Korkein oikeus (KKO) on vapauttanut valtion maksamasta vahingonkorvauksia Wincapita-sijoitushuijaukseen liittyvässä oikeusriidassa.
Korkein oikeus arvioi, ettei miehen ja Wincapita-tuomitun solmima sovinto sitonut Oikeusrekisterikeskusta, kun keskus käsitteli miehen korvaushakemusta.
Kyse on siitä, nostiko Wincapita-klubiin sijoittanut mies kanteen ajoissa jutussa tuomittua Hannu Kailajärveä vastaan ja oliko mies oikeutettu korvaukseen valtion varoista.
KKO kumosi perjantaina antamallaan päätöksellä Pohjois-Savon käräjäoikeuden viime vuonna antaman ratkaisun, jossa oikeus määräsi valtiota edustavan Oikeusrekisterikeskuksen maksamaan miehelle korvausta.
Pohjois-Savon käräjäoikeus antoi tuolloin muitakin vastaavia ratkaisuja, mutta KKO:n ratkaisu koskee niistä yhtä. KKO:n ennakkopäätöksellä voi olla vaikutus arvioitaessa muita ratkaisuja ylemmissä oikeusasteissa.
Lue myös: Uutissuomalainen: Valtio hakee korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä Wincapitan korvausriidassa
Miljoonakorvauksia maksettu jo
Wincapita oli sijoitushuijaus, jonka seurauksena Kailajärvi tuomittiin 2010-luvun alussa törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta.
Samassa kokonaisuudessa hänet määrättiin maksamaan valtiolle sijoitushuijauksesta saamansa rikoshyöty.
Oikeusrekisterikeskus on kertonut käsitelleensä lähes 1 500:n Wincapitaan rahojaan laittaneen korvaushakemuksia.
Vuonna 2020 keskus kertoi maksaneensa korvauksia lähes 23 miljoonaa euroa.
Nyt käsittelyssä olleessa jutussa on kyse miehestä, joka nosti kanteen Kailajärveä vastaan vasta sen jälkeen, kun Kailajärveä koskevat rikostuomiot olivat saaneet korkeimmassa oikeudessa lainvoiman vuonna 2014.
Korkeimman oikeuden mukaan mies nosti Kailajärveä vastaan vahingonkorvauskanteen lokakuussa 2015.
Mies pääsi Kailajärven kanssa sovintoon seuraavana vuonna, ja sovintosopimuksen mukaan mies haki korvausta Oikeusrekisterikeskuksesta – kuten muutkin huijauksessa rahansa menettäneet.
Oikeusrekisterikeskus kuitenkin hylkäsi miehen korvaushakemuksen vedoten siihen, että saatava oli vanhentunut. Vanhentumislaissa määritelty vanhentumisaika oli tässä tapauksessa kolme vuotta.
Mies nosti kanteen Suomen valtiota vastaan ja vaati korvausta. Pohjois-Savon käräjäoikeus ratkaisi asian miehen eduksi, mutta KKO arvioi asian toisin.
Lue myös: Uutissuomalainen: Wincapita-huijauksen uhrit odottavat yhä rahojaan – korvaushakemuksia jätetty 1400
KKO: sovinto ei sitonut
KKO arvioi perjantaisessa ratkaisussaan, ettei miehen Kailajärven kanssa laatima sovinto summineen sitonut Oikeusrekisterikeskusta. Valtiolle jätettyä hakemusta käsitellään KKO:n mukaan eri tavoin kuin kahden yksityishenkilön välistä sovintoa, vaikka sovinto olisi käräjäoikeudessa vahvistettu.
Näin ollen Oikeusrekisterikeskuksella oli KKO:n mukaan oikeus arvioida miehen anoman korvauksen mahdollinen vanhentuminen, vaikka asiasta oli tehty sovintosopimus.
KKO katsoo korvauksen vanhentumisajan alkaneen marraskuussa 2010, kun Kailajärveä vastaan nostetut syytteet tulivat käräjäoikeudessa julkisiksi. KKO huomioi myös, että Wincapita-rikosvyyhdistä oli uutisoitu aikanaan laajasti ja myös käräjäoikeus oli syytteiden tultua julki tiedottanut korvausvaatimusten esittämisestä.
– (Miehen) on pitänyt olla riittävästi selvillä Kailajärven menettelystä Wincapita-klubin toiminnassa selvittääkseen, onko hänelle aiheutunut siitä vahinkoa ja katkaistakseen tarvittaessa saatavansa vanhentumisen, KKO perustelee.
Koska mies oli KKO:n mukaan liikkeellä liian myöhään, valtiolla ei ollut korvausvastuuta.