saattelema tietoinen ronkkiminen jatkuu.

Oxfordin yliopiston historioitsijan Peter Frankopanin kirjoittaman historiateoksen perspektiivi on huikea, maapallon alusta tähän päivään.

Ilmasto muuttuu ja vaikuttaa elinoloihin

Ilmasto on muuttunut varhaisten ihmisyhteisöjen ja sittemmin suurien valtakuntien (Roomasta mongoleihin, atsteekeista ja Zimbabwesta Song-dynastiaan) elinaikojen kuluessa, ja vaikuttanut niiden toimintaan ja elinoloihin.

Frankopan saa tekstinsä ja historian elämään monilla tekstilainauksilla käsittelemänsä kunkin aikakauden ja valtakunnan ajan ihmisten kirjoituksista, muiden lähteiden lisäksi.

Sään isot ja ilmaston muutokset on pantu merkille. Niitä ja niiden seurauksia ja osavaikutuksia – nälänhädistä tauteihin ja sotiin – on ihmetelty, kauhisteltu ja selitelty kaikkialla maailmalla. Samalla on välitetty tietoa sopeutumisesta esimerkiksi maanviljelytekniikoissa.

Tiiliskivi täynnä globaalihistoriaa

Kirja ei ole esimerkkeineen perinteisen länsikeskeinen, ja monitieteisyyden mahdollistamat uudet tiedot avaavat uusia näkymiä ja tulkintoja menneisyydestämme. Tiiliskivi on globaalihistoriaa elävimmillään.  

Frankopan tuo kerta toisensa jälkeen esiin, että ilmastolliset ilmiöt kuten kuivuus, lämpö, kylmyys tai vaikka sopivat tai liialliset sateet ovat erottamaton osa ihmisten asuttamia maita ja mantuja. 

Historioitsijana hän ei lankea siihen ansaan, että selittäisi kaikkea ilmaston muutosten kautta, mutta ilmaston muutosten pohtiminen osana ihmiskunnan historiaa on tullut jäädäkseen.

Tulivuoren purkausten merkittävät vaikutukset

Ihminen ei ole voinut vaikuttaa tulivuorten purkauksiin, joiden merkittävistä viilentävistä vaikutuksista Frankopan kirjoittaa paljon. Tosin näihinkin megaluokan luonnonvoimiin ihmisen aikaansaannokset saattavat tätä nykyä vaikuttaa.  

Jäätiköiden sulaminen ja merenpinnan nousu ovat sidoksissa purkauksiin, kertovat tutkimukset. Tulivuoristakaan ei vielä tiedetä lähellekään riittävästi. Frankopan mainitsee Hunga Tonga-Hunga Ha’apain purkautumisen 2022.

Se oli melkoinen jo jysäyksenä: voimakkaampi kuin sata Hiroshiman ydinpommin kokoista räjähdystä samanaikaisesti. 

Samaan aikaan tulivuori "höyrysti ja nosti ilmakehään niin paljon vettä, että sen vaikutus saattaa päinvastoin johtaa nykyisten ilmastotrendien voimistumiseen eli ilmaston lämpenemiseen".  

Pienen jääkauden illuusio

On heitä, jotka kysyvät, että miten sitten niin kutsuttu pieni jääkausi vaikutti 1500-1800-luvuilla. Se kun on konkreettinen esimerkki ilmaston luonnollisesta muuttumisesta, ja että olemme palaamassa ’normaaliin’ tuosta aikakaudesta.

Frankopanin mukaan voidaan jopa todeta, että sitä ei ollut. Oli kylmiä kausia, mutta 1600-luvulla oli pohjoisessa myös normaaleja kausia. Ja toisin kuin nykyinen koko maapalloa koskeva ilmaston lämpeneminen, nk. pieni jääkausi ei ollut globaali.  

Ihminen on muokannut ympäristöään tuhansia vuosia.

Kirjassa on mielenkiintoisia teorioita ja olettamuksia, kuten ”varhaisen antropogeenin hypoteesi”. Sen mukaan jo viisi tuhatta vuotta sitten ihmisen maataloustoiminta olisi vaikuttanut ilmastoon. Sitä on kuitenkin vaikea todistaa aineiston pohjalta, Frankopan toteaa.

Ihmisillä suuri vaikutus ilmastoon

Ihmiset ovat hakanneet metsiä, padonneet vesiä, auranneet ja kuluttaneet hedelmällistä maaperää, ängenneet asumaan tiiviisti, liikkuessaan tuoneet ja vieneet uusia kasvilajikkeita ja tauteja, toisin sanoen mullistaneet ympäristöään monin tavoin. 

Sieltä mistä ihminen on syytä tai toisesta poistunut, on muu luonto ottanut pikku hiljaa paikkaansa takaisin.

Ilmaston muuttumisen ja lämpenemisen ilmiötä ryhdyttiin pohtimaan havainnoin ja ilmiöitä tarkastelemalla 1700-luvulla, joskaan tuolloin tehdyt johtopäätökset eivät olleet välttämättä samoja kuin nykyään.   

Fossiilisten polttoaineiden käyttö – hiili, öljy, maakaasu – veivät biosfäärin uuteen aikakauteen.

Ongelma on nyt tiedossa

Viime vuosisadalla ongelmaan havahduttiin kunnolla. Ihmisen edistysusko teknologisiin ratkaisuihin on ällistyttävä ja typerryttävä. Kuinka paljon aikaa, rahaa ja älyä käytettiin yrityksiin muokata säätä esimerkiksi kylmän sodan aikana.  

1960-ja -70-lukujen vihreä vallankumous johti sekin ojasta allikkoon. Ei kyetty ottamaan huomioon ”ekologisia reunaehtoja”. Pohdittiin myös ydinsodan uhan alla ilmaston viilenemistä ydintalveksi, jos pommit alkavat räjähdellä.

Otsonikerrosta palauttava Montrealin sopimus on harvinainen konkreettinen saavutus. Siitä ei ole suureksi riemuksi, kun ilmasto lämpenee, ja monien muiden sopimusten täytäntöönpano rahoituksineen ja kansallisine intresseineen on tekemistä vaille valmista.

Huonolta näyttää. Vaikka vaurailla mailla on tänä päivänä aivan toisenlaiset välineet ja mahdollisuudet elää, siis sopeutua, muuttuvan ilmaston kanssa kuin rautakaudelta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, tulevaisuus ei välttämättä ole sen parempi.

Kehitellään muun muassa hybrismäisesti kalliita teknologioita hiilidioksidin nappaamiseksi ilmasta. Mutta on jo olemassa halpa, toimiva ja saastuttamaton teknologia, jota myös sadattuhannet suomalaiset omistavat, ja joka on ollut olemassa jo miljoonia vuosia: puut.

Kirja on paksu. Lähdeviitteitä on pari sataa sivua. Ne löytyvät kirjan tarjoamasta linkistä.

Lue myös: "Toistaiseksi heikko suoritus": Asiantuntija kertoo, miten ilmaston lämpeneminen voitaisiin pitää siedettävänä