Vuoden urheilijan valinnasta syntyy poru, oli lopputulos mikä tahansa. Tänäkin vuonna tuloslistalta löytyy eriskummallisia seikkoja.
Ilmoitetaan heti kärkeen: en suhtaudu Vuoden urheilijan arvonimeen kovin vakavasti. Eri lajien urheilijoita on mahdotonta – ja typerää edes yrittää – laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Mitä "Vuoden urheilija" edes tarkoittaa? Ei se ole välttämättä vuoden paras urheilija.
"Järjestelmä on mätä, kunnes ykkössijoista tehdään arvokkaampia."
Jalkapalloselostajien moottoriturpa Tuomas Virkkunen olisi itse valinnut Teemu Selänteen Vuoden urheilijaksi kunnioittaakseen eläköityneen kiekkotähden legendaarista uraa. Täysin pätevä perustelu. Selänne saikin 19 ykkössijaa äänestyksessä.
Vuoden urheilija on hieno kunnianosoitus, mutta oikeita palkintoja ei saavuteta smokkiin tai iltapukuun pukeutuneena.
Se siitä. Äänestyksen oudoimpiin asioihin voidaan laskea ammattinyrkkeilijä Robert Heleniuksen saamat kolme pistettä, jotka nostivat hänet sijalle 84. En väheksy ammattinyrkkeilyä tai Heleniusta, mutta "pohjoisen painajaisen" edellinen ottelu on maaliskuulta. Siis maaliskuulta 2013.
Jollain äänioikeutetulla taisi myös mennä keihäänheittäjät sekaisin. Yleisurheiluvuosi 2014 oli Antti Ruuskasen juhlaa. Hän voitti Euroopan mestaruuden ja jätti Tero Pitkämäen varjoonsa. Ruuskanen arvostettiinkin äänestyksessä toiselle sijalle. Tämä "joku" näytti olevan hieman myöhässä, sillä viime vuonna pääpalkinnon saanut Pitkämäki oli kerännyt myös tämän vuoden äänestyksessä yhden ykkössijan.
Ja ne ykkössijat. Vuonna 2012 pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti sai ylivoimaisesti eniten ykkössijoja, mutta oli lopputuloksissa vasta kolmas. Äänestys toimii seuraavalla tavalla: listataan kymmenen urheilijaa, joista ykkönen saa kymmenen pistettä, kakkonen yhdeksän pistettä ja niin edelleen. Se on jokamiehen oikeus jättää joku urheilija kokonaan pois listalta. Mutta järjestelmä on mätä niin kauan, kunnes ykkössijoista tehdään merkittävästi muita arvokkaampia.
Hei, otetaan mallia vaikkapa formuloista.
25-18-15-12-10-8-6-4-2-1. A vot!
Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi ansaitsivat palkintonsa, eikä siinäkään ole mitään väärää, että he tekivät sen yhdessä. Golfari Mikko Ilonen – joka muuten sai meikäläisen äänen – oli tämän vuoden "tähti" saatuaan selkeästi toiseksi eniten ykkössijoja, vaikka ei edes päässyt lopputuloksissa kolmen joukkoon.
Outoahan sekin on.