Yhdysvaltain entisen (ja hyvin mahdollisesti tulevan) presidentin Donald Trumpin kampanjatilaisuus New Yorkin Bronxissa auttoi minua viimein ymmärtämään Trump-ilmiön todellisen voiman, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Sanna Voltti.
Lee Greenwoodin God Bless the U.S.A raikaa kaiuttimista, yleisö odottaa puhelimet valmiina kuvaamaan heidän sankarinsa saapumista lavalle.
– Siellä hän on! joukko nuoria miehiä hihkuu edessäni.
Silloin näen hänet itsekin. Trump kävelee lavalle hitaasti, astuu puhujapöntön taakse, hymyilee ja kuuntelee kaikessa rauhassa yleisön riemua.
– Tervehdys kaikille, hän viimein sanoo ja yleisö räjähtää.
Itse olin hiljaa lymyillessäni lippalakkini alla. Huomasin, että paikalla olevat valokuvaajat yrittivät ottaa minusta kuvia: nuori nainen kannattamassa Trumpia. En erityisemmin halunnut näyttää kasvojani minkään lehden tai Trumpin kampanjan sivuilla, olinhan paikalla puhtaasti mielenkiinnosta tarkkailemassa tilannetta.
Kun Trump ilmoitti Instagramissa tulevansa kampanjoimaan Bronxin Crotona Parkiin torstaina 23. toukokuuta, oli minun – puistosta parin kilometrin päässä asuvan toimittajan – pakko tulla paikalle.
Olen asunut Bronxissa viimeiset pari vuotta, ja New Yorkissa viettämäni ajan olen opiskellut ja kirjoittanut Yhdysvaltain politiikasta. Opintojeni lopputyö keskittyi nimenomaan Trumpin suosioon, ilmiöön hänen taustallaan.
Luulin olevani aiheesta jo suhteellisen perillä, mutta kampanjatilaisuus Bronxissa opetti minua ymmärtämään hänen kannatustaan täysin uudella tavalla.
Trumpia ja Obamaa harvemmin rinnastetaan, mutta yleisöstä löytyi tällainenkin paita.
Tavoitteena kosiskella vähemmistöjä
Bronx, joka on demografialtaan yli 50 prosenttisesti latinalaisamerikkalainen ja noin 30 prosenttisesti afroamerikkalainen, ei ole tyypillisin paikka Trumpin kannattajakunnalle. Tilaisuuden järjestäminen Bronxissa olikin kampanjan ilmiselvä yritys vedota vähemmistöihin – ja myös harvoja mahdollisia paikkoja Trumpille kampanjoida, koska hän vietti päivänsä oikeudessa Manhattanilla.
Kampanja sekä onnistui että epäonnistui tavoitteessaan: ensimmäinen ajatukseni paikalle saapuessani oli, etten ole koskaan nähnyt näin montaa valkoista ihmistä Bronxissa. Ajan kuluessa paikalle saapui myös vähemmistöjen edustajia, joiden keskuudessa Trump on yllättävänkin suosittu.
Tunnelma jonottaessa oli karnevalistinen ja ihmiset hyvällä tuulella.
Maassa oli jonkin verran tyhjiä alkoholipulloja, mutten nähnyt ketään silminnähden humalassa. Häiriökäyttäytyjiä ei olisi edes päästetty sisään, salainen palvelu piti yleisöä tarkkaan silmällä ja turvatarkastukset olivat perusteelliset.
Punaisten MAGA-hattujen ja paitojen keskellä erotuin joukosta, koska minulla ei ollut ylläni mitään Trump-kamaa. Minulle yritettiin myydä useampaan otteeseen vaaleanpunaista "Women for Trump" -lippistä. Kieltäydyin kohteliaasti. Moni aloitti kanssani keskustelun ja kysyi mistä olen ja miksi pidän Trumpista. En kertonut olevani suomalainen toimittaja vaan sanoin olevani kiinnostunut asukas Bronxista, mikä oli tietenkin sekin totta.
Käymieni keskustelujen perusteella tein päätelmän, että Bronxin tilaisuuden yleisö oli tasainen sekoitus Trumpin kovimpia ja äänekkäimpiä kannattajia, hänestä "maltillisesti kiinnostuneita", sekä minun kaltaisiani tarkkailijoita.
Kaikki kokemani ja näkemäni kohtaamiset olivat kohteliaita. Yhteisöllisyyden tunne oli käsinkosketeltava. Vieressäni vauvan kanssa seisova latino-pariskunta ei juuri puhunut englantia, mutta he näyttivät tulevan hyvin toimeen heidän vieressään seisovan valkoisen keski-ikäisen MAGA-hattuisen miesporukan kanssa.
Kannattajan paidassa näytettiin keskisormet virkarikossyytteille.
Trumpin karisma puree
Trumpin parituntisen puheen aikana tein muutaman itselleni yllättävän huomion.
Trump ei ole koskaan mielestäni ollut erityisen karismaattinen tai hyvä puhuja. Mieleni osin muuttui seuratessani tilaisuutta paikan päällä.
Hänellä on kyky ottaa yleisö haltuunsa ja nähdä, mikä heissä resonoi. Suomeksi sanottuna, hän ei ole läheskään yhtä ärsyttävä livenä kuin ruudun välityksellä.
Toisekseen, yllätyksekseni huomasin muutaman kerran nyökkäileväni mukana, kun Trump puhui eteläisen rajan ongelmista, huonosta taloustilanteesta sekä New Yorkin rikollisuudesta.
Suurin osa hänen puheistaan on faktuaalisesti epätarkkoja, osa suoraan sanottuna valheita, mutta sekaan lipsahtaa välillä myös oikeaa asiaa, joka luonnollisesti jää Trumpin hämmentävämpien kommenttien jalkoihin.
Yleisesti ottaen Trumpin puhe Bronxissa oli maltillinen verrattuna Trumpin populistisimpiin ja provosoivimpiin puheisiin. Hän ei juurikaan ehtinyt mollata vastustajaansa presidentti Joe Bidenia, vaikkakin "Sleepy Joe" haukkumanimi vilahti puheessa muutaman kerran.
Kolmanneksi ymmärsin, että demokraattipuolueen ei pidä ottaa New Yorkia itsestäänselvyytenä. New Yorkin kaupungin pitäisi olla läpihuutojuttu demokraateille, osavaltio onkin sitten eri asia. Viimeisimpien kannatuskyselyjen mukaan Biden on johdossa, mutta vain muutamalla prosentilla.
Trump itsekin tietää tämän.
– Kuka sanoi, ettemme voita New Yorkia? Trump kysyi hänen nimeään huutavalta yleisöltä.
– Me voitamme New Yorkin ja sitten voitamme kaiken! hän julisti.
Kongressista poispotkittu entinen New Yorkin kongressiedustaja George Santos oli myös paikalla.
Kiihkeimmät kannattajat kuin kultti
Minulta kysytään usein, miten on mahdollista, että Trumpin kaltainen, jopa vaarallinen mies on näin suosittu ja nousemassa uudelleen presidentiksi. Tähän kysymykseen on edelleenkin vaikea vastata, mutta Bronxin kampanjatilaisuus antoi minulle jälleen uusia avaimia ymmärryksen löytämiseksi.
Tilaisuudessa näkemäni yhteisöllisyys yksistään on jo iso syy selittämään Trumpin vetovoimaa; ihmiset haluavat kuulua johonkin ja MAGA-kerho ottaa heidät avosylin vastaan.
Toinen ilmiselvä syy on presidentti Bidenin epäsuosio. Tuoreen The Economist/YouGov -kyselyn mukaan vain 15 prosenttia on vahvasti sitä mieltä, että Biden on tehnyt hyvää työtä. Vahvasti huonon työstä suoriutumisen kannalla on 44 prosenttia.
Mediaa pitää kritisoida sen verran, että vielä näin monen Trumpia täynnä olleen vuoden jälkeenkin, uutisointi hänestä ja hänen kannattajistaan keskittyy pitkälti ääripäihin: Trumpin hulluimpiin lausuntoihin ja hänen kiihkeimpiin kannattajiinsa, kun todellisuudessa iso osa hänen äänestäjistään kannattaa Trumpia "paremman puutteessa", eikä kehtaa ääneen edes myöntää äänestävänsä häntä.
Trump vetoaa äänestäjiin myös sen vuoksi, että amerikkalaisten yleinen luottamus valtionjohtoon Washingtonissa on laskenut tasaisesti WTC-iskujen jälkeen ja on ollut Bidenin vallan aikana lähes ennätyksellisen alhaalla, 16 prosentissa (Pew Research Center). Trump mielletään edelleen politiikan ulkopuolisena hahmoksi, vaikka hän on jo istunut Valkoisessa talossa.
Ääriryhmä Proud Boys värväsi uutta verta riveihinsä tapahtumassa.
Yhteenvetona todettakoon, että Trumpin kiihkein kannattajakunta – noin 30 prosenttia hänen äänestäjistään – on valmis myymään vaikka oikean kätensä hänen puolestaan tai seuraamaan häntä alas jyrkänteeltä. Tälle ryhmälle Trump on kulttijohtaja. Tämän ryhmän omistautumista on vaikea täysin ymmärtää, vaikka heitä parhaansa mukaan kuuntelisikin.
He eivät silti ole se suurin voima Trumpin taustalla. Suurin voima ovat Trumpin näkymättömämmät kannattajat, jotka ehkä käyvät kampanjatilaisuuksissa ja pitävät MAGA-hattua, ehkä eivät. Mutta eivät pidä meteliä itsestään. Heidän motiivinsa äänestää Trumpia on usein selkeämmin sanoitettu kuin kiihkeimpien kannattajien, kuten menetetty työpaikka kuolevalla alalla, jonka Trump on luvannut elvyttää, tai demokraattipuolueen välipitämättömyys heitä kohtaan, tai ainakin niin he sen kokevat.
He ovat se ryhmä amerikkalaisia, joka on kyllästynyt perinteisiin poliitikkoihin, ja joita Trumpin ristiriitaisuus ja koruttomuus kiehtoo. He ovat se ryhmä, joka hyvin mahdollisesti nostaa Trumpin uudelleen valtaan.