Mitä tekisit elvyttääksesi esivanhempiesi jo kuolleeksi julistetun kielen? Vanhemmat vaihtoivat kotikielensä Helsingissä

Kuldi Medne puhuu äärimmäisen harvinaista kieltä. Helsingin Siltamäessä asuva 4-vuotias oppi suomensukuisen liivin ensimmäisenä kielenään. Kuldin 8-kuukautinen pikkusisko Ilma Mari Medne ei vielä osaa puhua, mutta hänkin oppii pian ensimmäiset sanansa liiviksi.

Poikkeuksellista perheen kielessä on, että vanhemmat ovat oppineet sen kirjoista. Liiviläistaustaiset Janis Mednis ja Renate Medne päättivät opiskella esivanhempiensa kielen ja omaksua sen kotikieleksi esikoisen syntyessä. Pariskunta puhuu lapsilleen vain liiviä, mutta keskenään joskus myös latviaa. Perhe muutti Latviasta Helsinkiin, koska Janis Mednis opiskelee suomalais-ugrilaisia kieliä Helsingin yliopistossa.

– Liiviläisiin liittyen oli otsikoita siitä, että viimeinen puhuja on kuollut ja niin edelleen. Me halusimme antaa kielelle tulevaisuuden, Janis Mednis kuvailee.

Kotikielen vaihtaminen vaatii asialle omistautumista. Mednis kuvaa haastetta vertaamalla sitä urheiluun.

– Kysyin kerran eräältä valmentajalta, miten pääset sängystä ylös niin varhain. Hän vastasi, että pitää vain herätä. Muuta tapaa ei ole. Tässä on sama juttu. Kieltä pitää vain puhua.

Lue myös: Virolaistutkija uskoo tietävänsä, mistä suomalaiset tulivat – selittää myös, miksi suomalaiset eivät ymmärrä sukulaiskieli viroa

Ennenaikainen lopun julistus

Mednen siskokset kuuluvat liivin puhujina harvinaiseen ryhmään, mutta asiantuntijan mukaan he eivät suinkaan ole ainoita.

Latvian yliopiston liiviläisen instituutin johtaja Valts Ernstreits tietää parikymmentä ihmistä, jotka ovat oppineet liivin esimerkiksi vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan ja pystyvät käymään keskusteluja liiviksi.

Vuonna 2013 uutisoitiin laajasti, että viimeinen liiviä äidinkielenään puhunut ihminen on kuollut. Tuolloin alan asiantuntijat antoivat lausuntoja, joiden mukaan kukaan ei enää puhu liiviä ensimmäisenä kielenään. Ernstreitsin mukaan kyseiset tutkijat eivät tunteneet kaikkia kielen puhujia.

Liiviläiset ovat saaneet tottua ennenaikaisiin julistuksiin kielen kuolemasta. Ernstreits sanoo, että vastaava virheellinen uutinen viimeisen liivinkielisen kuolemasta on lähtenyt leviämään neljä tai viisi kertaa.

– 1990-luvun alussa Latvian yhteiskunnassa oli yleinen käsitys, että liiviläiset kuolivat sukupuuttoon 1200-luvulla, hän mainitsee.

Suomalaisille tuttu kansallislaulu

Valts Ernstreits kertoo, että liiviläiseen yhteisöön kuuluu nykyään 1 500–2 000 ihmistä. Nämä ovat ihmisiä, joille liiviläinen identiteetti ja kulttuuri ovat tärkeitä ja jotka ottavat osaa yhteisön toimintaan.

Viime vuosisatojen mittaan liivinkieliset sulautuivat valtaväestöön monilla Latvian alueilla. 1900-luvun alussa kieli säilyi enää lähinnä Liivinrannan kalastajakylissä Kuurinmaan pohjoisrannikolla.

Sotien aikana sulautuminen kiihtyi, kun liiviläiset joutuivat pakenemaan kotiseudultaan.

Ernstreits kertoo, että toisen maailmansodan jälkeen kielen puhujia oli jäljellä noin tuhat. Hän kertoo, että neuvostoaikana Liivinrannasta tuli tiukasti kontrolloitua raja-aluetta, ja siksi suurimmat liiviläisten yhteisöt ovat nykyään Riian ja Ventspilsin kaupungeissa.

Liiviläisten symboleja ovat viher-valko-siniraitainen lippu sekä kansallislaulu, jossa on sama sävel kuin Suomen ja Viron kansallislauluissa.

Lue myös: Saamelaisen Ailu Vallen musiikkia ymmärtää hyvin harva – viesti on vahva: "On eri asia, riittääkö se"

Liivin sanakirja vauva-arjen tarpeisiin

Janis Mednis ja Renate Medne kirjoittivat kokemustensa pohjalta kirjan, jonka tarkoitus on auttaa muita perheitä puhumaan lapsille liiviä. Vuonna 2022 julkaistu Kuldaläps eli "Kultainen lapsi" kokoaa yhteen pienen lapsen arjessa tarvittavia liivinkielisiä sanoja ja lauseita.

Pariskunta kertoo, että kirja alkoi syntyä luonnostaan, kun tuli tarve koota arkisia liivinkielisiä lauseita. Muutamaa viikkoa ennen esikoisen syntymää he alkoivat kirjoittaa vihkoon käytännöllistä sanastoa, jota käytetään esimerkiksi aamulla herätessä, vaatteita pukiessa tai hampaita harjatessa.

Kirja sisältää lauluja ja loruja, joista osa on liiviläistä kansanperinnettä ja osa uusia, esimerkiksi pariskunnan itse kirjoittamia.

Janis Mednis sanoo, että toisinaan parin piti keksiä uusia sanoja vanhoja yhdistelemällä. Esimerkiksi liukumäelle ei löytynyt sanaa perinteisestä liivin sanastosta.

Latviassa järjestetään jonkin verran lapsille suunnattua liivinkielistä toimintaa.

Liiviläisten lasten kesäkoulua on pidetty nyt 30 vuoden ajan. Valts Ernstreitsin johtama liiviläinen instituutti on osallistunut muun muassa opetusmateriaalien kehittämiseen ja opettajien koulutukseen. Instituutti suunnittelee käynnistävänsä syksyllä uusia kielikursseja erityisesti lapsille.

Lue myös: Norja selvittää suomalaisperäisen vähemmistön pakkonorjalaistamista vaikutuksia – moni häpesi kieltään