Pilatesohjaaja ja somevaikuttaja Veera Bianca eli Veera Papinoja oli liikkuvainen lapsi ja teini, kunnes ulkopuolisten kommentit saivat hänet vihaamaan liikuntaa. Nyt hän on koulutettu pilatesohjaaja, joka haluaa muuttaa valloillaan olevaa mielikuvaa lihavista ihmisistä liikkumattomina sohvaperunoina. Oman lihavuuden hyväksyminen vapautti Veeran piilottelemasta itseään.
– Kun teininä liityin kuntosalin asiakkaaksi ja näin siellä "normaalikokoisia" ihmisiä treenaamassa, muistan miettineeni, että mitä he siellä tekivät, kun hehän olivat jo "valmiita". En ymmärtänyt, että liikunnasta voi aidosti nauttia ja se voi olla asia, jota harrastaa muusta syystä kuin laihtuakseen.
Pilatesohjaaja ja somevaikuttaja Veera Bianca eli Veera Papinoja, 36, muisto kertoo paljon hänen suhteestaan liikuntaan silloin, kun ainoa motivaatio siihen oli kehon muuttaminen.
Samalla se on kuvaus laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä: ajatuksesta, että lihavien tulisi liikkua laihtuakseen tai että lihava liikkuu vain laihtuakseen.
– Se ajattelu pilasi suhteeni liikuntaan.
Ilmiö nousee esille muun muassa Veeran somessa aina, kun hän lisää tileilleen sisältöä, jossa hän harrastaa liikuntaa.
– Saan tosi paljon viestejä, ettei pilates kuluta yhtä paljon kaloreita kuin spinning. Kaloreiden polttaminen ei ole se syy, miksi harrastan pilatesta. Ne kalorit, joita yhden liikuntatunnin aikana kulutan, ovat lopulta kuitenkin niin pieniä, ettei se mun elopainoa tule dramaattisesti muuttamaan.
Miten lihava keho tulisi huomioida liikunnanohjauksessa? Veera kertoo yllä olevalla videolla!
Lue myös: Onko motivaatio liikkumiseen hukassa? Kaikki nämä hyödyt liikkumisesta saat heti, parissa viikossa tai parissa kuukaudessa
Ulkopuolisten kommentit mutkistivat suhteen liikuntaan ja oman kehoon
Veera harrasti lapsena yleisurheilua ja ratsastusta ja piti lajeista paljon.
Suhde liikuntaan ja omaan kehoon kuitenkin mutkistui teini-ikäisenä.
– Olen aina ollut isompikokoinen ja teini-ikäisenä, kun muodot alkoivat tulla esiin, alkoi ulkopuolelta tulemaan nopeasti selvä viesti siitä, että olin vähän muita huonompi ja hitaampi.
– Olin ehkä kömpelömpi ja hitaampi, mutta olin ja olen tosi vahva. Olisipa minun annettu nauttia vahvuuksistani, eikä kiinnitetty jatkuvasti huomiota siihen, että olen huono, vääränlainen ja vähän pyöreämpi, sillä siitä minulle alkoi kehittyä viha liikuntaa kohtaan.
Minulle liikkumisessa edistyminen tarkoittaa sitä, että jaksan paremmin ja selkää kolottaa vähemmän, ei sitä, että olen laihtunut, kertoo Reformer Pilatesta työkseen ohjaava Veera.
Kun päähän oli iskostettu ajatus huonommuudesta ja vääränlaisuudesta, ajautui Veera vuosien laihdutuskierteeseen.
– Liikunnan ainoaksi tehtäväksi tuli laihduttaminen ja kävin spinningissä, vaikka vihasin sitä yli kaiken. Valitsin kuitenkin aina spinningin voimatreenin sijaan, jotta "kuluttaisin enemmän Mars-patukoita".
Lue myös: Paljastuiko verikokeissa korkea kolesteroliarvo? Viisi helppoa muutosta, joilla voit parantaa arvoasi jopa 30 prosenttia
Onnettomuus vei entistä syvempiin vesiin
Vuonna 2008 Veera joutui vakavaan ratsastusonnettomuuteen, jossa hänen selkärankansa murtui. Onnettomuudesta jäi ikuiseksi kiusaksi hermovaurio, joka vaikuttaa hänen oikean jalkansa toimintaan.
Hermovaurio mutkisti Veeran suhtautumista liikkumiseen ja omaan kehoon entisestään.
– Yritin useasti palata liikuntaharrastusten pariin, mutta aina jalan toimimattomuus muistutti minua kaikesta siitä, mihin en pysty. Minua ei myöskään osattu auttaa.
Veera kertoo, että on palkannut elämänsä varrella useita personal trainereita ja joutunut kohtaamaan osalta heistä henkistä väkivaltaa.
– Se on jättänyt jälkensä, kun on pitänyt treenata verenmaku suussa, vaikka oksettaa ja pyörryttää tai on pakotettu dieeteille, joissa syödään 800 kilokaloria päivässä ja marjatkin ovat kiellettyjä.
– Minua on myös esimerkiksi pakotettu kyykkäämään hermovammastani huolimatta, vaikka aidosti pelkäsin, etteivät jalkani kanna ja romahdan maahan.
Lue myös: "Siirretäänpä läskimakkaroita, jos vaikka näkisi vauvasta jotain" – äidit kertovat karmeista odotusajan läskifobiakokemuksistaan terveydenhuollossa
Pakaralihaksen tunteminen vuosien jälkeen palautti liikunnan ilon
Muutama vuosi takaperin Veera palkkasi jälleen personal trainerin.
– Hänen kanssaan edettiin hitaasti eteenpäin ja sain esimerkiksi kyykätä pitämällä kiinni puolapuista ja joustamalla alaspäin vain kymmenen senttimetriä kerralla. Silloin liikunta jäi osaksi elämääni.
Lopulta Reformer Pilates oli kuitenkin se laji, joka palautti liikunnan ilon Veeran elämään.
– Pilatestunnilla tunsin ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen pakaralihaksen, jota en ollut vuosiin tuntenut liikkuessani.
– Nyt liikun, koska haluan voida hyvin ja saan huomata kaiken sen kehossani olevan voiman, joka on joskus hiljennetty.
Lue myös: Sairaalloisen lihavien synnyttäjien määrä kaksinkertaistui 15 vuodessa: Lääkärit kertovat, miten ylipainon riskejä raskauden aikana voidaan vähentää
"Jokainen lihava ihminen tietää lihavuuteen liittyvät riskit"
Laji vei mennessään ja lopulta Veera kouluttautui lajin ohjaajaksi.
Nyt hän pyrkii ohjaajana kiinnittämään huomiota erityisesti siihen, että kaikenlaiset kehot olisivat tervetulleita ja tuntisivat olonsa turvallisiksi liikkumisen aikana.
Samalla hän haluaa muuttaa käsitystä lihavista ihmisistä liikunnanharrastajina ja -ohjaajina.
– Jotain on mennyt tosi pahasti pieleen, kun yhteiskunnassa on niin vääristynyt kuva lihavista ihmisistä.
– Ajatellaan, että lihava ihminen ei tee mitään muuta kuin istu sohvalla mässäilemässä. Sitä ei tahdota uskoa, että lihava ihminen voi liikkua ja olla kiinnostunut liikkumisesta. Monet ihmiset eivät kerta kaikkiaan usko, etten käy päivittäin syömässä hampurilaisia.
Veera kertoo Instagram-tilillään, ettei uskonut voivansa olla Reformer Pilates -ohjaaja kokonsa takia ja muistuttaa, että "meistä voi tulla mitä tahansa". Jos päivitys ei näy, voit katsoa sen tästä.
Veera muistuttaa, ettei ulkonäön perustella kannata vetää johtopäätöksiä kenestäkään.
– Suurin osa ylipainoisista ihmisistä on joutunut miettimään terveyttään ja hyvinvointiaan läpi elämänsä. Jokainen lihava ihminen tietää lihavuuteen liittyvät riskit. Ihminen, joka ei ole lihava, ei voi ymmärtää sitä, kuinka hyvin ne riskit ovatkaan päähän iskostuneet.
Lue myös: Suolistohormoneihin perustuvat lääkkeet ovat vieneet lihavuuden hoidon uudelle tasolle – Jennin paino putosi 60 kiloa
"On ollut vapauttavaa sanoa ääneen: olen lihava"
Vuosien kipuilun jälkeen Veera nauttii liikkumisesta täysillä ja on ymmärtänyt salaisuuden hyvään liikuntasuhteeseen.
– Itsestään on tosi paljon helpompi pitää huolta, kun ei vihaa itseään. Ei ole pakko rakastaa itseään, ihanaa, jos rakastaa, mutta se, että voi hyväksyä itsensä, auttaa löytämään hyvinvoinnin.
– On ollut vapauttavaa sanoa ääneen: olen lihava. Se vapautti minut piilottelemasta itseäni. Kyllähän kaikki sen näkevät, vaikka yrittäisin peittää itseäni vaatteilla, mutta sanottuani sen ääneen, kukaan ei voi käyttää sitä minua vastaan, koska tiedän sen jo itse.
Veera miettii jatkuvasti, miten voi pilatesohjaajana luoda turvallisen tilan kaiken kokoisille ja tasoisille liikkujille. Hän kertoo, ettei halua ihmisten treenaavan tunneillaan rehkien vaan sopivasti itseään haastaen.
Helppoa itsensä hyväksyminen ei siltikään aina ole, sillä sosiaalisessa mediassa rehottaa läskiviha.
– Mun salivideoihin tullaan jatkuvasti kommentoimaan, että mene salille. Tai sitten kerrotaan, ettei salitreenistä ole mitään hyötyä, kun se ei kuluta tarpeeksi kaloreita.
– On hassua, että ihmiset käskevät jatkuvasti lihavia ihmisiä liikkumaan, kun liikumme, teemme senkin heistä väärin, Veera naurahtaa.
Lue myös: Treeniä aamulla, iltapäivällä vai illalla? Tutkimus selvitti, mihin aikaan päivästä kannattaa hikoilla
Kehoni on pitänyt minut hengissä kaikkien näiden vaikeiden asioiden läpi
Some on kaikesta huolimatta myös auttanut itsensä hyväksymistä.
– Sitä kautta olen löytänyt ensimmäistä kertaa ikinä itseni kokoisia naisia, jotka näyttävät hyvältä, pukeutuvat kauniista ja reissaavat jännittävissä paikoissa. Heidän näkemisensä on opettanut näkemään myös itseni hyvänä ja kauniina.
– Dieettikulttuuri on opettanut meidät olettamaan vahvasti, että pitäisi haluta laihduttaa. Ei se kiellettyä ole, mutta kun pääsyy liikkumiselle on jokin muu, löytää siitä helpommin iloa ja nautintoa. Jos keho siinä samassa muuttuu pienemmäksi, siinäpähän muuttuu.
Lopullinen sinuiksi tuleminen oman kehon kanssa on tapahtunut oman tarinan hyväksymisen kautta.
– Se on ollut todella tärkeää. Kaikki lapsuudessa ja elämässä tapahtunut, on vaikuttanut siihen, millaisessa kehossa elän tänä päivänä
– Negatiiviset liikuntakokemukset, terveydenhuollon kommentit, koulukiusaaminen, syömishäiriöt, onnettomuudet ja sydänsurut; kehoni on pitänyt minut hengissä näiden vaikeiden asioiden läpi. Totta kai se näyttää tällä hetkellä juuri siltä, miltä näyttää. Se on aika siistiä.