Istun yhdysvaltalaisessa moskeijassa 25-vuotiaan musliminaisen kanssa. Hänellä on huntu päässä, kuten minullakin moskeijan sääntöjen mukaisesti. En ole muslimi enkä saa voimaa Allahista, mutta erityisen vähän saan voimaa Donald Trumpista. 25-vuotiaan naisen silmät kostuvat kyyneliin, kun hän kertoo mitä seurauksia presidentinvaalikampanjan vihapuheet ovat hänelle aiheuttaneet.
Hän kertoo kuinka häntä pelottaa kävellä kadulla huntu päässä lisääntyvien uhkailujen myötä. Hän kertoo myös minkälaisia nimityksiä häntä vastaan on huudeltu ja kuinka miespuolista ystävää puukotettiin kadulla, koska hän puhui puhelimessa arabiaa. Hän myös sanoo, ettei uskaltaisi tehdä muslimilapsia nykyiseen vihakulttuuriin. Hän ei syytä yhdysvaltalaisten islamuskon pelosta pelkästään Donald Trumpia, mutta hänelle vastuuntunnoton miljardööri on kuitenkin pahin pelon lietsoja monista.
Kuuntelu vieressä sanomatta mitään tuntuu tekopyhältä. Sanon hänelle, että ehkä tämä on myös osittain meidän toimittajien syytä. Onhan se totta, että Trumpille ja hänen sanoille on suotu suurin mediahuomio eri puolella maailmaa. Muistan kuinka minä ja yhdysvaltalainen kollegani yritimme pitää taukoa Trumpin kampanjan aikana, ettemme raportoisi jokaista hänen etnistä vähemmistöryhmää koskevaa loukkaavaa lausuntoa. Vaikka Trump on ihmisiä kiinnostava mediahahmo emme uskoneet, että sellainen puhe tuntuisi kenestäkään pitkällä tähtäimellä oikealta. Olimme pahasti väärässä.
Trump on voittanut tähän mennessä ainakin viidentoista osavaltion esivaalit ja hänellä on kasassa jo yli kolmannes puolueen presidenttiehdokkuuteen vaadittavista valitsijamiehistä. Hän on tällä hetkellä republikaanipuolueen vahvin kandidaatti presidentiksi.
Mutta Trump ei todellakaan yhdistä kansaa kuten presidentin kuuluisi, päinvastoin. Rääväsuu on joutunut viranomaisten pyynnöstä jo perumaan muutaman kampanjatilaisuuden yhteenottojen vuoksi. Pääasiassa valkoihoisista koostuva Trumpin kannattajajoukko ja usein etnisistä vähemmistöistä koostuvat vastustajat ottavat yhteen, kun huutelu kärjistyy käsirysäksi. Myös toimittajat ja kuvaajat ovat saaneet osansa.
Totuus on, että Trumpin presidentinvaalikampanjointi oli rumaa jo ennen väkivaltaisuuksia. Hän haukkui meksikolaisia, naisia, kehityshäiriöisiä ja vaikka ketä. Valitettavasti ennen ruumiillista väkivaltaa, moni ehti jo tottua Trumpin puhetyyliin ihan kuin se olisi edes inhimillistä. Yhdysvalloissa jännitetäänkin tulevan tiistain esivaaleja, jolloin varmistuu karkaako Trump haastajilta vai onko hän sittenkin vielä pysäytettävissä. Eikä näissä presidentinvaaleissa ole kysymys Trumpista, vaan hänen kannattajistaan, jotka luulevat olevansa parempia kuin toiset. Ja sehän tässä on pelottavinta.