Tavallisen influenssan aiheuttama jälkitauti vei pikkutytön kolmeksi viikoksi sairaalaan. Lääkäritkään eivät osaa ennustaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Viikkoa ennen joulua jämsäläiselle Jessicalle ilmaantui tavallisen influenssan oireita, nuhaa ja lämpöä. Jouluaattona tilanne alkoi kuitenkin mennä huonompaan suuntaan; 6-vuotiaan tytön tasapaino heittelehti ja silmät alkoivat sojottaa eri suuntiin. Paikallisessa ensiavussa otetuista verikokeista ei selvinnyt mitään, joten perhe lähetettiin kotiin.
Tapaninpäivänä tilanteen vakavuus tuli kuitenkin ilmi toden teolla.
– Tytön kaikki toiminnot lakkasivat, paitsi hengitys. Se oli itselle pelottava tilanne. Luulin, että menetämme hänet, tytön äiti Tracey kertoo.
Äiti otti välittömästi yhteyttä lääkäriin, joka epäili tytön kuivuneen ja lähetti perheen Jyväskylässä sijaitsevaan keskussairaalaan. Sairaalassa otetut magneettikuvaukset paljastivat influenssan jälkitautina tulleen aivotulehduksen.
Vaikka lääkitys aloitettiin välittömästi, tytön toipuminen ei edennyt toivotulla tavalla. Kun tuloksia ei syntynyt, tyttö lähetettiin jatkotutkimuksiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, jossa neurologit totesivat tilanteen erittäin vakavaksi.
"10 minuutissa voi tapahtua mitä vain"
Magneettikuvaus, luuydinpunktio tai päästä otettu EEG-tutkimuskaan eivät paljastaneet, miten jälkitaudin komplikaatiot olivat päässeet näin pahaksi. Tiputuksella annetun kortisolin ja immuunilääkityksen jälkeen tyttö alkoi kuitenkin pikkuhiljaa virkoamaan, silmät pysyivät paikoillaan ja istuminen onnistui. Edistystä tapahtui.
Tapaninpäivänä Jessica oli todella huonossa kunnossa.
Viime viikolla kotiutetun perheen ensimmäinen viikko on mennyt opetellessa uudenlaiseen arkeen. Sairaus on pistänyt perheen elämän äidin sanoin mullin mallin.
– Se on ollut suuri mullistus, kun hän ei itse pysty kävelemään, syömään eikä juomaan. Kaikki perustoiminnot hoidetaan hänen puolestaan, äiti kertoo ja lisää, että koko tapaus on ollut heidän perheelleen erittäin raskas.
– Häntä on vahdittava 24 tuntia vuorokaudesta, Ei voi ajatella, että käynpä 10 minuuttia tuolla, sillä 10 minuutissa voi tapahtua mitä vain. Tulee mieleen aika, jolloin lapsi oppi kävelemään. Piti vahtia koko ajan, nyt on samanlaista.
Edistystä tapahtuu joka päivä
Oireista tiedetään sen verran, että kaikki lähti liikkeelle influenssan aiheuttamasta tulehduksesta. Erikoista tapauksessa on kuitenkin se, että oireet eivät ole vielä hävinneet, vaikka testien ja kokeiden tulokset ovat olleet puhtaita.
Hyvä uutinen kuitenkin on, että mitkään tutkimukset eivät viittaa siihen, että paranemista ei koskaan tapahtuisi. Paraneminen voi sujua hyvinkin pian, tai sitten siihen voi mennä vielä kuukausia. Kukaan ei voi asiaa varmuudella sanoa.
– Ennen Jessica leikki, juoksi ja hiihti, ja sitten yhtäkkiä on tällaista. Alussa emme täysin tajunneet, mistä tässä oikein on kyse. Meille aika mysteeri koko homma, äiti toteaa.
Vaikka arki on kokenut muutoksen, äiti kertoo kuitenkin nauttivansa nyt, kun monta viikkoa kestänyt sairaalajakso on jäänyt taakse. Tyttö on saanut käyttöönsä pyörätuolin, joka on helpottanut liikkumista niin sisällä kuin ulkonakin.
Tulevaisuudessa Jessica saa toiminta- ja fysioterapiaa, mutta myös puheterapiaa, sillä tytön puhekyky hävisi taudin aikana.
Jessica pääsi kotiin kolmen viikon sairaalajakson jälkeen.
Ensi syksynä tytön pitäisi aloittaa koulu, mutta vielä ei tiedetä, joudutaanko koulun aloittamista lykkäämään.
– Mitään ei voi suunnitella. Emme voi tietää ennen kuin kaikki palautuu, ovatko taidot säilyneet ennallaan vai mennäänkö siihen, missä oltiin. Onneksi joka päivä näkyy jotain hyvää. Ei ole vielä ollut sellaista päivää, että olisi tullut takapakkia. Siinä mielessä asiat ovat hyvin.
Äiti ei toivo samaa kohtaloa kenellekään
Tapaus on opettanut äidille ainakin sen, että influenssarokote kannattaa ottaa. Lääkäreiden mukaan rokote voi lieventää tai estää kokonaan influenssaan liittyvät jälkitaudit, vaikka tässä tapauksessa he eivät osaakaan ennustaa, olisiko rokote voinut suojata Jessicaa komplikaatioilta.
– Jos olisin tiennyt silloin sen, mitä tiedän nyt, olisin ottanut hänelle rokotteen. Mutta eihän sitä voi koskaan etukäteen tietää.
Äiti kertoo tekevänsä parhaansa, jotta he eivät joutuisi kokemaan samaa uudelleen, eikä hän toivo samaa kohtaloa yhdellekään perheelle. Hän toivookin, että vanhemmat seuraisivat lastensa oireita tarkkaan ja puuttuisivat asiaan heti, jos jotain poikkeavaa ilmenee.
***
13:00
