Kommentti: Suomessa on laadukkaita eläintarhoja, joissa eläimillä on hyvät oltavat – näin kuka tahansa erottaa ne huonommista

Kaikkia munia ei ole syytä niputtaa samaan koriin.

Suomessa on eläintarhoja, joissa laissa annettuja tehtäviä noudatetaan kunnianhimoisesti ja paikkoja, joissa kärjistetysti keskiössä ovat vain söpöt eläimet ihmisten ihmeteltävänä. Munat jakautuvat koreihin silläkin mittarilla, kuinka läpinäkyvästi eläintarha kertoo omasta toiminnastaan ja kuinka hyvin se ottaa huomioon muun lainsäädännön eläintenpidosta, kuten pitopaikkojen vaatimukset.

Tämän kuvan olen saanut lukemalla tänä vuonna karkeasti 150 asiakirjaa, jotka käsittelevät suomalaisten eläintarhojen valvontaa ja haastattelemalla erilaisia eläintarha-asiantuntijoita sekä eläintarhan pitäjiä. Tarkastelemaani aineistoon kuuluu suomalaisten eläintarhojen tarkastuskertomuksia, määräyksiä, valvontaeläinlääkäreiden vierailuja eläinsuojeluilmoitusten perusteella, valokuvia, vastineita…

Ja varmasti vielä kattavamman kuvan olisin saanut, jos olisin vieraillut niistä jokaisella.

Vakava laiminlyönti vaikuttaisi olevan harvinaista

Jos eläintarhaa valvova läänineläinlääkäri käy tarhalla kerran vuodessa, piirtyy hänellekin käsitys vain tuon hetkisestä tilanteesta eläintarhassa. On varmasti asioita, joita jää näkemättä.

Kuten läänineläinlääkäri Anna-Maria Moisander-Jylhä totesi haastattelussamme vastikään, ei läänineläinlääkärillä ole tarkastuksella aikaa katsoa jokaisen eläimen suuhun. Viranomainen voi varmistaa eläinten sairaudenhoitoa katsomalla kirjanpidosta, paljonko eläinlääkäri käy eläintarhassa ja mitä hän siellä on tehnyt.

Avasin suomalaisten eläintarhojen valvonnassa esiin nousseita asioita laajaan selvitysjuttuun. Sen perusteella voinee tehdä päätelmän, että toista Kuusamon Suurpetokeskusta Suomesta ei löydy. On huojentavaa ajatella, että Suurpetokeskus ongelmineen on täysin poikkeuksellinen tapaus.

Kysyin vastikään läänineläinlääkäri Moisander-Jylhältä, mistä merkeistä tavallinen kansalainen voisi tunnistaa hyvän eläintarhan. Hän hahmotteli asiaa näin:

– Jos eläintarhan verkkosivuilta löytyy jonkin eläintarhajärjestön, kuten EAZA:n logo, voi olla varma, että asiat ovat lähtökohtaisesti hyvin. Eläintarhajärjestöjen jäseneksi pääsemisellä on kriteerit ja järjestöt valvovat jäseniään.

– Eläintarhassa vieraillessaan hyvän eläintarhan tunnistaa siitä, että siellä on siistiä ja eläimet ovat rauhallisia. Jos kaikkia eläimiä ei vierailulla näe, se ei ole huono asia, vaan kertoo siitä, että eläimillä on mahdollisuus mennä piiloon ja toteuttaa luonnonmukaista käytöstään. Hyvässä eläintarhassa on laadukkaat opastetaulut ja ainakin kesäkaudella siellä järjestetään opastettuja kierroksia.

– Eläintarhasta löytyy myös henkilökuntaa, aina joku tekemässä jotain. Se kertoo, että henkilökuntaa on riittävästi ja se toteuttaa tehtäväänsä yleisön kouluttamisessa ja opastamisessa.

MTV Uutiset Live 6.9.2019: Amurinleopardeja elää enemmän tarhoissa kuin luonnossa vapaana – näin Korkeasaari auttaa uhanalaista lajia

Hyvä eläintarha kertoo myös ikävistä asioista avoimesti

Journalistin näkökulmasta hyvä eläintarha on läpinäkyvä ja kertoo avoimesti asioistaan. Sen pitää voida vastata toimittajan kysymyksiin rehellisesti, vaikka ne olisivat sen kannalta ikäviä.

Koittaessani selvittää Kiteen eläinpuiston ja Kuusamon Suurpetokeskuksen välistä eläinten vaihtoa ja tarkalleen ottaen sitä, tiesikö Kitee saavansa Kuusamosta sisäsiittoisen eläimen, jouduin varsin erikoiseen puheluepisodiin Kiteen eläinpuiston omistajan kanssa.

Omistaja ei varmaankaan halunnut vastata kysymyksiini, sillä hän lopetti puhelun kanssani kahdesti saman päivän aikana lyömällä luurin korvaan ja vetoamalla eläinvaihdon osalta liikesalaisuuksiin. Perään laitettu sähköposti ja tekstiviesti eivät saaneet koskaan vastausta.

Aluehallintoviraston asiakirjoista eläinten vaihto kuitenkin selviää helposti. Mainittakoon vielä sekin, että eläinten vaihto eläintarhojen kesken ole mikään liikesalaisuus. Pelkästään laittoman eläinkaupan taklaamisen näkökulmasta on aika epäilyttävää, jos joku ei suostu kertomaan, mistä sen eläimet ovat eläintarhaan saapuneet.

Kuusamon Suurpetokeskuksesta en viime kesänä onnistunut saamaan tietoa koskien eläinten terveydentilaa. Kun soitin tarhan eläintenhoitajalle Pasi Jäntille ja tiedustelin, mitä eläimille kesällä määrätyissä terveystarkastuksissa on selvinnyt, kysymykseni kierrettiin vastaamalla, että keväällä Avi totesi eläinten olevan hyvässä turkissa.

Kun halusin selvittää Suurpetokeskusta käsittelevää juttua varten, onko eläintenpoikasten suunnittelematon lisääntyminen normaalia ja ylimääräisten eläintenpoikasten lopettaminen yleistä, kysyin asiaa Korkeasaaresta.

Silloin eläintenhoidon ja -suojelun johtaja Nina Trontti kertoi minulle avoimesti, että Korkeasaaressakin joudutaan poikasia joskus lopettamaan, mutta silloin tilanne on harkittu ja lisääntymistä on ajateltu siitä näkökulmasta, että se tukee emon hyvinvointia.

Toimittajan näkökulmasta on erittäin tärkeää, että Suomessa on eläintarhoja, jotka kertovat ikävältäkin kuulostavista asioista avoimesti, koska vain sen avulla toimittaja ja lukijat voivat laittaa lukemansa asiat kontekstiin. (Tässä asiassa taas syytä on laittaa kontekstiin sekin, että Korkeasaari on Suurpetokeskukseen verrattuna aivan valtava eläintarha eläinmäärältään.)

On syy, miksi meillä on eläintarhoja

Eläintarhoihin perehtyminen on muuttanut suhtautumistani niihin.

Lapsena tietysti rakastin niitä, mutta aikuisena aloin kyseenalaistaa koko eläintarhakonseptin eettisyyttä. Pelkkää eläinten pitämistä ihmisten näytteillä on vaikeaa pitää tämän päivän arvojen mukaisena. Nyt ymmärrän, että eläintarha on paljon muutakin kuin tiikereitä ja karhuja häkeissään ja lasiseinän takana.

Ilmastonmuutos haastaa eläinten oloja ja selviytymistä tulevaisuudessamme. Kuudes joukkosukupuuttoaalto on käynnissä eikä ihminen vieläkään ole onnistunut poistamaan maailmasta laitonta petokauppaa tai salametsästystä. Metsien muuttaminen kaupungeiksi kaventaa eläinten elinpiiriä ennestään.

Eläintarhat mahdollistavat eläinlajien ja niiden biologisen monimuotoisuuden suojelun. Suomessakin on palautettu metsistämme hävinnyttä metsäpeurakantaa takaisin alkuperäisille alueilleen, muun muassa eläintarhojen ansiosta. Eläintarhan eläimistä kerättävää tietomassaa voidaan hyödyntää tutkimuksessa ja joku päivä tämä tieto voi auttaa meitä pelastamaan jonkun yksilön hengen.

Vierailin kesällä Sea Life -akvaariossa Linnanmäen kupeessa.

Värikkäiden kalojen ja kunnioitusta herättävien haiden lomassa vierailukierros sisälsi rutkasti tietoa niistä tavoista, joilla ihmisen toiminta uhkaa tuhota niiden kodin ja selviytymisen luonnossa. Eläintarhan yksi olennaisista tehtävistä onkin opettaa meille asioita eläimistä ja tämä tieto saa meidät parhaimmillaan toimimaan luonnon kannalta kestävällä tavalla.  Eläintarhat ovat tämän viestin lähettiläitä.

Ja siksi olisikin tärkeää, että kaikki Suomen eläintarhat noudattaisivat lakia ja osallistuisivat itselleen sopivalla tavalla näihin laissa määrättyihin tehtäviin. Lainvalvojan tehtävä olisi puolestaan valvoa eläintarhoja säännöllisesti ja varmistaa, että näin tapahtuu.

Mitä tehtäviä laki eläintarhoille antaa?

"Eläintarhan tulee osaltaan edistää luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Tässä tarkoituksessa eläintarhan tulee antaa yleisölle tietoa näytteillä pidettävistä lajeista ja niiden luonnollisista elinolosuhteista. Eläintarhan tulee lisäksi osallistua:

1) eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen;

2) eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen;

3) lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon; tai

4) milloin se on tarkoituksenmukaista, eläinlajien vankeudessa kasvattamiseen, kannan uudelleen istuttamiseen tai lajien luontoon palauttamiseen."

Lähde: Finlex

Katso myös: Ähtärin eläinpuistossa on jo pitkään haluttu pandapariskunnalle jälkikasvua. Näin asiasta uutisoitiin viime keväänä.

Katso myös: Kuudennen sukupuuttoaallon edessä eläintarhoja tarvitaan enemmän kuin koskaan (Viiden Jälkeen 12.2.2021)