Pitkäaikaissairaudet ovat suuri haaste parisuhteelle. Henkinen sairastuminen lienee jopa haasteellisempi, sillä se voi muuttaa kumppanin persoonaa eikä kommunikointikaan välttämättä ota luonnistuakseen.
Henkinen sairastuminen, kuten mielenterveysongelmat ja masennus, koettelevat myös parisuhdetta – unohtamatta kuitenkaan riippuvuussairauksia, kuten esimerkiksi alkoholismia.
Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta arvelee, että kumppanin henkinen sairastuminen voi olla parisuhteelle vaikeampi paikka, kuin fyysinen sairaus.
– Henkiset, psyykkiset sairaudet voivat olla vaikeampia käsitellä, kuin fyysiset. Psyyken sairastumiseen liittyy usein se, että ihmiseen on vaikea saada kontaktia. Hän on jo poissaoleva tai arvaamaton mielialoiltaan, Ranta kuvaa.
Masennus koettelee molempien jaksamista
Yksi yleisimmistä henkisistä sairauksista on masennus, mikä muuttaa sairastuneen persoonaa. Masennus on raskas kumppani suhteessa, mutta ihanteellisessa tilanteessa tuki, ymmärrys ja empatia säilyvät, vaikka toinen sairastuisikin.
Terveen kumppanin on puntaroitava, miten hän pystyy säilyttämään oman hyvinvointinsa ja samalla kyetä tukemaan kumppaniaan vaikeina aikoina. On haastavaa olla pahoittamatta mieltään tai olla kokematta itseään torjutuksi, kun sairastunut kumppani ei mahda itselleen mitään: masentuneen ihmisen on vaikea kokea iloa tai onnistumisen tunnetta, kaikki tuntuu ylivoimaiselta eikä hän yksinkertaisesti jaksa innostua mistään.
Kun puoliso masentuu, parisuhteen toisenkin osapuolen jaksaminen joutuu koetukselle.
Myös masennuksen aste vaikuttaa arkeen ja parisuhteen hyvinvointiin.
– Olen kuullut tarinoita, että kotiin mennessä miettii, että onkohan kumppani vielä hengissä. Masennus on ollut niin paha, että siinä on ollut itsemurhauhka, Ranta kuvaa.
Masentuneelle ihmiselle ei voi myöskään vain sanoa ”piristys nyt”, vaan sairaus vaatii ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, molemmilta.
Ranta kuitenkin muistuttaa, että tässä tapauksessa tilanne ei kuitenkaan ole täysin lohduton.
– Kysymys kuuluu, miten näemme yhteisen tulevaisuuden: osataanko olla kiitollisia siitä mitä meillä on, vai sorrummeko itkemään sen perään, mitä meiltä puuttuu? Näiden kysymyksien kanssa ihmisten itsensä on kamppailtava.