Depressiosta julkaistaan tammikuussa uusi käypä hoito -suositus. Psykiatri Ben Furmanin mukaan Suomen masennuksen nykyinen hoitosuositus on "maailman lääkemyönteisin". MTV Uutiset kysyi käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtajalta, määrätäänkö Suomessa lääkkeitä masennukseen liian helposti.
– Meillä on todennäköisesti samaan aikaan olemassa sekä ali- että ylihoitoa. On ihmisiä, jotka eri syistä eivät hae hoitoon tai eivät halua käyttää lääkehoitoa tilanteessa, jossa siitä olisi todennäköisesti heille hyötyä. Varmasti on totta myös se, että lääkehoitoa määrätään kevyin perustein tai huonoin lääketieteellisin perustein, arvio psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta.
– Hoitosuositusten laatijat yrittävät koko ajan täsmentää sitä, että mikä on se oikea paikka, jolloin lääkettä olisi järkevä käyttää, ja milloin sitä ei pitäisi määrätä.
Suositukseen tulossa "paljon tarkennuksia ja selvennyksiä"
Keskiössä on diagnostiikka.
– Ydinasia masennuksen suhteen on lääkärin tekemä depressiodiagnoosi. Jos me saamme depressiodiagnostiikan toimimaan hyvin, niin silloin lääkehoito kohdistuu lääketieteelisesti selvästi paremmin. Olen vähän huolissani siitä, kuinka hyvin tämä toimii.
Uusi hoitosuositus julkaistaan tammikuussa. Suuria muutoksia ei ole luvassa.
– Siellä on paljon tarkennuksia ja selvennyksiä. Esimerkiksi hoitovasteen arviointia pyritään tarkentamaan, jotta päätöksenteko siitä, että kannattaako lääkehoitoa jatkaa vai ei. Psykoterapioiden osalta kuvataan tarkemmin nuorten ja vanhojen potilaiden hoitomuotoja.
Parhaillaan päivitysvaiheessa olevan depression käypä hoito -suosituksen nykyisessä hoito-osuudessa lukee, että hoitoon kuuluu aina sairautta ja sen hoitoa koskeva potilasopetus.
Jatkohoidon, ylläpitohoidon ja lopettamisen tiimoilta nykyisessä suosituksessa sanotaan muun muassa näin.
Masennuslääkehoitoa on aina syytä jatkaa noin puolen vuoden ajan vielä akuuttivaiheen jälkeenkin eli siitä ajankohdasta, kun potilas on tullut oireettomaksi. Oireiden uusiutumisen vaara on suuri, jos hoito lopetetaan heti niiden hävitessä.
Ellei hoito jatku ylläpitohoitona ja potilas on ollut puolen vuoden ajan yhtäjaksoisesti oireeton, lääkehoito voidaan sen jälkeen lopettaa.
Äkillinen SSRI- tai SNRI-lääkehoidon lopettaminen voi osalla potilaista provosoida yleensä 1–7 vuorokauden kuluessa lopettamisesta alkavia vieroitusoireita (huimaus, ahdistuneisuus, univaikeudet, pahoinvointi, päänsärky, sensoriset häiriöt). Oireet ovat tavallisimpia lyhyen puoliintumisajan valmisteilla (paroksetiini, venlafaksiini), ja ne kestävät yleensä 1–2 viikkoa. Masennuslääkehoito on aina suositeltavaa lopettaa asteittain muutaman viikon aikana, koska se pienentää vieroitusoireiden ilmaantumisen riskiä oleellisesti.
Masennuslääkehoitoa on syytä jatkaa pitkäaikaisena uusiutumisen estohoitona, jos potilas on elämänsä aikana kärsinyt toistuvista vähintään keskivaikeista masennustiloista.
Päätöksen ylläpitohoidon aloittamisesta ja lopettamisesta voi tehdä joko psykiatrian erikoislääkäri tai yleislääkäri. Päätöksestä tulee kuitenkin herkästi konsultoida erikoislääkäriä.
Ylläpitolääkehoito edellyttää, että potilaan tilaa seurataan vastaanottokäynneillä vähintään vuosittain silloinkin, kun potilas on täysin oireeton. Kun potilas on ollut oireeton usean vuoden ajan, on syytä harkita lääkehoidon varovaisen asteittaisen lopettamisen mahdollisuutta.
Lääkkeen käytön lopettamiseen liittyy selvä depression uusiutumisen vaara. Toisaalta elinikäinen ylläpitohoito voi varsinkin lievemmissä tapauksissa olla ylimitoitettua.
Jos lopettamista yritetään, potilaan tilaa on seurattava tavanomaista tiiviimmin, jotta depression mahdollinen uusiutuminen havaittaisiin ja hoito voitaisiin aloittaa viivytyksettä uudelleen.