Näyttelijä Nelly Kärkkäinen kävi viisi vuotta lapsettomuushoidoissa – lopulta lääkäri antoi luvan päästää toivosta irti: "Minusta ei ollut enää hirveästi jäljellä"

Miten kokevat lapsettomuuden äiti ja tytär? Erikoishaastattelussa Nelly Juulia Kärkkäinen ja äitinsä Gitta Oksanen 16:52
Katso koko haastattelu: Miten kokevat lapsettomuuden äiti ja tytär? Erikoishaastattelussa Nelly Juulia Kärkkäinen ja äitinsä Gitta Oksanen

Näyttelijä Nelly Kärkkäinen ja hänen äitinsä Gitta Oksanen kertovat näyttämöllä ja kirjan kansien välissä tahattomasta lapsettomuudesta ja lapsenlapsettomuudesta.

Kotikatu-sarjasta tuttu näyttelijä Nelly Kärkkäinen ja hänen äitinsä Gitta Oksanen tekivät yhdessä näytelmän ja kirjan tahattomasta lapsettomuudesta ja lapsenlapsettomuudesta.

Viime vuonna ensi-iltansa saanut, Pudota-nimeä kantava näytelmä pohjautuu tyttären ja äidin omakohtaisiin kokemuksiin ei-toivotusta lapsettomuudesta ja lapsenlapsettomuudesta. Pudota-näytelmän tekstit laajentuivat lopulta Läpimeno-nimiseksi kirjaksi, joka julkaistiin tänä vuonna.

Äiti ja tytär vierailivat keskiviikkona Viiden jälkeen -erikoishaastattelussa kertomassa näytelmä- ja kirjaprojekteistaan sekä niiden aiheista. Kärkkäisen mukaan hän ja Oksanen kirjoittivat näytelmää varten kolmen vuoden ajan.

– Kun ohjaaja Heini Junkkaala dramatisoi Pudota-näytelmän, oli tekstiä siinä vaiheessa jo yli 500 liuskaa, Kärkkäinen kertoi.

Näytelmän valmistuttua WSOY-kustannusyhtiö lähestyi Kärkkäistä kysyen, haluaisiko hän kirjoittaa tahattomasta lapsettomuudesta vielä lisää. Hetken asiaa pohdittuaan Kärkkäiselle tuli olo, ettei hän ole sanonut aiheesta vielä kaikkea.

– Heini teki esityksessä tiettyjä valintoja. Siitä tuli älyttömän hieno ja se käsitteli aihetta jo syvästi, mutta jotain sanottavaa oli vielä, Kärkkäinen kertoi.

"Tässähän on mahdollisuus siihen, että tämä ei onnistu"

Kärkkäinen kertoi Viiden jälkeen -ohjelmassa, että hän ja hänen puolisonsa hakeutuivat lapsettomuushoitoihin melko pian sen jälkeen, kun he olivat alkaneet yrittää lasta. 

– Minulla oli semmoinen käsitys, että tulen heti raskaaksi. Se ei perustunut mihinkään, mutta olin aina ollut sen takia todella tarkka ehkäisystä. Olin ihan varma, että kuten äitinikin, niin se on yksi napsaus, ja se on siinä. Olisiko kulunut kolme kuukautta, kun sanoin puolisolleni, että haluan mennä tutkimuksiin, Kärkkäinen kertoi.

Hyvin pian tutkimusten aloittamisen jälkeen Kärkkäinen ja hänen puolisonsa saivat tiedon, että heillä oli syytä tulla hoitoihin. Päällimmäisenä Kärkkäinen muistaa tunteneensa kiitollisuutta ja riemua siitä, että lapsettomuuteen on olemassa erilaisia hoitoja.

Syvemmällä sisimmässään hänestä kuitenkin tuntui kuin hän olisi törmännyt uppotukkiin. 

– Sisälläni heräsi kauhu. Että tässähän on mahdollisuus siihen, että tämä ei onnistu. Prosentit eivät varsinaisesti olleet meidän puolellamme. 

Kärkkäinen kävi lapsettomuushoidoissa viiden vuoden ajan. Hän kuvaili elämänsä täyttyneen monivaiheisista hoidoista. 

– Siihen liittyi hirveästi odotusta ja jännitystä. Olen sen tyyppinen – kiitos äidin – että innostun kovastikin ja sain pitkään uudestaan kiinni mahdollisuudesta. Toivo on semmoinen asia, ettei se kuole oikein millään. Se kääntyi pikkuhiljaa minua vastaan. En saanut päästettyä irti, hän kertoi.

Lopulta, viiden lapsettomuushoitovuoden jälkeen lääkäri sanoi Kärkkäiselle, ettei hoitoja kannata enää jatkaa. Lääkärin tulkinta oli, että Kärkkäisellä oli endometrioosi.

Diagnoosi oli Kärkkäiselle tietyllä tavalla helpotus. Hän kertoi, että on kärsinyt nuoresta saakka kovista kuukautiskivuista, eikä ollut koskaan saanut asialle selitystä.

– Toisaalta helpotus tuli myös siitä, että minusta ei ollut enää hirveästi jäljellä. Kun joku sanoo, että saat luovuttaa. (Lapsi) oli isoin toiveeni. Tarvitsin apua, että joku sanoo, että sinä saat Nelly päästää irti.

Myös Kärkkäisen puoliso sanoi, että hoitojen lopettaminen oli hyvä päätös. Puoliso oli ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että Kärkkäinen oli ylittänyt itsensä kannalta jonkin rajan. 

– Se lopullinen asia minun piti kuitenkin käydä yksin. Puolisoni tuki sen minkä pystyi, mutta se oli minun suruni ja minun piti katsoa sitä silmiin. Luulin, että siitä saattaisi seurata jonkinlaista iloa, mutta yllätyksekseni siitä seurasi semmoinen asia kuin itsemyötätunto ja olen äärettömän kiitollinen itselleni siitä, että uskalsin, koska elämäni muuttui, kun kohtasin surun. 

Miten Kärkkäisen äiti suhtautui tietoon siitä, ettei hänestä tule koskaan isovanhempaa? Katso koko haastattelu yllä olevalta videolta!

Lue myös:

    Uusimmat