Kommentti: Voittavatko Purran sakset Aleksis Kiven? Kulttuuri ei ole luksuspalvelu vaan hädässä, ja tämä on vasta alkua

Hallituksen ja etenkin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) maalailemat leikkaukset kulttuuriin alkavat konkretisoitua nyt toden teolla – seuraukset vaikuttavat karmeilta, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Jukka Auramies kommentissaan.

Ennen vaaleja oppositiojohtaja Purra kohahdutti kommentoimalla Ylen vaalitentissä kulttuuria luksuspalveluksi, johon menee Suomessa liikaa rahaa. Provosoivan kommentin toivottiin nostavan kulttuuria yhdeksi vaaliteemaksi, mutta uutistalojen kärkiaiheisiin sillä ei ole päästy. Siinä on peiliin katsominen kaikilla mediataloilla. 

Keskustelua ei ole juurikaan käyty, mutta sakset ovat todellakin viuhuneet.

Lapsesi teatteri voi pian loppua

Purran luksuspalvelu-heitto osui maaliinsa, perussuomalaisiin äänestäjiin. Nyt saadaan löysä raha pois vihervasemmiston ja eliitin kummallisilta performansseilta! 

Mutta leikkausten uhreja eivät ole katkarapuleipiään oopperan aitiossa puputtava pukuväki, vaan ne ihmiset, jotka haluavat viedä lastaan asuinalueensa kulttuuriharrastuksiin tai käydä silloin tällöin lähiteatterissa. Pian nämä palvelut voivat olla entisiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksia leikataan Petteri Orpon (kok.) hallituskauden aikana vuosi vuodelta enemmän, lopulta jopa 125 miljoonaa euroa. Vielä tänä vuonna leikkaus on "vain" 10 miljoonaa, josta kulttuurin osuus on neljä miljoonaa.

Lisäksi päälle on sovittu hallituskaudella 25 miljoonan lisäleikkauksista, kirjailijoiden tuloihin vaikuttavasta kirjojen alv-nostosta sekä muun muassa kulttuuriviennin rahoituksen vähentämisestä.

Kyllä, rahoitus vähenee alan isoilta toimijoilta, kuten Kansallisoopperalta ja Kansallisteatterilta. Mutta heidän toimintansa korkeintaan supistuu, ei lopu tyystin. 

Todellisissa vaikeuksissa ovat pienempien paikkakuntien kulttuuritoimijat, esimerkiksi harrastajateatterit tai musiikkiopistot. Juuri ne paikat, joista lapset ja nuoret saavat ensikosketuksensa taiteen tekemiseen itse.

Kaikki taide kun ei ole valtakunnallisesti näkyvää, mutta paikallisesti elintärkeää. Paikallinen teatteritoiminta voi olla ainoa valonpilkahdus pienen kunnan houkuttelevuudessa ja elinvoimassa. Se tuo parhaimmillaan kylään myös turismia ja verotuloja.

Yhtenä esimerkkinä on kollegani haastattelema Lukkarin pariskunta. He tapasivat ja päätyivät yhteen Kuusankosken teatterilla, joka on toiminut jo lähes 70 vuotta. Nyt yli 200-paikkaisessa Kuusankosken teatterissa vedetään viimeistä näytelmää, koska Kouvolan kunta päätti lopettaa avustukset.

– Lopullinen säästö kaupungille oli kymmenen tuhatta euroa. Olen sanaton ja surullinen, Mira Lukkari kommentoi.

Ammattimainen teatteritoiminta kuolee – kymppitonnin takia.

Kommentti jatkuu linkkien jälkeen.

Lue lisää: 

Museoille kaivetaan rahoitusta vasta, kun Seurasaari uhattiin sulkea

Museoiden umpikujasta tiedämmekin jo, kiitos Seurasaaren sulkemisesta nousseen metelin. Jälleen kerran valtionjohdossa ei ole ymmärretty, millaista työpanosta Suomen museokentän ja vuosisatojen kulttuuriperinnön hallinnointi sekä ylläpito vaatii. Ne laissa vaaditut tehtävät.

Inflaatio on nostanut kuluja, mutta rahoitus ei ole kasvanut. Jo keväällä hallitus päätti osana julkisen talouden säästöjä leikata virastolta 872 000 euroa ensi vuonna. Kun kaikesta on jo vuosien saatossa niistetty, oli esiin nostettava suomalaisille rakas Seurasaari sekä Mannerheimin syntymäkoti, Louhisaaren museo.

Tällainen on Suomen suurin ulkomuseo Seurasaari, jota uhkaa sulkeminen 3:45
Tällainen on Suomen suurin ulkomuseo Seurasaari, jota uhkaa sulkeminen

Jopas ministeriössä havahduttiin, ja jostain löytyykin 2,1 miljoonaa loppuvuoden talousarvioesitykseen.

Hyvä Seurasaarelle sekä museoille, mutta kestävää tällainen hätäpelastelu ei ole. Etenkään, jos ratkaisuksi esitetään kokoomuksen Mia Laihon tapaista vapaaehtoistyötä museoiden aukipitämiseksi.

Vapaaehtoistyö on arvokasta ja ilman sitä moni ruohonjuuritoimija niin taiteissa kuin liikuntapalveluissa ei toimisi. Mutta ammattimaista tehtävää ei pyöritetä vapaaehtoisvoimin. Vai voitaisiinko myös turveteollisuus hoitaa vapaaehtoisvoimin?

Mielenilmauksia on vuosien saatossa kuultu ja nähty – uusimpien leikkausten valossa nyt on heräämässä jälleen uusi vastarinnan ääni, yli 10 000 jäsentä Facebookiin kerännyt Sakset seis -kampanja, joka huipentuu alan mielenilmaukseen 5. joulukuuta.

Oheiset sitaatit ovat pintaraapaisu ryhmän jäsenten, eri taiteenalojen ammattilaisten sekä harrastajien hätähuudoista.

"Nämä leikkaukset turhauttavat järjettömyydessään. Katselen kauhulla myös kaikkia muita leikkauksia, sitä miten ihmisten pahoinvointi lisääntyy. Toivonkin, että taiteilijoina voisimme yhdessä nostaa suuren peilin päättäjiemme eteen, ja kertoa taiteemme keinoin mitä täällä tapahtuu."

 

"Tämä hallitus leikkaa kulttuuria ideologisista, ei taloudellisista syistä. Ei kyse ole säästöistä vaan siitä, että taiteilijat halutaan vaientaa."

 

"Taide voi parantaa, luoda kohtaamisia, tuoda elämään ulottuvuutta ja mysteerejä. Kaksi tärppiä: leikataan tuloista, jotka virtaavat Suomesta ulos, kuten kaivosyhtiöiden voitot. Ei leikata sieltä, mistä ei voi leikata, kuten ihmisyydestä."

 

"Vuonna 2224 ei ihastella kuinka hyvin 2000-luvulla osattiin konsultoida yritysviestintää ja myydä sähkösopimuksia. Ainoa merkittävä mitä meistä jää on kulttuuri ja taide. Kautta aikojen tämä on ymmärretty, mutta nyt muutamassa vuodessa on romutettu kaikki sivistys ja sen arvostus."

(Aleksis) Kivi voittaa sakset, tiivistää yksi ryhmän meemeistä. Mutta nujertaako se paperinen "hyvä hallitusohjelma" Kiven?

Orpon hallitus on vedonnut, että leikkauspolitiikalla pyritään pelastamaan suomalainen hyvinvointivaltio. Kulttuuritoimijoita nitistäessään Suomen valtiojohto ei tunnu ymmärtävän, millaiset vaikutukset sillä on kaikille suomalaisille, ja myös valtiontaloudelle, jota tässä niin kovasti yritetään nyt elvyttää. 

Kiinnostava taide houkuttelee ympärilleen ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään rahaa. Ja kansantalous kiittää.

Jos elvyttämällä painetaan keuhkot lyttyyn ja murretaan kylkiluut, mitä Suomesta jää jäljelle? Harmaa pahoinvointivaltio – kuin kone ilman taidetta ja kulttuurin kentän eri laidoilta saatavia elämyksiä ja kokemuksia.

Lue myös:

    Uusimmat