Presidentti Stubb käytti arvokkaan aikaikkunansa suurvaltajohtajan kanssa puhumalla Venäjästä ja sai realistisemman kuvan Kiinan johdon näkemyksistä, kirjoittaa Janne Puumalainen Kiinasta.
Tasavallan presidentin Alexander Stubbin ohjenuora arvopohjainen realismi pääsi kunnolla testiin tiistaina Kiinan presidentin Xi Jinpingin vieraana.
Stubbin aiemmat valtiovierailut olivat suuntautuneet Suomen läheisiin liittolaismaihin. Nyt pöydän toisella puolella istui maailmanpolitiikassa eri leiriin kuuluva suurvaltajohtaja.
Presidenttien kanssakäyminen kesti Pekingin illassa kolmisen tuntia. Pienen maan uudelle johtajalle tämä oli arvokas aikaikkuna päästä luomaan suhdetta suurvaltajohtajan kanssa.
Avointa ja analyyttistä keskustelua
Vaikka osa ajasta menikin kiinalaisorkesterin esittämien Apulanta, Juha Tapio ja Lasse Mårtenson -tulkintojen kuuntelemiseen, ei näin pitkiä keskusteluja voi kokonaan ennalta käsikirjoittaa. Johtajat pääsivät aidosti jakamaan mielipiteitään ja keskustelemaan niistä.
Stubb kuvailikin keskustelua tapaamisen jälkeen suoraksi, jossa Xi kertoi avoimesti ja analyyttisesti näkemyksensä maailman tilasta.
– Tällaisten tapaamisten tärkein anti on, että oppii ymmärtämään ihan uudella tavalla toista osapuolta, jonka kanssa ei ole kaikista asioista samaa mieltä. Samalla pystyy itse esittämään pienen valtion argumentteja, jotka liittyvät Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.
1:06
Stubbin viesti Kiinaan: "Putiniin ei voi luottaa"
Stubb argumentoi Xille, miksi Kiinan tuki Venäjälle vaikuttaa väistämättä kielteisesti sen Eurooppa-suhteeseen. Sotaisa Venäjä on Suomelle suora turvallisuusuhka.
Viestejä oli etukäteen koordinoitu EU- ja Nato-liittolaisten kanssa, onhan Kiina maailmannäyttämöllä yksi pääosan esittäjistä.
Venäjän hyökkäyssodassakin se on "ratkaiseva mahdollistaja", ainakin Naton määritelmän mukaan.
Miten kauan Kiinan tukea Venäjälle voidaan sietää?
Venäjän sotatalouden rattaiden pyörimisen mahdollistaa ennätykselliseksi paisunut Kiinan-kauppa.
Aseapua Kiina ei Venäjälle toimita, mutta sen kautta tulee maahan lännen pakotteiden piirissä olevia kaksikäyttötuotteita. Eli tarvikkeita, joista on hyötyä siviilikäytön lisäksi myös sodankäynnissä.
Kauppasuhteen lisäksi poliittinen side Pekingin ja Moskovan välillä on vain lujittunut sodan aikana.
Viholliseni vihollinen on ystäväni. Mutta mitä minulle on viholliseni ystävä? Tämän kysymyksen kanssa länsimaat joutuvat nyt Kiina-suhteessaan painimaan.
Entä milloin Kiinan tukea Eurooppaa uhkaavalle diktaattorille ei voida enää katsoa läpi sormien, vaan on ryhdyttävä vastatoimiin? Tähän kysymykseen en Stubbilta saanut suoraa vastausta.
Pekingistä mukaan realismia
Xillä ei ole tapana pitää avoimia lehdistötilaisuuksia eikä häneltä siis ole päästy kysymään reaktioita Stubbin esittämistä Venäjä-huomioista.
Kiinalaisen valtionmedian uutisoinnissa on lähinnä keskitytty hehkuttamaan Suomen ja Kiinan mahtavaa suhdetta ja yhteistyömahdollisuuksia vihreän siirtymän saralla.
Stubbkaan ei Xin mielenliikkeitä lähtenyt arvailemaan tapaamisen jälkeen, mutta sanoi poistuvansa Pekingistä realistisempana kuin aiemmin.