Lapsuuden perheessä terveellinen ruoka voi olla tylsää arkea, herkku taas himoittu palkinto. Lapsuuden oppeja ei kuitenkaan tarvitse kantaa ikuisesti mukanaan, muistuttaa Terveyden psykologia -teoksen toimittanut Sanna Sinikallio.
Moni imee syömisen ja liikkumisen tavat itseensä jo lapsena. Kasvuympäristön valinnat voivat kulkea mukana koko aikuisuuden, jos niihin ei aktiivisesti kiinnitä huomiota.
– Voihan tapoja toki aikuisena muuttaa. Emme ole ikään kuin "lapsuutemme uhreja". Mutta lapsuudessa kyllä on hyvin hienoviritteisiäkin asioita, jotka vaikuttavat valintoihin: siihen, miten liikumme, syömme ja hoidamme itseämme, Sanna Sinikallio sanoo.
Dosentti ja terveyspsykologian erikoispsykologi Sinikallio on toimittanut Terveyden psykologia -teoksen, jonka kirjoittajat haluavat tarjota lukijalle tiedeperustaisia, teoreettisia ja käytännöllisiä työkaluja terveyden edistämiseen.
Hyvään, tasapainoiseen ruokavalioon sopivat herkutkin
Lapsuuden perheessä terveellinen ruoka voi olla tylsää arkea, herkku taas himoittu palkinto, jonka lapsi ansaitsee itselleen tekemällä asiat A ja B.
"Ei hyvä syöminen ole mitään kauhean kummallista."
Sinikallio kuitenkin kyseenalaistaisi herkkujen aseman "kiellettyinä ja erityisinä".
– Minkä takia terveellinen syöminen olisi kieltojen kautta etenevää? Hyvään, tasapainoiseen ruokavalioon sopivat herkutkin oikein hyvin. Ei hyvä syöminen ole mitään kauhean kummallista.
Terveelliseen elämään liittyvä ajatusmaailma on liian ehdoton
Sinikalliosta tuntuu, että terveelliseen elämään liittyvä ajatusmaailma on nykyään kovin ehdoton esimerkiksi herkkujen suhteen. Salillakin pitää käydä viisi kertaa viikossa, koska vähempi ei ole "mitään".
– Ajattelen, että tällaista ei tarvitse tavoitella, vaan sellaista hyvää, liikkuva elämää, jossa nukutaan hyvin ja syödään suhteellisen säännöllisesti ja järkevästi. Ei tämä ole kieltäymyksen tiedettä, Sinikallio sanoo.
– Enemmän ajattelisin arjen tasapainossa liikkumisen ja pystyasennon merkitystä: ihminen, homo sapiens, on rakenteeltaan tehty pystyasentoon ja vaeltelemaan, mutta me istumme suurimman osan päivästä. Jos arkeen saisi jalkeilla- ja liikkeelläoloa pystyasennossa, se olisi hyvä asia. Ajattelen, että nämä ovat pieniä arjen säätämisiä, joiden kautta hyvää vointia edistävää elämäntapaa voi viedä eteenpäin.
Sinikallio kyseenalaistaisi herkkujen aseman ”kiellettyinä ja erityisinä”.