THL raportoi julkisuuteen lähes päivittäin koronakuolemien määrän. Ongelma on kuitenkin se, että kyseinen seuranta ei oikeasti kerro, minkä verran koronaan on kuollut ihmisiä. Asiantuntijan mukaan tilanne on kuitenkin Suomea vääristyneempi esimerkiksi Tanskassa, jossa testataan huomattavasti enemmän.
THL ilmoittaa henkilön koronakuolleeksi, jos henkilö on koronapositiivinen ja positiivisesta tuloksesta on korkeintaan 30 päivää. Tällöin esimerkiksi liikennekuolemat kirjautuvat koronakuolemiksi.
– Joo kyllä niin se menee, toteaa THL:n ylilääkäri Tuija Leino.
Kansainvälinen käytäntö
Tarkemmin ottaen kyse on siis kuolleesta, jolla on positiivinen testitulos. Asiantuntijan mukaan seurannassa on kyse kansainvälisestä käytännöstä.
– On kansainvälisesti sovittu, että näin seurantatarkoituksessa maat tuottavat kuolemat 30 vuorokauden sisällä positiivisesta koronatestistä. Näin pystytään vertaamaan maita, vaikka se, miten kussakin maassa määritellään koronakuolema, ja kuinka tarkasti kuolinsyitä yleensäkin selvitetään ja tarkastellaan, vaihtelisi maasta toiseen.
Osa ilmoitetusta koronakuolemista ei siis ole oikeasti koronasta johtuvia kuolemia?
– Osa ilmoitetuista koronakuolemista ei johdu koronasta. Sitä, minkä suuruinen joukko on kyseessä, emme tiedä.
THL:ssa tunnistetaan tilanne, mutta seurantaa aiotaan tehdä samalla tavoin jatkossakin, sillä Leinon mukaan tämä on yksiselitteinen tapa yhdistää rekistereistä kuolema ja koronapositiivisuus - lisäksi kuolinsyytutkinnat kestävät pitkään.
– Virallisten kuolinsyiden tilastoinnista vastaa Tilastokeskus. Huomattavaa on, että kuolinsyytilastot julkaistaan pitkällä viiveellä kuolintodistusten pohjalta, joten varsinaisten kuolinsyiden pohjalta taudista johtuvia kuolemia ei ole mahdollista seurata ajantasaisesti, kertoo tilastotutkija Oskari Luomala THL:stä.
– Kaikissa maissa 30 vuorokauden sisään positiivisesta koronavirustestistä osunee myös onnettomuuksia ja muita sellaisia, mutta jos kuolleisuus eroaa maista toisistaan kovasti, ehkä hoitokäytännöissä, vanhusten suojaamisen onnistumisessa, rokotusten kattavuudessa ja viruksen väestöleviämisessä on eroa, Leino toteaa.
Tanskassa jopa 40 prosenttia liikaa kuolemia
Leino kertoo, että esimerkiksi Tanskassa virhe tilaston ja todellisuuden välillä on todella iso, mutta Suomessa pienempi.
– Testaus, ja siten positiivisten löytäminen voi vaihdella maasta toiseen. Esimerkiksi Tanskassa testataan paljon - selvästi enemmän kuin muissa Euroopan maissa - ja heillä arvioidaankin, että tässä 30 vuorokauden kuolleisuudessa on omikronaallon aikana jopa 40 prosenttia kuolemia liikaa, kun se aikaisemmin epidemian aikana on heillä ollut vain noin 10 prosenttia, sanoo Leino.
Tilasto pitänyt varsin hyvin paikkansa
Vaikka seurannassa on omat ongelmansa, ne voivat osua lähellekin oikeaa. Tässä esimerkki vuodelta 2020, jolloin tosin testaus oli vielä toisella tasolla.
– Jälkikäteen tarkasteltuna seurantatilastomme on pitänyt varsin hyvin sekä määrällisesti, että ikäjakauman suhteen paikkansa. Vuoden 2020 kuolinsyytilaston julkaisussa on vertailutietoja, Luomala toteaa.
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_tie_001_fi.html
– Tästä poimien, koronavirustautiin kuoli 558 henkilöä ja lisäksi on 72 kuolemaa, joissa korona oli myötävaikuttavana syynä. Tilastossamme (THL) on vuonna 2020 598 tautiin liittyvää kuolemaa, jatkaa Luomala.
Ei kerro suoraa syy-yhteyttä koronavirusinfektion ja kuoleman välillä
Koronakuolemaksi lasketaan nykyisellään myös esimerkiksi liikennekuolema, jos kuolleella oli korona. Onko tämä ongelmallista, HUS:n infektiotautien ylilääkäri Asko Järvinen?
– Kuolemien määrä ei kerro suoraa syy-yhteyttä koronavirusinfektion ja kuoleman välillä, mutta valtaosassa näin tilastoiduissa kuolemissa koronaviruksella on ollut jokin osuus. Seassa on kuolemia, jotka eivät ole liittyneet koronavirusinfektioon, kuten tuo esimerkki, mutta täysin aukotonta koronaviruskuolemien seurantajärjestelmää ei ole mahdollista toteuttaa, Järvinen toteaa.
- Tällä hetkellä koronakuolemista on mahdollista, että aiempaa isompi osuus on muita kuin suoraan koronainfektiosta johtuvia.
Mitä muita esimerkkejä kuin liikenne on sellaisia, joissa koronakuolema ei oikeasti olekaan koronasta johtuva kuolema?
– Meillä on ollut epidemioita myös saattohoito-osastoilla, joissa potilailla on kuolemaan johtava sairaus ja kuolemaa odotetaan ja pyritään oireita hoidolla ja lääkityksellä lieventämään. Näissäkin tapauksissa kuolemat lasketaan koronaviruskuolemiksi tilastoissa.
Antaako nykyinen seurantajärjestelmä kansalaisille turhan pelottavan kuvan koronatodellisuudesta?
– Kuolleiden määrän jatkuva seuraaminen on varmasti pelottanut ja kiinnitin itse siihen huomiota jo maalis-huhtikuussa 2020. Kuolemissa olisi ollut hyvä seurata kotona omatoimisesti ennen tartuntaa olleiden kuolemia ja iäkkäiden hoivan tai laitoshoidon piirissä olleiden kuolemia.
– Puolet kuolleista on ollut edelleen yli 82 vuotta (kuolleiden mediaani 82 vuotta) ja kuolemien lukumäärän seuraaminen on voinut pelottaa myös nuoremmissa ikäryhmissä, joissa kuoleman riski on hyvin pieni. Tosin on todettava, että esimerkiksi Ruotsissa on myös väestöön suhteutettuna nuorempien 50–79-vuotiaiden koronakuolemien määrä ollut huomattavasti korkeampi kuin Suomessa, joskin Ruotsissakin kuolemat ovat koskettaneet pääosin iäkkäimpiä. Ikä onkin vaikean koronavirusinfektion ja koronaviruskuolemien merkittävin riskitekijä.
Mikä voisi olla vaihtoehtoinen tapa seurata tilannetta totuudenmukaisemmin?
– Päivittäinen koronaviruskuolemien määrä ei ehkä ole ollut kaikkein merkittävin mediassa esitettävä tieto. Yksi katsantokanta antaa vain kyseisen tilaston tavalla kerätyn kuvan. Toinen tapa on katsoa ylikuolleisuutta eli kuinka paljon epidemian aikana on kuollut ihmisiä enemmän kuin sitä edeltävänä aikana. Tilastokeskus tekee tällaista analyysiä ja muistikuvani mukaan vuonna 2020 ei olisi ollut Suomessa ylikuolleisuutta.
– Myös kuolinsyytilastoja voidaan katsoa. Kirjatun kuolemansyyn mukaan voidaan arvioida koronavirusinfektion osuutta. Nämä tilastot valmistuvat hyvin paljon myöhässä, joten ne eivät nouse mediassa esille. Covid-19 infektio on ollut merkittävä ylikuolleisuuden aiheuttaja maissa, joissa epidemia on ollut voimakas ja maailmanlaajuisesti merkittävimpiä ylikuolleisuuden aiheuttajia infektiopandemioista.