Monen nuoren hatkareissu sijoituspaikasta suuntautuu kadulle, kertoo tuore Hatkassa-selvitys. Hatkaamisen taustalla voi olla nuoruuteen kuuluva vapaudenkaipuu mutta monesti myös se, etteivät nuoret koe lastensuojelulaitosten ilmapiiriä riittävän välittäväksi.
– He eivät koe, että heidän oikeutensa toteutuisivat. He eivät myöskään koe olevansa osallisia tai ihmissuhteita merkitykselliseksi sijoituspaikassaan, kertoo erityisasiantuntija Maija Haapala Pesäpuu ry:stä.
Pesäpuu ry julkaisi viikko sitten Hatkassa-selvityksen, johon se keräsi tietoa 2 000 henkilöä. Haastatelluista 325 oli sijoitettuja tai aiemmin sijoitettuna olleita nuoria.
Joka vuosi hatkassa on satoja lastensuojelulaitoksiin sijoitettuja lapsia ja nuoria, yksittäisiä hatkakertoja vuosittain kertyy tuhansia. Tästä huolimatta ilmiöstä tiedetään melko vähän. Hatkassa-selvitys kartoitti nuorten kokemuksia ja ajatuksia hatkaamisesta ennen hatkaamista, sen aikana ja paluun jälkeen.
– Hatkanuoret itse kokevat, ettei heistä välitetä, mikä kumpuaa lastensuojelujärjestelmän toimimattomuudesta. Pahimmillaan kukaan ei etsi lastensuojelulaitoksesta kadonnutta nuorta, Haapala summaa nuorten vastauksia.
– Ja toisaalta sen jälkeen, kun nuoret palaavat hatkalta sijaushuoltopaikkaan, pahimmillaan he kohtaavat huutamista, syyttelyä tai muuta sellaista, joka kumpuaa ehkä siitä, etteivät ammattilaiset ymmärrä hatkan aikana tapahtuneita haavoittavia kokemuksia.
Öitä roskakatoksessa
Hatkareissut kestävät muutamista tunneista päiviin, viikkoihin, kuukausiin ja jopa vuosiin. Osa nuorista hatkaa kavereidensa tai perheenjäsentensä luokse, toisilla ei ole hatkan lähtiessä tietoa paikasta, minne mennä.
– Jos osoite ei ole tiedossa, nuoret hatkaavat niin sanotusti kadulle. Tällöin he saattavat yöpyä jossakin roskakatoksessa tai muissa todella turvattomissa olosuhteissa, Haapala kuvailee.
– On myös aikuisia, jotka houkuttelevat hatkalaisia luokseen, majoittavat heitä ja tähän liittyy mahdollisesti hyväksikäyttöä.
Haapala muistuttaa, että ammattilaisten näkökulmasta nuoren poistuminen sijaishuoltopaikasta teille tietymättömille on aina riski. Tilannetta pahentaa ssysteemin toimimattomuus ja se, ettei kukaan välttämättä etsi hatkalaisia riittävän aktiivisesti.
– Nuoret on sitten kuvasivat joutuneensa rikosten uhriksi ja heitä myös painostetaan rikosten tekemiseen. Selvityksessä neljäsosa nuorista kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa, Haapala kuvailee.
– Kaltoinkohdelluille nuorille tällaiset turvattomat olosuhteetkin saattavat tuntua turvalliselta, kun nuorella taustalla traumakokemus. Kaltoinkohtelutilanteet ovat olleet niin sanotusti normaaleja nuorelle jo ennen sijoitusta tai ehkä sijaishuoltopaikassakin.
Halauksia ja kuulluksi tulemista
Hatkaamisen taustalta nuorten vastauksissa nousivat esiin vapaudenkaipuu. Laitoksissa asuvilla nuorilla ei ollut aina mahdollista pitää yllä suhteita laitoksen ulkopuolella asuviin kavereihin.
– Heitä ajaa hatkaan sijaishuoltopaikan kovin rajaava ilmapiiri ja ehkä mielivaltaisena koetut erilaiset säännöt tai rajoitustoimenpiteet, Haapala kertoo.
Nuorten ratkaisut hatkaamisen vähentämiseen ovat suorastaan sydäntäriipivän yksikertaisia. Nuoret toivovat, että sijaishuoltopaikat tarjoaisivat mahdollisimman normaalit ja kodinomaiset puitteet nuoren elämälle.
– Nuoret haluavat voida tavata kavereita, harrastaa ja viettää vapaa-aikaa eli hengailla, niin kuin normaaliin nuoruuteen kuuluu, Haapala kuvailee.
Ja jos ja kun rajauksia joudutaan tekemään, nuoret toivovat perusteluita ja keskustelua sekä mahdollisuutta itse vaikuttaa olosuhteisiinsa.
– Nuoret toivovat aikuisilta riittävästi aikaa, välittämistä, halauksia ja kuulluksi tulemista.