Lihavana terveystoimittajana tiedän ammattitaitoani ja uskottavuuttani kyseenalaistettavan aina, kun naamani vilahtaa verkossa tai ruudussa lukijoille tai katsojille. Tässä jokaiselle kyseenalaistajalle uutinen: kyllä, tiedän olevani lihava ja kyllä, tiedän, mitä terveysriskejä lihavuuteni liittyy. Silti eniten minun ja muiden lihavien terveyttä uhkaavat toisten ihmisten asenteet.
Jo kirjoittaessani tätä kommenttia helsinkiläisessä kahvilassa makean näköinen juoma edessäni tiedän työsähköpostini täyttyvän läskivihaisista viesteistä sunnuntaina, kun tämä teksti julkaistaan.
Juodessani värikästä kylmää juomaa ja haukatessani palan suklaata tiedän, että vähintään yksi ohikulkija tai kahvilan asiakas pohtii: Miksi tuo läski tuossa ei lopeta epäterveellistä syömistä? Eikö se tajua, miten kalliiksi tulee tälle yhteiskunnalle? Yrittäis edes laihduttaa, menis vaikka salille.
Lihava ihminen on kivuliaan tietoinen siitä, että on lihava ja että hänen ulkonäkönsä saa jotkut kanssaeläjät raivon valtaan. Lihava ihminen tietää, että ylipaino lisää lukuisten sairauksien riskiä ja kuolemakin korjaa ennen aikojaan, jos nyt edes viikatemiehellekään kelpaa.
Ja miehistä puheen ollen. Omaani olen säälinyt, kun vaimonsa ei sen vertaa osannut itsestään huolehtia, että päästi itsensä pyöristymään. Mitähän ne miehen sporttiset uudet työkaveritkin nyt mahtavat ajatella, kun sillä on TUOLLAINEN vaimona.
Miksi meistä lihavista sitten tuli lihavia ja miksi emme vain ota itseämme niskasta kiinni, lopeta herkuttelua ja lähde lenkille juoksemaan niin, että hiki, kyyneleet ja veri virtaavaat?
Lue myös: 10-vuotias toi 600 gramman ylipainostaan hälytysviestin koululta – Ville-isä: "Iski aikamoinen raivo"
Lihavuuden syistä en voi puhua kuin omalta osaltani: syitä kun on yhtä monia kuin lihaviakin.
Minulla kilot lähtivät kertymään, kun sairastuin masennukseen. Yhtäkkiä rakas tanssiharrastukseni aiheutti ahdistusta, ja ainoa sydämen ympärille kiedottua ja tiukaksi vedettyä piikkilankaa edes hetkeksi löysyttävä asia oli, kyllä, herkuttelu.
Sitten yhtenä päivänä heräsin kuin painajaisesta ja kehoni oli muuttunut merkittävästi.
Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin olen edelleen lihava, mutta itseni peittelyn ja häpeilyn sijaan olen päättänyt, että minullakin on oikeus näkyä ja nauttia elämästäni.
Minä olen lihava.
Mutta se, mitä lihavuuteni tuomitsevat katseet eivät näe, on työ, jota itseni kanssa teen päivittäin, jotta voisin paremmin.
45 minuuttia terapiaa kerran viikossa. Päivittäiset lenkit koiran kanssa. 5–8 tuntia tanssia viikossa. Viikoittaiset vesijuoksutreffit ystävän kanssa. Uusien ruokailutottumusten opettelua pala kerrallaan.
Tuomitsevat katseet eivät ole nähneet päiviä, jolloin mietin, otetaanko minua terveystoimittajan työhaastattelussa tosissaan, kun olen lihava. Tai kelpaanko tanssiryhmän jäseniksi tämän kokoisena.
Lue myös: "Mun salivideoihin tullaan jatkuvasti kommentoimaan, että mene salille" – Veera tyrmää vääristyneen kuvan lihavista laiskoina sohvaperunoina
Katseet eivät ole nähneet päiviä, jolloin katsoin pelistä itseäni paheksuen, koska jo lapsesta saakka ne ovat saaneet minut uskomaan, ettei lihava keho ansaitse rakkautta.
Sen kertoi pienelle Nellille se hetki, kun äiti lähti kesken tämän näöntarkastuksen oksentamaan, kun lentoemäntädieetti kävi liian raskaaksi hänen jo normaalipainoiselle elimistölleen.
Sen kertoi isäpuoli, joka kommentoi, ettei varmaan kannattaisi enää ottaa sitä pullaa, kun maha on sen verran kasvanut, ja terveydenhoitaja, joka pelotteli 13-vuotiaan kuolevan pian diabetekseen tai sydänsairauteen.
Sen kertoi nainen baarissa, joka "kehui", kun "minunkinlaiseni nainen uskaltaa pukeutua tuollaiseen mekkoon".
Lue myös: Lajiliitto kielsi kehojen kommentoimisen – taustalla maajoukkuevalmentajaa koskeva kurinpitoprosessi
Kuva vuosien takaa, jolloin jo uskoin olevani lihava ja peitin "läskimakkarani" laukulla. Olen itsekin ollut läskivihaaja, sillä nuorena pelkäsin lihomista aivan, kuin se olisi maailman loppu.
Nyt on minun ja muiden lihavien vuoro kertoa meidät tuominneille, ettei yksikään ilkeä kommentti tai näennäisesti huolenpidoksi muotoiltu kehotus syödä vähemmän tai liikkua enemmän ole saanut meitä laihtumaan tai yrittämään laihtumista.
Läskiviha ei paranna lihavuutta. Se itse asiassa jopa aiheuttaa sitä. Näin kertoo tutkimus.
Esimerkiksi erään systemoimattoman katsauksen mukaan lihavuuteen liittyvien asenteiden havaittiin olevan yhteydessä ongelmalliseen syömiskäyttäytymiseen ja syödyn ruoan määrän lisääntymiseen.
Lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa kerrotaan, että lihavuuden häpeäleima on vahingollista, ja se voi haitata painonhallintaa ja lihavuuden hoitoa. Jotta lihavia ihmisiä voitaisiin auttaa paremmin, leimaamiseen ja asenteellisuuteen olisi hyvä puuttua.
Lue myös: "Fit but fat" on totta? Tutkimuksen mukaan ylipainoinenkin voi olla terve
Se, että esihenkilöni palkkasivat minut, lihavan ihmisen, terveystoimittajaksi, on osa lihavuuden hoitoa.
Se, että mieheni kertoo minun olevan kaunis, on osa lihavuuden hoitoa.
Se, että voin sanoa olevani lihava ja silti tuntea olevani arvostettu, on osa lihavuuden hoitoa.
Se, että sinä käsittelet läskivihaasi ja annat lihavan olla rauhassa, on osa lihavuuden hoitoa.
Katso myös video: Miten lihava keho tulisi huomioida liikunnanohjauksessa?
5:53
Veera Bianca eli Veera Papinoja pitää turvallisen tilan reformer pilates -tunteja, joissa ei treenata veren maku suussa tai puhuta kesäkunnosta.