Näitä tietoja Kiina ei halua julkaista – tässä on maan miljardöörien rikkain kärki

Joillain on kaikkea ja useilla vain vähän. Kiinassa tämä on enemmän totta kuin monessa muussa maassa.

Kiina on jo vuosia toistanut samaa mantraa siitä, kuinka maa on onnistunut nostamaan köyhyydestä satoja miljoonia ihmisiä. 

Tämä pitää paikkansa, mutta vähemmälle huomiolle on jätetty se, että elintasoerot ovat samalla paisuneet valtaviksi kommunistisessa valtiossa.

Kiina ei julkaise listaa rikkaista, sillä se paljastaisi ikävällä tavalla valtaa pitävien korruptoituneisuuden ja poliittisen hyvä veli -järjestelmän.

Lue myös: He olivat maailman rikkaimmat henkilöt vuonna 2023

Onneksi tietoja voi kaivella muista lähteistä. Tällainen on esimerkiksi kansainvälinen Hurun-raportti, jota on julkaistu ympäri maailmaa jo vuodesta 1999. Tutkimuslaitos toimii Oxfordissa, Shanghaissa, Mumbaissa, Sydneyssä ja Pariisissa.

Tämän vuoden raportti kertoo, että Kiinassa on eniten miljardöörejä koko maailmassa, eli 814. Yhdysvalloissa heitä on 800.

Miljardöörikerhoon liittyi Kiinassa tänä vuonna 55 uutta jäsentä. Heidän keski-ikänsä on 60 vuotta ja 90 prosenttia heistä on niin sanottuja Self made -miljonäärejä, eli he ovat keränneet miljardinsa itse. 

Kiinassa on myös ylivoimaisesti entinen naismiljardöörejä. Heitä on kaikkiaan 178, kun Yhdysvalloissa heitä on 113 ja Intiassa vain 19.

Shanghai on yksi Kiinan vaurauden keskuksista.

Miten Kiinassa rikastutaan?

Kiinassa rikastumiseen tarvitaan uutteraa työtä, suhteita ja tietysti myös onnea. 

Viime aikoina omaisuuksia ovat keränneet lähinnä netissä toimivat kauppapaikat, internetyhtiöt ja operaattorit, akku- ja aurinkopaneeliyhtiöt, kodinkonekauppiaat ja sähköautojen valmistajat.

Näitä toimialoja avittavat valtavat kotimarkkinat, kehittyneet 5G-verkot, dynaaminen nettikauppa, ylivoimaiset maametalliesiintymät sekä varsinkin autoalalla valtion tukiaiset.

Näillä toimialoilla rikastuneet ovat myös yhä nuorempia yrittäjiä. Nuorin heistä on 33-vuotias teemiljonääri  Nie Yunchen. 

39-vuotias Cai Haoyo puolestaan on tehnyt omaisuutensa Mihoyo-pelialustoilla. 44-vuotias Huang Zheng on rikastunut netissä toimivalla halpakauppasivusto Pinduoduolla.

Lue myös: Kiina harppoo kohti sähköistä liikennettä: Viime vuonna maassa rekisteröitiin 60 prosenttia kaikista maailman sähköautoista

Äkkirikastumisella on myös varjopuolensa. Rikkaiden listalle päätyvät joutuvat usein veroviranomaisten tarkkailuun ja moni on sitä kautta päätynyt vankilaan. 

Siksi äkkirikastuneet yrittävät visusti pysyä listausten ulkopuolella.

Yrittäjiä on kuollut myös yhä nuorempina. Tässä esimerkkeinä ovat tekoälyä kehittänyt ohjelmistoyhtiö Sense Timen johtaja Tang Xiaou sekä Lääkeyhtiö Wuxi Pharman johtaja Zhao Ning, joka menehtyi hiljattain 57-vuotiaana.

Rakentaminen on Kiinassa joutunut pahaan syöksykierteeseen. Mutta silti kymmenen rikkaimman listalla ovat edelleen Hongkongista käsin toimivat, nyt kuudentena oleva Li Ka-shing sekä kahdeksantena oleva Lee Shau Kee, joista etenkin jälkimmäinen on luonut omaisuutensa rakennusalalla.

Li Ka-shing on Hongkongin rikkain mies.

Nuorisotyöttömyys vakava uhka

Vaikka Kiina on kokenut vuosikymmenien ajan huimaa talouskasvua, on nuorten työllisyystilanne heikentynyt huomattavasti ja se on noussut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi.

Teollisuuden automatisoituminen on vähentänyt tarvetta työvoimalle, mikä on erityisesti vaikuttanut valmistusteollisuuden työpaikkoihin. Myös Kiinasta on siirtynyt valmistavaa teollisuutta halvemman työvoiman naapurimaihin. Tekoäly vähentää myös  työvoiman tarvetta yhä enemmän.

Muutos on vaatinut uudenlaisia taitoja ja osaamista, joihin kaikki nuoret eivät ole valmistautuneet. Myös korkeakoulututkinnon suorittavien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä on lisännyt kilpailua työpaikoista.

Rikkaissa suurkaupungeissa, kuten Shanghaissa, Pekingissä ja Shenzenissä tilanne on nurinkurinen. Työpaikat vähenevät, palkat pienenevät, mutta hinnat pysyvät vähintäänkin ennallaan.

Lue myös: Ulkoministeri Valtonen: Kiina hakee vahvempaa jalansijaa Euroopassa

Kaksi todellisuutta

Istumme luotijunassa Koillis-Kiinassa matkalla Jixistä Harbiniin. Käytävän toisella puolella istuu nuori pariskunta, joka suunnittelee kuuluvasti tulevia häitään. He ovat menossa tekemään autokauppoja Harbinin suurkaupunkiin. 

Nuori mies kehuu saaneensa isältään juuri miljoona renminbiä (noin 127 000 euroa) autokauppoja varten.

Kaikesta näkee, että nuoret ovat molemmat rikkaista perheistä. Vaimoni huomauttaa, että tulevan morsiamen Bally-merkkiset lenkkarit maksavat nettikaupassakin yli 3 500 renminbiä eli 450 euroa. Nuorukaisen muoviset Nike-pistokkaat maksavat samassa kaupassa nekin 140 euroa.

Näillä nuorilla ei tunnu olevan huolta huomisesta. Rikkaat vanhemmat pitävät siitä huolen.

Toisin on köyhemmistä lähtökohdista ponnistavilla nuorilla.

Elintasojen erot ovat Kiinassa valtavat.

Kouluavustajana Shanghaissa toimiva Liu Shui kertoo, että hänen bruttopalkkansa pudotettiin koronan jälkeen 15 000 RMB:stä 10 000 renminbiin, eli 1 270 euroon kuukaudessa. 

Elinkustannukset eivät sen sijaan ole pudonneet ja hän maksaa esimerkiksi yhden huoneen asunnostaan kuukaudessa vuokraa 160 euroa. 

Se ei kuulosta aluksi kovin pahalta, mutta asunnossa ei ole omaa wc:tä suihkua eikä keittiötä. Lisäksi asunto sijaitsee  varsin kaukana työpaikasta, joten työmatkoihin kuluu päivässä jopa 3 tuntia. Työmatkoja ei tueta.

Joillain on kaikkea ja useilla vain vähän. Ja Kiinassa tämä on enemmän totta kuin monessa muussa maassa.

Lue myös: Kiinalaisten kivityömiesten epäillään joutuneen pakkotyöhön Suomessa