Neuvolan kommentit ahdistivat, välit läheisiin katkesivat – 40 kiloa lihoneen Sohvin painoa, kokoa ja valintoja arvosteltiin raskauden aikana: "Se oli jotakin aivan järkyttävää ja törkeää"

Aikaisemmin Sohvi oli ajatellut, että pääsee äidiksi tultuaan ikään kuin uudenlaiseen kerhoon. Siellä äitiys yhdistäisi naiset ja äidit pitäisivät aina yhtä.

– Mutta totuus oli minulle kaikkea muuta. Se oli sokki, Sohvi Nyman, 33, pohtii nyt.

Sohvin ensimmäinen ja ainoa lapsi on nyt kymmenvuotias. Kymmenen vuoden ajan Sohvi on myös pantannut blogitekstiään, jossa halusi kertoa totuuden. Totuuden siitä, miten häntä raskaana ja vastasynnyttäneenä kohdeltiin.

– En koskaan ole uskaltanut julkaista tekstiäni. Olen ajatellut, että se aiheuttaa someraivon ja saan vielä lisää vihaista palautetta, Sohvi sanoo.

Keväällä 2019 hän kuitenkin lähipiirin rohkaisemana uskaltautui. Niin näki päivänvalon teksti, joka kantaa nimeä "Sain neuvolassa moraalisaarnan, kun palasin alle vuoden äitiysloman jälkeen työelämään: 'Mikä sua vaivaa, kun et kotona viihdy?'".

LUE MYÖS: Aino synnytti tyttärensä 17-vuotiaana: "Olen ällistellyt, enkö tosissaan nähnyt uhkia, pelkkiä mahdollisuuksia"

Painosta huomauteltiin koko raskauden ajan

Sohvin lapsi syntyi traumaattisen imukuppisynnytyksen lopuksi. Ennen ponnistusvaihetta Sohvi sai kuulla arvostelua lähestulkoon kaikesta, mitä teki tai ei tehnyt.

Sohvi on entinen anorektikko. Painosta huomauteltiin koko raskauden ajan, vaikka suuri osa painonnoususta oli seurausta siitä, että Sohvi oli vuosien jälkeen viimein uskaltautunut syömään.

– Olen miettinyt, mikä etenkin suomalaisilla on. Minkä takia on tarve rumasti kommentoida toisen ulkonäköä? Painokin on tosi herkkä asia, Sohvi pohtii.

Ironisinta tilanteessa on, että Sohvi oli itsekin raskaaksi tultuaan päättänyt, ettei missään nimessä tule lihomaan. Hän palkkasi personal trainerin ja noudatti tiukkaa ruokavaliota.

Sitten alkoi raskauspahoinvointi.

Sohvi oksensi kolme kuukautta. Häntä huimasi ja hän voi pahoin. Kun olo alkoi hellittää, Sohvi oli kypsä; hän halusi vain nauttia toivotusta raskaudestaan, ei keskittyä painoonsa ja jokaiseen suupalaansa.

– En osannut itsekään arvata, että paisuisin 40 kiloa. Olin kuin pesusieni, joka lähti turpoamaan. Kyllähän se välillä ahdisti, mutta mietin, että tämä on vain hetkellistä. Ärsytti se, että muut kokivat tarpeelliseksi sanoa siitä, Sohvi kuvaa.

Pahin paikka oli neuvola.

– Kun äiti on juuri synnyttänyt ja vielä hyvin traumaattisesti, mielestäni ensimmäisen kysymyksen neuvolassa ei pitäisi olla: "Mitä me tehdään tuolle sun painolle, että se saadaan laskemaan?". Yksi elämäni onnellisimpia aikoja oli se, kun neuvolaan ei enää tarvinnut mennä, Sohvi tunnustaa.

Kommentit kuitenkin menivät ihon alle. Raskausaikanakin Sohvilla oli aikoja, jolloin hän ei syönyt.

– Saatoin olla monta päivää syömättä ja vedin kotona crosstrainerilla, kun yritin saada painoa putoamaan. Joka kerta, kun oli neuvolan aika, aloin ahdistua. Tiesin, etten halua mennä vaa'alle, koska hoitaja siellä ei muuta tee kuin paasaa siitä, että nyt kyllä tulee diabetes ja raskausmyrkytys.

"Et sinä enää missään kampaajalla käy, kun sinulla on vauva"

Raskausaikanaan Sohvi työskenteli vielä kosmetiikka-alalla. Kun raskausvatsa alkoi kasvaa ja näkyä, alkoi myös kommentointi.

– Sain kommentteja, kuten "et sinä enää missään kampaajalla käy, kun sinulla on vauva" ja "kyllä tuo meikkaaminen loppuu sitten". Ihmettelin, että miten niin?

Moni vitsaili raskausvatsan nähdessään "oletko varma, ettei siellä ole kahta" tai huomautti yksinkertaisesti "onpa iso maha".

– Se oli jotakin aivan järkyttävää ja törkeää, Sohvi muistelee.

Kolme kuukautta ennen laskettua aikaa Sohvi jäi kotiin. Hän ei kestänyt enää.

Vieras nainen haukkui "liian laitetun" äidin

Tilanne ei juuri parantunut lapsen syntymän jälkeen.

Sohvi asui miehineen Espoossa lapsiperheidyllissä, mutta ei päässyt mukaan muiden kotiäitien porukkaan. Hän työskentelee stylistinä ja kulki vauvan saatuaankin mekko yllään, korkokengät jalassaan ja kevyt meikki kasvoillaan. Moni tuntui tuomitsevan äitiä, joka kiinnittää huomiota ulkonäköönsä.

– Se on mielestäni jännää, miten Suomessa olen kuullut paljon sitä, että nyt, kun olen naimisissa ja äiti, minun ei enää tarvitse välittää meikkaamisesta ja hiusten laitosta. Minusta sitä tehdään itsen takia. Itse teen sen aina itseni takia, en muiden, Sohvi sanoo.

Kaiken huippu oli tuntematon nainen Kampin bussiterminaalissa. Sohvi odotti bussia vauvan kanssa villakangastakki yllään, korkokengät jalassaan ja hiukset laitettuna, kun täysin vieras, noin viisikymppinen nainen lähestyi häntä.

– Hän haukkui minut kaikkien kuullen: "Lapsi jää varmasti hoitamatta, kun äiti näyttää tuolta". Minä vain tuijotin suu auki. Puolustan paljon itseäni ja olen kärkäs sanomaan vastaan, mutta raskaus- ja vauva-ajan olin niin herkässä tilassa, että itku tuli helposti. En pystynyt puolustamaan itseäni. Se onkin ehkä ainoa asia, joka on jälkeenpäin harmittanut: voi vitsi, kun olisi pystynyt puolustautumaan.

Iltaisin Sohvi itki pettymystään peiton alla ja pohti vihaisena, mikä oikeus muilla on häntä arvostella. Hän oli muutenkin ollut aina kriittinen vartalonsa suhteen.

– Se oli alkanut jo nelosluokalla, kun ylipainoinen terkkaritäti koulussa torui painoani ja sanoi lihavaksi. Olin silloin 141-senttinen ja 41-kiloinen.

Nyt samaa viestiä tuntui tulevan joka tuutista.

"Ulkopuolelta vaadittiin koko ajan, että pitäisi laihduttaa"

Neuvolan lisäksi ongelmia aiheutti lähipiiri. Välit katkesivat lopulta muutamiin kavereihin.

– En olisi ikinä uskonut enkä odottanut sitä. Yksi lapseton kaveri sanoi, että "sinä et korviketta anna". Sanoin, ettei minulta tule omaa maitoa riittävästi, vauvahan kuolee nälkään, Sohvi muistelee.

– Kannatan imetystä, mutta itselläni se ei vain onnistunut. Se johtui osittain siitä, että olin niin stressaantunut. Ulkopuolelta vaadittiin koko ajan, että pitäisi laihduttaa, pitäisi laihduttaa. Lopulta olin vähän aikaa sillä kidutusdieetillä ja lopetin syömisen, koska kyllähän minä entisenä anorektikkona tiesin, miten paino putoaa. Tämän seuraus oli, että maidontulo loppui.

Osa läheisistä kehotti jumppaamaan lapsen nukkuessa, jotta raskauskilot katoaisivat ja ulkonäkö olisi taas kunnossa. Toiset taas paheksuivat sitä, että Sohvi kehtasi mennä ilman vauvaa kampaajalle.

– En nähnyt tässä mitään väärää. Meillä oli sellainen vauvavuosi, että vauva huusi tunnin, nukkui tunnin, huusi tunnin, ja tätä jatkui puolitoista vuotta. Koin, että olin ansainnut kampaajalle menemisen. Miksi ei äiti saisi pitää itsestään huolta? Sohvi ihmettelee.

– Olen matkustanut paljon Virossa, ja siellä on ihan tyypillistä, että äiti menee nopeastikin synnytyksen jälkeen jonkinlaiseen hemmotteluhoitoon. Äitihän antaa kaiken itsestään lapselle. Hänen pitää saada jotakin takaisin, että voi antaa, Sohvi sanoo.

Hän vannoi mielessään, ettei muutu samanlaiseksi kiukkupussiksi kuin niin monet pihapiirin naiset.

– Moni on vuositolkulla kotona, huutaa ja mäkättää lapselle ja miehelle. Tekisi mieli sanoa, että varmaan tekisi hyvää mennä osa-aikaisiin töihin, että saisit muutakin elämää.

LUE MYÖS: Raskaana oleva Anssi, 20, odottaa sukupuolen korjausta: ”Ei mua haittaa, jos lapsi sanoisi tulevaisuudessa joksikin muuksi kuin äidiksi”

"Mikä sinua vaivaa, kun et kotona viihdy?"

Vajaan vuoden kestäneen äitiyslomansa jälkeen Sohvi palasi töihin. Hän oli yrittäjä ja pystyi itse sopimaan työvuoronsa. Työn tekeminen oli taloudellinen pakko: Sohvin nyt jo entisen aviomiehen palkka oli niin pieni, ettei koko perhe olisi selvinnyt sillä. Silti valinta aiheutti närää, kun Sohvi kertoi siitä neuvolassa.

– Neuvolan naisen kädet pysähtyivät näppäimistölle, hän käänsi päänsä minua kohti, katsoi todella vihaisesti ja alkoi vihaisella äänellä sättiä minua: "Missä lapsi on, miten sinä voit palata töihin, mikä sinua vaivaa, kun et kotona viihdy?" Olin aivan kauhun vallassa, että minun on pakko mennä, emme me pärjää muuten.

Sohvin lapsi aloitti alle vuoden ikäisenä päiväkodin. Kriitikoiden mukaan se oli lapselle "todella paha juttu", vaikka lapsi oppi alle vuoden ikäisenä puhumaan ja kävelemään, ja päiväkodissa puheen kehitys edistyi entisestään. Hoitajatkin olivat ihania.

– En koe millään tavalla, että lapseni olisi kärsinyt. Sain kuitenkin kuulla, että olen pilannut lapseni, kun hänet on viety niin aikaisin päiväkotiin, Sohvi sanoo.

Pahinta oli, että hän oli todella yrittänyt täyttää kaikki äidin kriteerit. Sohvi esimerkiksi teki itse lapsen soseruoat eikä ostanut valmisruokia. Vauvalla oli aina kaikki, mitä hän tarvitsi, ja enemmänkin.

– Minulla oli pihapiirin hienoimmat vaunut ja olin monesti pukenut itseni ja vauvan sävy-sävyyn. Jos itse näkisin tällaisen äidin ja lapsen, ajattelisin, että vau, näyttääpä hienolta. Mutta ei. Tuntui, että ihan sama, mitä teen, niin jostakin tulee joku piikki, Sohvi sanoo.

"Pitkään minulla oli olo, että kenen vartalo tämä on?"

Lopulta Sohville riitti. Hän oli halunnut äidiksi jo vuosia, mutta kaikki aika tuntui menevän ilkeiden kommenttien ja kritiikin sietämiseen. Hän sulki ilkeät ihmiset ulos elämästään.

– Mietin, että olen saanut tämän vauvan. Halusin niin kipeästi äidiksi, niin kovasti halusin vauvaa, ja nyt sain hänet. Aion nyt keskittyä tähän, olemaan äiti omalla tavallani. Ja tämä kroppa on nyt tällainen, kyllä se siitä joskus muotoutuu ja palautuu. Luulen, että senkin takia meikkaaminen, kampaajalla käynti ja kauniit vaatteet olivat minulle tärkeitä. Ne auttoivat hyväksymään uuden ulkomuodon, koska en mahtunut enää vanhoihin vaatteisiini, Sohvi sanoo.

Raskauden jälkeen vatsa roikkui ja Sohvin vaatekoko oli 48. Selluliittia, raskausarpia ja makkaroita oli ilmaantunut paikkoihin, joissa niitä ei ollut aiemmin ollut.

– Pitkään minulla oli olo, että kenen vartalo tämä on? Tuntui, että pää on vain liimattu johonkin väärään vartaloon.  Vartalo palautui aikanaan ja olen löytänyt normaalin suhteen ruokaan. Nykyään olen tyytyväinen näin, Sohvi sanoo.

Nykyisin Sohvi on hylännyt raivokkaan pakkoliikkumisen ja kitudieetit. Hän harrastaa taekwondoa ja hot joogaa ja käy lapsensa kanssa pyöräretkillä ja uimassa.

– Nykyään harrastan liikuntaa siksi, että jaksan arjessa ja siitä tulee hyvä fiilis. En enää käy aamuviideltä missään aamuaerobisessa, koska vihaan sitä yli kaiken, hän nauraa.

– Olen huomannut, ettei onnellisuuteni ole kiinni siitä, paljonko painan, tai mikä vaatekokoni on. 

Kaveri kertoi "halunneensa auttaa"

Vuosien takaisista tapahtumista ei ole anteeksipyyntöä kuulunut. Osittain siksi Sohvi ei ole tehnyt sovintoa joidenkin häntä kritisoineiden läheistensä kanssa.

– Kun sanoin, että panen välit poikki, ja että ymmärrätkö, miten paljon satutat ja loukkaat minua, niin tämä lapsetonkin kaveri kertoi "vain halunneensa auttaa". Hän ei nähnyt mitään väärää omissa teoissaan tai sanoissaan. Se oli ihan häkellyttävää.

Sohvia kiusattiin koko peruskoulun ajan. Hän tuli äidiksi nuorella iällä ja myöntää olleensa herkkä muiden kommenteille.

– Mietin silloin, että taas minua kiusataan. Että eikö tämä ikinä lopu, Sohvi kuvaa.

Enää hän ei välittäisi. Ja antaisi takaisin samalla mitalla, jos mahdollisuus tulisi.

– Neuvolan tädeille sanoisin erityisesti vastaan, jos kävisi niin, että saisin toisen lapsen ja saisin samanlaisen vastaanoton. Psyykkaisin itseni puolustamaan itseäni ja kysymään, millä oikeudella arvostelet minua? Sohvi sanoo.

Hän toivoo, että arvostelijat katsoisivat peiliin.

– Asiat voi sanoa niin monella tavalla. On eri asia sanoa "hei, olen huolissani, kun sun painosi on noussut näin paljon, koska siinä on riski saada raskausdiabetes" kuin se, että sama asia tulee ulos näin: "Taas sun painosi on noussut! Miten se voi nousta? Mitä sä oikein syöt, sä varmaan syöt pelkkiä herkkuja!" Sohvi sanoo.

Sohvi kokee, että kokemukset ovat antaneet uudenlaista merkitystä työhön stylistinä.

– Haluan auttaa naisia löytämään itsestään ihanuuden ja sen, ettei vaatekoolla ole tekemistä tyylikkään pukeutumisen kanssa. Olet ihana juuri tuollaisena! Tätä sanomaa haluan maailmalle levittää ja nostaa naisten itsetuntoa pukeutumisen kautta. Näytän mallia omalla esimerkilläni.

Lue kaikki lifestyle-aiheiset artikkelit!