Lääketieteen suuri harppaus on tähystyskirurgia.
Kirurgian kehitys on viime vuosikymmeninä edennyt kohti vähemmän kajoavia menetelmiä.
Tähystysleikkaukset, verisuonen sisäiset hoidot ja tehokkaat oheishoidot kuuluvat edistysaskeleisiin, jotka ovat muuttaneet hoitokäytäntöjä.
– Eräs merkittävä kehityskulku on siirtyminen vähemmän kajoaviin leikkauksiin, sanoo ylilääkäri ja professori Malin Sund Helsingin yliopistollisesta sairaalasta Husista ja Helsingin yliopistosta.
Esimerkkejä kehityksestä ovat rintasyöpäkirurgia ja melanoomien hoito, joissa kudoksia säästävät leikkaukset ovat yleistyneet.
Näiden menetelmien etuna on potilaiden komplikaatioiden väheneminen ja elämänlaadun paraneminen.
Sund on myös puheenjohtaja tänä vuonna 100 vuotta täyttävässä Suomen Kirurgiyhdistyksessä (SKY).
Rintasyövässä standardihoitona oli pitkään kirurgi William Halstedin esittelemä radikaali mastektomia, jossa poistettiin koko rinta, rintalihakset ja kainalon imusolmukkeet.
Kuitenkin jo 1940–1950-luvuilla alettiin soveltaa säästävämpää mastektomiaa, kun havaittiin, että kasvain kasvaa hyvin harvoin kiinni rintalihakseen.
– Nykyisin poistetaan usein vain kasvain, sen ympäriltä pieni määrä tervettä kudosta ja ensimmäinen imusolmuke, johon syöpä leviäisi, jos olisi levitäkseen, Sund kertoo.
Lue myös: Tutkijat selvittivät, mitkä tekijät vaikuttavat eniten ikääntymiseen
Oheishoidoilla parempia tuloksia
Potilaat kysyvät Sundilta usein, onko säästävä leikkaus yhtä turvallinen kuin rinnan poisto.
Hän kertoo, että säästävää leikkausta tuetaan liitännäishoidoilla.
– Kun potilas on valmis ottamaan sädehoidon ja muut liitännäishoidot, säästävä leikkaus on yhtä turvallinen vaihtoehto. Tätä on tutkittu paljon, ja turvallisuus perustuu vankkaan tieteelliseen näyttöön.
Myös melanooman leikkauksessa kasvaimen ympäriltä poistettiin aiemmin iso pala tervettä kudosta, mutta nykyisin leikkausalue pidetään pienempänä.
Kehittyneet liitännäishoidot ja tautien biologian parempi ymmärtäminen uudistavat syöpäkirurgiaa.
– Niiden ansiosta voidaan nyt leikata syöpiä, joita ei aiemmin voitu leikata niiden levinneisyyden takia. Esimerkiksi maksaan levinneitä kasvaimia voidaan kutistaa ennen leikkausta.
Kun samaan aikaan kirurgian tekniikat ja tehohoito ovat kehittyneet, kirurgia on mennyt eteenpäin siitä, mitä se oli vielä 20–30 vuotta sitten.
Lue myös: Uutta toivoa suomalaismiesten yleisimmän syövän hoitoon – "Lisää potilaiden elinikää"
Tähystyskirurgiasta tuli valtavirtaa
Lääketieteen suuri harppaus on tähystyskirurgia, joka on lisännyt huomattavasti säästäviä leikkauksia.
Esimerkiksi vatsan alueen suuria avoleikkauksia on korvattu tähystyskirurgialla, jossa vatsanpeitteisiin tehdään vain pienet viillot.
Niiden kautta vatsaonteloon viedään kamera ja leikkausinstrumentit.
Muutos ei tapahtunut hetkessä.
– Ensimmäisiä tähystysoperaatioita olivat umpilisäkkeen ja sappirakon poistot 1980-luvulla, taustoittaa SKY:n varapuheenjohtaja, dosentti, vatsa- ja elinsiirtokirurgi Ville Sallinen Husista ja Helsingin yliopistosta.
– Kuitenkin vasta tällä vuosituhannella tähystyskirurgia on tullut ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Koska se on teknisesti vaativaa, tekniikoiden opettelu ja instrumenttien kehittäminen on vienyt aikaa.
Tähystyskirurgiassa käytetään apuna hiilidioksidia.
– Vatsaontelossa ei normaalisti ole ylimääräistä tilaa. Siksi vatsaontelo täytetään hiilidioksidilla, jolloin se nousee kupolimaiseksi ja toimenpiteille tulee tilaa.
Tähystysleikkaukset ovat lisääntyneet vatsan alueen leikkausten lisäksi myös lähes kaikilla muillakin kirurgian aloilla.
– Samaan aikaan monilla avoleikkauksilla on paikkansa, ja osin ne myös monimutkaistuvat.
Loikkia tieteessä ja hoidoissa
Myös aortan pullistumien eli aneurysmien hoito on muuttunut merkittävästi.
Aiemmin niitä hoidettiin pääasiallisesti suurilla avoleikkauksilla, mutta nykyään käytetään usein verisuonensisäistä hoitoa.
Siinä tehdään pienet viillot nivusiin, ja pullistuman kohdalle viedään verisuonen seinämää vahvistava ja pullistuman ohittava proteesi.
– Toimenpideajat ovat lyhentyneet, toipuminen kestää vain muutaman päivän ja kuolleisuus on pienempi, Sallinen listaa.
Joskus tapahtuu jättiloikkia tieteen kehityksessä.
Esimerkiksi vatsahaavan leikkauksessa yleinen hoitomenetelmä oli vagotomia-leikkaus, jossa katkaistiin hermotusta vatsalaukun alueella.
Tavoitteena oli vähentää mahahapon tuotantoa.
Käännekohta koitti, kun Barry Marshall ja Robin Warren osoittivat, että vatsahaavan aiheuttaa useimmiten helikobakteeri.
– Löydös kyseenalaistettiin voimakkaasti. Marshall jopa joi bakteereita osoittaakseen, että ne aiheuttavat oikeasti vatsahaavoja. Heidät palkittiin lopulta Nobelin palkinnolla, Sund kertoo.
Nykyisin helikobakteeri osataan hoitaa ja vatsahaavaan on tehokkaita lääkkeitä, kuten mahahappoa alentavat protonipumpun estäjät.
Aina ei kannata leikata
Joskus leikkauksia vähennetään tai ne jäävät pois, jos niiden hyöty on kyseenalainen tai konservatiiviset hoidot osoittautuvat yhtä tehokkaiksi.
Näin kävi polvikierukan osapoistoleikkauksille.
Suomalainen FICEBO-tutkimusryhmä osoitti 2010-luvun alussa, että leikkaus ei ollut tehokkaampi kuin lumekirurgia rappeutuneen nivelkierukan aiheuttamien polvioireiden hoidossa.
Ryhmä on kansainvälisesti tunnettu erityisesti lumekirurgisista tutkimuksistaan.
Suomessa on Sundin mukaan tehty myös laadukasta tutkimusta siitä, vaatiiko umpilisäkkeen tulehdus aina leikkausta.
– Tutkimusten perusteella hoitona voi tietyillä kriteereillä olla myös antibiootit. Onkin tärkeää, että valikoimassa on erilaisia vaihtoehtoja, ja voidaan kuunnella potilaiden toivomuksia.
Myös ennen niin suositut olkalisäkkeen avarrusleikkaukset ja tenniskyynärpään leikkaukset ovat harvinaistuneet, ja niitä on korvattu muilla hoidoilla.
Reumakirurgiassa nivelten jäykistys- ja puhdistusleikkaukset ovat vähentyneet, kun on opittu ymmärtämään paremmin taudin biologiaa ja tulehduksen hoitoa.
Tuhoutuneita niveliä korvataan nykyisin useimmiten tekonivelillä.