Masennuksen monet kasvot: Epätyypillinen depressio on yksi yleisimmistä muodoista

Masennuksen oireet eivät aina ole aivan yksiselitteisiä. Masennus on oireiden mukaan jaoteltavissa lukuisiin eri alaryhmiin, joista epätyypillinen depressio on yksi yleisimmistä.

Masennustila eli depressio on taustaltaan monisyinen mielialahäiriö, johon elämänsä varrella sairastuu arviolta 10–15 prosenttia ihmisistä. Masennustiloissa eli depressioissa ilmenee mielialan muutoksen ohella erilaisia elimellisiä oireita. Masennus jaetaan oirekuvan vakavuusasteen perusteella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan masennukseen.

Masennustilat ovat taustaltaan ja olemukseltaan monikasvoisia. Masennus ei ilmene vain yhdellä tavalla, vaan masennustiloista erottaa myös melankoliset, epätyypilliset depressiot, psykoottiset masennustilat sekä talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus. Yleisin niistä on nimensä vastaisesti epätyypillinen masennus.

Jos epäilet kärsiväsi masennuksesta, käänny rohkeasti lääkärin puoleen – jo pelkkä epäily on hyvä syy tavata alansa asiantuntija.

Melankolinen masennus

10 prosenttia masentuneista kärsii melankolisesta masennuksesta.

Melankolinen eli synkkämielinen masennus ilmenee kyvyttömyytenä tuntea mielihyvää positiivisista asioista yhdistettynä fyysiseen levottomuuteen, unettomuuteen, tai vähentyneeseen ruokahaluun.

Noin 10 prosentilla masennuksesta kärsivillä on melankolinen masennus.

Melankolian tunnuspiirteitä:

• Mielihyvän tunteen puuttuminen suurimmassa osassa toiminnasta
• Osittain tai kokonaan puuttuvat mielihyväreaktiot
• Masentuneen mielialan laatu on jyrkempi kuin esimerkiksi menetyksessä tai surussa
• Oireiden pahentuminen aamutunteina
• Herääminen aikaisin aamulla
• Psykomotorinen uupuminen
• Ruokahaluttomuudesta johtuva voimakas painonlasku

Dystymia (pitkäaikainen, lievä masennus)

Dystimia eli pitkäaikainen, mutta lievä masennus alkaa yleensä jo nuorella iällä.

Pitkäaikaisella masennuksella eli dystymialla tarkoitetaan oirekuvaltaan lieväasteista mutta pitkäaikaista masennuksen muotoa. Dystymia alkaa usein jo nuoruudessa. Pitkäaikainen lievä masennus on kestänyt yhtämittaisesti yli kahden vuoden ajan, jossa oireita ilmenee suurimman osan aikaa.

Dystymiaa sairastaville on normaalia suurempi todennäköisyys kokea myös vakavan masennuksen jaksoja. Naisilla dystymia on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä.

Pitkäaikaisen masennuksen tunnuspiirteitä:
Masentuneisuuden oireina ilmenee vaihtelevasti vähintään kolme alla olevista oireista.

• Vähentynyt energia
• Unettomuus
• Heikentynyt itseluottamus
• Keskittymisvaikeudet
• Itkuisuus
• Vähentynyt kiinnostus sukupuolielämään tai muihin mielihyvää tuottaviin asioihin
• Toivottomuuden tunne
• Pessimistinen asenne tai menneisyyden murehtiminen
• Sosiaalinen vetäytyminen
• Huom! Oirekuva on kuitenkin lievempi kuin varsinaisissa masennustiloissa

Epätyypillinen masennus

Tavallisesta masennustilasta kärsivä menettää ruokahalunsa ja laihtuu. Epätyypillisessä masennustilassa käy päinvastoin.

Epätyypillinen masennus on mielialahäiriö, jossa masennukseen kuuluu  liikaunisuutta, kohonnut ruokahalu ja lihominen. Kielteiset ja myönteiset ympäristötekijät vaikuttavat selvästi masentuneen tunnevireeseen, joka on hyvin reaktiivinen, eli toisin sanoen herkkä.

Epätavallinen masennus on tavallista masennusta vaikeammin tunnistettavissa. Nimestään huolimatta epätyypillinen masennus on masennuksen yleisin muoto.

Epätyypillisen masennuksen tunnuspiirteitä:

• Mielialareaktiivisuus ja positiivisuus
• Huomattava painonnousu tai lisääntynyt ruokahalu
• Liiallinen nukkuminen mihin tahansa vuoronkauden aikaan tai unisuus
• Voimattomuus
• Lyijymäinen painontunne jaloissa
• Huomattava sosiaalinen kyvyttömyys johtuen yliherkkyydestä tulla muiden ihmisten torjumaksi tai hylkäämäksi
• Herkkyys erotilanteille, joissa ihminen kokee tulleensa hylätyksi

Kaamosmasennus

Joka sadas kärsii kaamosmasennuksesta.

Vuodenaikamasennukset ovat vuodenaikaan liittyvät mielialahäiriöt ovat sairausjaksoja, jotka toistuvat säännöllisesti tiettynä vuodenaikana ja lievittyvät vuodenajan vaihtuessa.

Kaamosmasennus on pimeinä talvikuukausina toistuvasti ilmenevä masennustila. Kaamosmasennustilassa esiintyy masennustiloissa ilmeneviä tavanomaisia oireita, kuten surullisuus, alentunut mieliala, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettäminen sekä arvottomuuden, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet.  Arvioiden mukaan suomalaisista yhdellä prosentilla on varsinaista kaamosmasennusta. Kaamosoireilu ei ole sama asia kuin kaamosmasennus.

Kaamosmasennuksen tunnuspiirteet:

• Unentarpeen lisääntyminen
• Fyysisen aktiivisuuden väheneminen
• Väsymys
• Seksuaalisten halujen heikentyminen
• Ruokahalun kasvu, etenkin hiilihydraatti- tai tärkkelyspitoisten ruokien syöminen ja painon lisääntyminen

Synnytyksen jälkeinen masennus

Synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee lievänä suurella osalla äideistä. Toipumisen ennuste on yleensä hyvä.

Varsinaisella synnytyksen jälkeisellä masennuksella tarkoitetaan neljän viikon kuluessa synnytyksestä alkavaa keskivaikeaa tai vakavaa masennustilaa tai masennusta, joka esiintyy kahden vuoden kuluessa synnytyksestä.

Fyysisen, henkisen ja tunne-elämän uupumisen sekä unen vähenemisen vuoksi nainen helposti altistuu masennukselle. Myös synnytyksen jälkeiset muutokset estrogeenin eli naishormonin tuotannossa voivat altistaa masennukselle.

Psykoottinen masennus

Psykoottiset masennukset ovat yleensä kaikkein vaikeimpia masennustiloja. Niiden oireita ovat tyypillisen masennusoireilun ohella myös psykoottiset oireet, kuten harhaluulot ja aistiharhat.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on maanis-depressiiviseksi mielialahäiriöksi kutsuttu masennuksen muoto, jossa mielialat vaihtelevat jaksoittain maanisuuden ja masennuksen välillä.

Lähteet: Wikipedia, Tohtori.fi, Terveyskirjasto.fi, Masennusinfo.fi