Helmikuun 6. päivä vietetään saamelaisuuden päivää. Nuoret saamelaiset ovat entistä ylpeämpiä juuristaan, mutta samalla saamelaiset kohtaavat yhä enemmän rakenteellista syrjintää yhteiskunnassa ja päätöksenteossa, sanoo Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Anne-Maria Magga.
Kansallispäivän tunnelmissa on kysyttävä se Suomenkin itsenäisyyspäivänjuhlista tuttu kysymys: mitä saamelaisuus merkitsee?
– Kaikkea! Se on mitä minä olen, se ei voi olla vaikuttamatta. Saamelaisuus määrittää ihmisenä, naurahtaa Anne-Maria Magga, Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja. 26-vuotias Magga on kotoisin Enontekiöltä saamelaissuvusta, ja hän myös työskentelee saamen tutkimuksen parissa Oulun yliopistossa.
– Olen saanut saamelaisen kasvatuksen ja kasvanut poronhoidon parissa. Saamelaisuus vaikuttaa maailmankuvaan ja ajatteluun. Yritän kunnioittaa saamelaisia perinteitä ja saamelaisia arvoja, ja haluan omalla toiminnallani edistää saamelaisen kulttuurin siirtymistä jälkipolville.
Saamelaisiin arvoihin kuuluvat esimerkiksi luonnonläheisyys ja kestävän kehityksen ajatukset. Maggan oma isoäiti oli vielä sukupolvea, joka syntyi, asui ja eli kodassa, ilman vettä ja sähköä, samoin kuin saamelaiset olivat eläneet jo ammoisista ajoista. Nykyisin elämän puitteet voivat olla erilaisia, mutta Maggan mukaan saamelainen elämäntapa ja -asenne ovat yhä ennallaan.
– Materialistinen perusta on muuttunut, mutta se on normaalia kehitystä. Se, että asutaan talossa, ei tarkoita sitä, että olisi luovuttu saamelaisuudesta.
Monille saamelaisille perheille toimeentulo tulee yhä poronhoidosta. Porotalous rytmittää koko perheen elämään ja vuoden kulkua erotuksineen ja merkitsemisineen. Fyysisesti raskas poronhoito työllistää miehiä kokopäiväisesti, ja naiset käyttävät poroa raaka-aineena esimerkiksi käsitöihin ja lihanjalostuksessa. Poroja hoitavassa perheessä jo lapsillekin merkitään omat porot.
Magga pohtii, että saamelaisuus näkyy myös erilaisena tapana olla ihmisten kanssa ja kommunikoida. Saamelaiset ovat paimentolaiskansana tottuneet kulkemaan, ja se näkyy Maggan mukaan yhä eräänlaisena kosmopoliittisuutena. Saamen kielialue levittäytyy yli valtakuntien rajojen ja saamelaisuus määrittää identiteettiä voimakkaammin kuin passissa oleva kansalaisuus.
– Minulle esimerkiksi elämä Pohjois-Norjassa tuntuu paljon tutummalta kuin Etelä-Suomessa, Magga summaa.
Syrjinnän syystä ylpeyden aihe
Saamelaisten historia viime vuosisadan alkupuolelta on surullista luettavaa: kansaa pidettiin alempiarvoisena ja pyrittiin sulauttamaan valtaväestöön. Ruotsissa ja Norjassa sulauttamispolitiikkaa on myöhemmin pyydetty anteeksi.
Magga kertoo omien vanhempiensa sukupolven joutuneen häpeämään sukujuuriaan.
– 1950- ja -60-luvuilla saamelaiset lapset asuivat talvet asuntoloissa koulua käydessään, ja niissä oli saamen kielen puhuminen kielletty, Magga kertoo.
Nykyisin tilanne on toinen. Magga kertoo, ettei hänen sukupolvensa enää joutunut kokemaan koulussa samanlaista kohtelua, vaikka muut lapset saattoivatkin nimitellä. Nuoret saamelaiset ovat päinvastoin hyvin ylpeitä taustastaan, ja moni hakeekin saamelaisia juuriaan. Poroelinkeino vetää yhä puoleensa.
Perinteisen elämäntavan tulevaisuus ei kuitenkaan ole turvattu, sillä Maggan mukaan saamelaisten syrjintää esiintyy yhä rakenteellisesti ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, jossa vähemmistökansan on vaikea saada ääntään kuuluviin. Vaikeudet vaikuttaa päätöksiin voivat puolestaan heikentää saamelaisten mahdollisuuksia turvata perinteisten elinkeinojen säilyvyyttä.
Toteutuvatko alkuperäiskansan oikeudet Suomessa?
Suomen Saamelaisnuoret ry. kampanjoi sen puolesta, että Suomi ratifioisi alkuperäiskansan oikeuksia turvaavan ILO 169-sopimuksen. Kyseessä on YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyvä ainoa kansainvälisesti sitova sopimus, joka on laadittu jo vuonna 1989. Esimerkiksi Norja ja Tanska ovat ratifioineet ILO 169-sopimuksen, mutta Suomi ei. YK ratifioi vuonna 2007 alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen. Suomessa poromiesten ja Metsähallituksen välillä on käyty kiistoja metsähakkuista. YK:n ihmisoikeuskomitean Suomea koskevassa loppupäätelmässä vuonna 2013 komitea nostikin esille huolen saamelaisten osallistumisoikeudesta heitä koskevaan päätöksentekoon ja heidän maaoikeuksiensa toteutumisesta.
– Monelle perheelle poronhoito on toimeentulo. Sitä varten tarvitaan koskemattomia laidunmaita. Sopimus turvaisi sen, että saamelaisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä maille tapahtuu. Niin tulevatkin sukupolvet voisivat halutessaan jatkaa perinteisiä elinkeinoja, Magga perustelee.
Ristiriitaa syntyy siitä, että siinä missä saamelaiset haluaisivat pitää alueet luonnontilassa, suomalaisväestö haluaisi kehittää saamelaiskuntia ja rakennuttaa esimerkiksi kaivoksia ja rautateitä, Magga kuvaa. Hän sanoo ILO 169-sopimuksen herättävän suomalaisväestössä vihamielisyyttä ja vastustusta, sillä kansanryhmien edut ovat usein ristiriidassa.
– Vastustajat väittävät, että saamelaiset olisivat tulleet Norjasta tai Ruotsista ja eläisivät verorahoilla. He kyseenalaistavat saamelaisuuden erityisyyden, Magga puuskahtaa. Hän suree väärän tiedon ja stereotypioiden leviämistä.
Suomalaiset tietävät niin vähän saamelaisuudesta. Toivon, että ihmiset ottaisivat asiasta selvää ja perehtyisivät saamelaisuuteen paremmin.
Lähteet Un.org, Ssn.fi, Formin.finland.fi