Leijonien osalta NHL:n 4 Nations -turnaus päättyi rujolla tavalla, kun Kanada vei Suomea maanantain ottelussa valkopaitojen loppuhetkien kiristä huolimatta. MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen perustelee sen, miksi Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen ei onnistunut isossa debyyttiturnauksessaan ja miksi koko Suomi-kiekosta kantautui nyt rujoa viestiä esiin.
Raportti ja seuranta: Leijonat horjutti loppuhetkillä Kanadaa – finaalipaikka jäi haaveeksi
Suomi vastaan USA ja Kanada: 120 minuuttia, lukemat 4–11. Noihin numeroihin kiteytyy koko 4 Nations -turnauksen anti Leijonien kannalta. Luvut olivat vielä karummat ennen Suomen loppuhetkien kiriä Kanadaa vastaan.
Jo etukäteen oli selvää, että Suomi on haastajan asemassa NHL:n huipputurnauksessa, vaikka sen hyökkäyksestä löytyi varsin hyvin voimaa. Isoin ero tuli puolustusosastolla, missä Suomi antoi armotta tasoitusta niin USA:lle, Kanadalle kuin Ruotsille.
Mutta se, miten pahasti Leijonat jäi isossa kuvassa sekä Yhdysvaltojen että Kanadan jalkoihin, puhuu Suomen totaalisen epäonnistumisen puolesta.
Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen saattoi puhua vielä Yhdysvallat-pelin jälkeen siitä, miten Suomi oli pelissä mukana ensimmäisten 40 minuutin ajan. Niin, jossain määrin oli, mutta oliko oikeasti?
Kanada-peli ratkesi jo toisessa erässä. Edes Suomen loppuhetkien kiri ei heiluttanut liikaa vaakakuppia.
Leijonat jäi heti maanantain Kanada-ottelun alkuhetkillä vaahteranlehtien jalkoihin. Suomi oli hämmentävän epävalmis, kun se teki toisteisesti karuja kiekollisia virheitä.
Tuet olivat kaukana ja kiekot jäivät keskialueelle. Sekös kelpasi Kanadan supertähdille.
Kyse ei ollut vain yhdestä tai kahdesta pelaajasta, joka olisi tehnyt virheitä. Kyse oli kollektiivista.
Kommentti jatkuu kuvan ja videon alla.
0:47
Vain Aleksander Barkov, Mikko Rantanen, Mikael Granlund, Niko Mikkola ja Esa Lindell olivat pelin tasolla Kanadaa vastaan. Se on aivan liian vähän se.
Samaan aikaan Suomella oli useita pelaajia, jotka olivat kaukana omasta tasostaan. Sebastian Aho heräsi vasta Kanada-pelin päätöshetkillä ja Roope Hintz vaelsi varjojen mailla joka ikisessä ottelussa. Leijonien valmennus ei pystynyt tukemaan heitä riittävällä tavalla.
Toki oli selvää, että Aho ja Hintz olivat jo turnauksen alla "slumpin" keskellä. Sitä ei saatu missään vaiheessa kunnolla auki.
Leijonien epäonnistuminen kulminoituu siihen, että jo etukäteen tiedossa ollut taitotasoero tuli näkyville niin ronskilla tavalla, että heikompaa hirvitti. Leijonat ei pystynyt hillitsemään eroa yhtenäisyydellään tai viisikkotason osaamisellaan.
Ei mennyt nappiin ei. Tuon voi todeta Antti Pennasen isosta debyyttiturnauksesta Leijonien päävalmentajana. Hän ei pystynyt luomaan työkaluja siihen, että Leijonat olisi voinut kiriä taitotasollista takamatkaa umpeen.
Suomi otti ainoan voittonsa Ruotsi-ottelusta, missä se kohtasi materiaalisesti lähestulkoon samantasoisen joukkueen. Kaiken lisäksi Suomen suorittaminen eli vuoristorataa Ruotsi-ottelun sisällä.
Jos turnauksen kokonaisantia miettii, viesti on karu. Nyt näkyviin tuli aidosti se, miten kaukana Suomen jääkiekkoilullinen taso on Kanadaan tai USA:han nähden.
Suomen viime vuosien MM- ja olympiatason menestys on luonut harhakuvaa siitä, että Suomi olisi kansainvälisen jääkiekon huipulla.
Ei ole.
Tämä turnaus kertoi todellisen kuvan, kun maailman parhaat olivat kehissä.
Ero on valtava.