Kyproksen "kuollut vyöhyke" on monien uhanalaisten lajien turvapaikka: "Villieläimet ja kasvit ovat nousseet kukoistukseen"

YK:n hallinnoima, vihreänä linjana tunnettu puskurivyöhyke on 180 kilometrin pituinen ja kahdeksan kilometrin levyinen, ja se kattaa noin kolme prosenttia saaren pinta-alasta. Saari on ollut jakautunut vuodesta 1974, jolloin Turkin joukot miehittivät saaren pohjoisosan Kreikan sotilasjuntan tukeman vallankaappauksen jälkeen. Pohjois-Kyproksen itsenäisyyttä ei ole tunnustanut mikään muu maa kuin Turkki.

Luonto ei politiikkaa mieti.

–  Ilman ihmisten vaikutusta villieläimet ja kasvit ovat nousseet kukoistukseen, sanoo Salih Gucel, Pohjois-Kyproksella sijaitsevan Lähi-idän yliopiston ympäristötieteiden instituutin johtaja kulkiessaan linjalla sijaitsevassa, hylätyssä Varishan kylässä.

–  Tämä on kuin astuisi ajassa taaksepäin siihen, mitä isovanhempamme olisivat nähneet sata vuotta sitten.

"Kuollut vyöhyke" on kaikkea muuta kuin kuollut

Monet kutsuvat vihreää linjaa "kuolleeksi vyöhykkeeksi", jonka luotien vaurioittamat rakennukset murenevat tomuksi traagisena muistutuksena jäätyneestä konfliktista.

Alueelle saavat kulkea maanviljelijät, joilla on lupa. YK:n rauhanturvaajat valvovat alueita ja sotilaita sekä tarkkailevat salakuljettajia tai rajan yli pyrkiviä siirtolaisia.

Tyhjä alue ei kuitenkaan ole: Nikosian yliopiston ekologi Iris Charalambidou sanoo linjan olevan turvapaikka harvinaisille kasveille ja eläimille sekä ekologinen käytävä, joka yhdistää saaren muutoin pirstaloituneita elinympäristöjä. Hän sanoo alueen lajien pystyvän pakoilemaan intensiivistä ihmistoimintaa. Esimerkiksi muflonilampaita on pelkästään Varishan alueella 200–300, mikä on kymmenesosa arvioidusta 3  000 lampaan populaatiosta.

–  Näillä alueilla luonnon monimuotoisuus kukoistaa, hän kuvailee.

–  Kun ydinpopulaatiot kasvavat, ne leviävät myös muille alueille.

Ihmisten hiljettyä luonto saa tilaisuuden

Aiemmin sukupuuton partaalle metsästetty mufloni ei ole ainoa laji, joka menestyy vihreällä linjalla. Charalambidoun mukaan linjaa pitävät kotinaan monet uhanalaiset kasvit, kuten orkideat, sekä harvinaiset matelijat ja vaarantuneet nisäkkäät. Asiantuntijoiden mielestä tämä on osoitus siitä, että vaikeuksiin ajettu ympäristö pystyy toipumaan, jos sille annetaan mahdollisuus.

Saaren jaettu luonto on auttanut luomaan yhteistyön henkeä kiistelevien osapuolten välille. Kyproksen rauhanturvajoukkojen tiedottaja Aleem Siddique sanoo, että erittäin vaikeasta poliittisesta tilanteesta rauhan eteen voidaan tehdä paljon töitä ruohonjuuritasolla.

Yksi esimerkki on YK:n tukema projekti, jossa on kartoitettu monimuotoisuuden kannalta keskeisiä alueita vihreän linjan sisällä. Työ on tuonut yhteen tutkijoita kummaltakin puolelta saarta.

–  Ympäristön parissa työskentelevät ihmiset suhtautuvat asiaan yleensä niin intohimoisesti, että kun he kohtaavat, he puhuvat siitä eivätkä vaivaudu puhumaan muusta. Se yhdistää ihmisiä, Charalambidou sanoo.