Petteri Orpon hallitus leikkaa poikkeuksellisen rajusti suomalaisesta kulttuurista. Taitelijat eivät aio katsoa leikkauksia hiljaa sivusta, vaan keräävät nimiä adressiin ja suunnittelevat mielenosoitusta itsenäisyyspäivän kynnyksellä.
Hallitus päätti budjettiesityksessään leikata kulttuurista ensi vuonna 17,3 miljoonaa euroa. Leikkaukset jatkuvat myös tulevina vuosina, jopa moninkertaisina. Poikkeuksellisen rajut leikkaukset uhkaavat niin kulttuurialan työpaikkoja kuin suomalaisten kulttuuripalveluiden saatavuuttakin.
– Suurinta typeryyttä on leikata itseltään juuret ja sydän, kuvailee hallituksen leikkauksia helsinkiläinen näyttelijä ja teatterintekijä Minna Puolanto.
Puolanto on sitä mieltä, että taiteesta leikkaaminen osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä taiteen olemusta, tehtävää, toimintarakenteita, taloudellista vaikuttavuutta ja taiteellisen työn luonnetta kohtaan.
– Rahoitus alalla on jo valmiiksi alimittainen verrattuna muihin yhtä paljon työllistäviin ja yhteiskuntaa rakentaviin aloihin nähden, Puolanto sanoo.
Artikkeli jatkuu linkkien jälkeen.
Lue myös nämä aiheeseen liittyvät: Näihin teattereihin hallituksen moukari iskee eniten, ensi vuonna leikataan lisää: "Mitä meidän kentästä on enää jäljellä?"
Kommentti: Voittavatko Purran sakset Aleksis Kiven? Kulttuuri ei ole luksuspalvelu vaan hädässä, ja tämä on vasta alkua
"Peruuttamattomia virheitä"
Kulttuurialan vaikuttajat ovat vastalauseena hallituksen leikkaustoimille perustaneet Sakset seis -nimisen Facebook-ryhmän, joka on lyhyessä ajassa saanut yli 10 000 jäsentä. Joka päivä jäsenmäärä on kasvanut sadoilla ihmisillä. Myös tässä jutussa haastatellut Minna Puolanto ja Mira Lukkari ovat Sakset seis -ryhmän jäseniä.
– Suomessa on nyt tapahtumassa peruuttamattomia virheitä. Tämä ei ole leikin asia. Kulttuurikenttä on nimenomaan eräänlainen ekosysteemi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos puusta revitään juuret, se kuolee, sanoo yksi Sakset seis -ryhmän ylläpitäjistä Erik Söderblom.
Söderblom on teatteri- ja oopperaohjaaja, jolla on takanaan enemmän kuin sata ensi-iltaa.
Hän on sitä mieltä, että kun investoinnit tukahdutetaan, syntyy tilanne, jossa työttömäksi jääneet taiteilijat joutuvat hakeutumaan työttömyysturvan piiriin. Söderblom korostaa, että säästöä ei synny, vaan väistämätön lopputulema on, että se hyvinvointiin liittyvä ja myös taloudellinen, todistetusti merkittävä lisäarvo, jonka nämä huippukoulutetut ammattilaiset ovat tuottaneet, häviää. Infrastruktuuri, jonka varassa kulttuurikenttä on toiminut, tuhoutuu.
– Kestää vuosikymmeniä ennen kuin kulttuurikenttä palautuu, jos se ylipäätään palautuu. Olisi kuitenkin naiivia olettaa, että näitä leikkauksia ajavat tahot eivät olisi asiasta tietoisia. Taiteen tukahduttamisen taustalla ei lopulta ole taloudellisia, vaan ideologisia motiiveja ja suunnitelmallisuutta, Söderblom pohtii.
Toinen Sakset seis -ryhmän ylläpitäjistä, yli 30 vuotta alalla ollut freelance-muusikko Aki Hauru, on samoilla linjoilla.
– Tämä on ihan järjetön leikkaus. Pitkällä tähtäimellä kulttuuri- ja taide-elämä näivettyy, kun lyhyellä tähtäimellä muun muassa kansalaisopistoja, tapahtumia sekä pienempiä teattereita ja orkestereita joudutaan lakkauttamaan, Hauru sanoo.
Lue myös: Kulttuurialan leikkaukset iskevät teattereihin – Helsingin kaupunginteatterin johtaja: " Vaikutukset tulevat olemaan pelottavan suuret"
Suuri adressi
Sakset seis -ryhmässä pohjustetaan myös suurta kulttuurialan mielenilmausta itsenäisyyspäivän aatolle 5. joulukuuta Helsingin Kansalaistorilla. Silloin on tarkoitus luovuttaa päättäjille kansalaisten allekirjoittama adressi. Allekirjoitusten keruu jatkuu 4. joulukuuta saakka. Haurun mukaan tällä hetkellä allekirjoituksia on noin 26 000 ja lisää tulee koko ajan.
– Meidän esikuvanamme on suuri adressi Suomen sortovuosien ajalta, jolloin adressin allekirjoitti yli puoli miljoonaa suomalaista oman itsenäisen kulttuurinsa puolustamiseksi, Hauru sanoo.
Suuri adressi oli adressi, joka kerättiin Suomessa ensimmäisen sortokauden alussa maaliskuussa 1899 vastalauseeksi Venäjän keisari Nikolai II:n antamalle helmikuun manifestille.
Hauru uskoo vakaasti siihen, että kansalaiset voivat vaikuttaa, kunhan tarpeeksi moni on mukana.
– Kyllä julkisella paineella on ennenkin ollut konkreettisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Miten ammattinäyttelijöiden käy?
Teattereissa leikkaukset kohdistuvat nimenomaan näyttelijöihin. Suuri osa taiteentekijöistä ja kulttuurialalla työskentelevistä ovat freelancereita. Kun heidän potentiaalisilta työnantajatahoiltaan leikataan merkittävä osuus rahoituksesta, he eivät enää jatkossa palkkaa vierailijoita eli teoksia tehdään vähemmän.
– Apurahahaut muistuttavat entistä enemmän lottoarvontoja, kun hakijoita on tuhansia. Rahaa riittää vain hyvin harvoille, näyttelijä ja teatterintekijä Puolanto avaa leikkauksia freelance-taiteilijan näkökulmasta.
Puolanto sanoo, että taitelijoiden toimeentuloa vaikeuttavat myös hallituksen toteuttamat ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen heikennykset, jotka on tehty vakituisissa työsuhteissa olevien maailmaa varten.
– Pätkätyöntekijät tippuvat peruspäivärahalle tai vaihtavat alaa, Puolanto arvelee.
Lue lisää: Näihin teattereihin hallituksen moukari iskee eniten, ensi vuonna leikataan lisää: "Mitä meidän kentästä on enää jäljellä?"
Jari ja Mira Lukkari Kuusankosken teatterin talkoissa.
Viimeinen näytelmä
Kymenlaaksossa sijaitsevan Kuusankosken teatterin harrastelijanäyttelijä Mira Lukkari on ollut lähes kymmenen vuotta mukana teatterin toiminnassa. Joka syksy ja kevät hän on ollut näyttelijänä jossakin teatterin näytelmässä, ja aviomies Jari Lukkarikin löytyi samasta paikasta.
– Tapasimme Kuusankosken teatterilla ja menimme viime heinäkuussa naimisiin. Mieheni on ollut harrastelijanäyttelijänä yli 30 vuotta, Lukkari kertoo.
Nyt yli 200-paikkaisessa Kuusankosken teatterissa vedetään viimeistä näytelmää, koska Kouvolan kunta päätti lopettaa avustukset.
– Tämä on todella haikeaa. Meillä on tosi hyvin ollut katsojia koko ajan, ja tässä viimeisessä näytelmässä on kyllä nenäliinoja tarvittu. Tosi harmillinen juttu, Lukkari sanoo.
Hallituksen kulttuurileikkaukset vievät Lukkarin mukaan monelta henkireiän sekä lapsilta ja nuorilta kulttuuria ja harrastuspaikkoja.
– Sydämeeni sattuu eniten lasten ja nuorten puolesta. Meillä Kuusankosken teatterissakin on ollut nuoria, jotka ovat väliinputoajia. Tiedän myös hyvin monta ihmistä, jotka ovat saaneet pelastettua mielenterveyden tämän teatterin avulla. Pian teatteria ei enää ole.