Vuoden 2016 alusta tekstiilijätettä ei enää saa viedä kaatopaikoille. Kunnollisia ratkaisuja, joilla koko käytönjälkeinen tekstiilijäte voitaisiin hyödyntää, ei toistaiseksi ole kehitetty.
Vuoden 2016 alusta tekstiilijätettä ei enää saa viedä kaatopaikoille. Vaihtoehdot ovat tekstiilikuitujen kierrätys tai hyödyntäminen energiana polttamalla.
Eri tekstiilikuitujen uudelleen käytettävyys eroaa toisistaan. Sekoitteina kuidut ovat vielä ongelmallisempia. Tämän vuoksi tekstiilimateriaalin hyödyntäminen ei ole lähtenyt kasvuun keruun myötä.
On perusteetonta kerätä kasvava tekstiilijätevuori, jota ei voida tehokkaasti hyödyntää.
– Massaratkaisu ennen keruuta. Erilliskeräystä ei turhaan kannata maksaa kuluttajan kukkarosta, tiivistää Tekstiili- ja muotialat TMA ry:n toimitusjohtaja Velimatti Kankaanpää alalla vallitsevan näkemyksen.
– Nämä kysymykset kiinnostavat myös tekstiilin ostajaa.
Tekstiilijätteen hyötykäyttöä rajoittavat kuitujen ominaisuudet, kuitujen mekaaninen kuluminen käytössä, sekoitekuitujen käyttö sekä viimeistys- ja väriaineet. Eri tekstiilikuidut vaativat toisistaan poikkeavan käsittelyn ja kuituseokset rajoittavat entisestään uudelleenkäyttöä. Yksinkertaistettuna voi sanoa, että mitä enemmän kestävyyttä vaatteelta odotetaan, sitä huonommin sen voi materiaalina kierrättää.
Suomen Punaisen Ristin Kontti-kierrätystavaratalon työntekijä lajittelee vaatteita Espoossa.
Tekokuitujen palauttaminen lähtöaineiksi kuluttaa paljon energiaa ja lähin tuotantolaitos sijaitsee Keski-Euroopassa.
Vaateostaja on hintaherkkä
Keruun ja kierrättämisen ongelmia punnitsee myös Euroopan unioni, kun se aloittaa jätelainsäädännön uudistuksen tänä syksynä. Suomessa tekstiilijätteistä kerättiin vuonna 2012 noin kahdeksan prosenttia, joista uudelleen käytettiin Suomessa 1,6 prosenttia. EU:ssa tekstiilijätteestä käytetään uudelleen vaatteina kaksi prosenttia, ja kuusi prosenttia viedään kehitysmaihin.
Keruujärjestelmien kautta saadaan jo nyt enemmän kuituraaka-ainetta talteen kuin mitä voidaan hyödyntää. Suomessa eri toimijoiden keruupisteitä on jo lähes 3000. Materiaalin hyödyntäminen ei kuitenkaan ole kasvanut keruun myötä. Miten paljon vaatteita voi käyttää uudelleen ja voiko niihin käytetyn materiaalin kierrättää? Miten tekstiilikuitujätettä voi hyödyntää kestävästi ja vieläpä kannattavasti?
– Vaateostaja on hyvin hintaherkkä, eikä hän ole valmis maksamaan paljon tekstiilien erilliskeräyksen kustannuksista. Suomessa kattavan keruujärjestelmän toteuttaminen maksaa noin 150 miljoonaa euroa ja korottaisi kuluttajahintoja neljä prosenttia.
Kesätyöntekijä lajittelee vaatteita Fidan Roihupellon yksikön sisäänottovarastolla Helsingissä.
Ratkaisut, joilla koko käytönjälkeinen tekstiilijäte voitaisiin hyödyntää, ovat toistaiseksi jääneet innovaatioasteelle. Tekstiilivalmistus on keskittynyt Kaukoitään, joten kuluttajahinnoissa maksettaisiin keruun lisäksi myös jälleenvientikustannukset sinne, missä jatkotuotanto tehdään. Liian suuriksi kasvavista kustannussyistä prosessien vaatimaa lajittelua ei kannata tehdä Suomessa.
Lähde: Tekstiili- ja muotialat TMA ry